Joulun hedelmiä

Ensin olivat kuulema kuusessa omenat, sitten tulivat kimaltelevat koristepallot. Jossain näin kudottuja joulupalloja ja siitä sain idean, että virkkaan pari palloa kuuseen väriä antamaan. Käytin vanhoja kuusenpalloja alla ja puuvillaisia langanjämiä lankana. Ohje on oma.

Muokkasin eli yksinkertaistin kauan sitten lukemaani suklaaohjetta ja tein Taloussuklaasta, pähkinärusinasekoituksesta ja kuivatuista karpaloista aikuisten herkkuja. Sulatin kaksi levyä suklaata vesihauteessa Minigrip-pussissa ja levitin tasaiselle alustalle nuolijalla. Painelin herkut vähän syvemmälle suklaaseen ja jäähdytin jääkaapissa päivän. Ihanaa! Meillä meni jo ensimmäinen satsi.

Kummityttö saa paketistaan farkkusuikalehameen. Pyysin ihan mitat, mutta jännittää silti, tuliko sopiva. Muuten on kyllä jääny vähiin itsetehdyt lahjat.

Minkähänlainen joulu tästä tulee? Vauva on väkisinkin rauhoittanut (ja karsinut) omaa valmistautumista. Ehkä se on hyväkin, vaikka tykkäisin kyllä laittaa enemmänkin joulua. Tänä vuonna ei vaatimustaso ole korkealla: joulumusiikkia haluaisin kuunnella ja vähän suklaata tekisi mieli. Jotain pientä on kääräisty paketteihin ja nauhoilla solmittu rusetteja niitä koristamaan.

Lämpöistä joulua teille kaikille lukijoille! Nautitaan tästä pienestä tauosta, jonka jälkeen päivä alkaa taas pidentyä.

Niin hyvä, lämmin, hellä

on mieli jokaisen.

Oi jospa ihmisellä

ois joulu ainainen!

Talven sini taittuu keltaiseen

Museot inspiroivat perinnekäsitöihin. Niin kävi tämän kaitaliinan kanssa. Erään Pohjois-Karjala-reissun jälkeen oli ihan pakko saada tehdä tällainen liina, nimenomaan turkoosina. Tekniikkana on ollut karjalainen punapoiminta, ja yleensä tämäntyylisiä liinoja näkeekin punavalkoisina. Kangas on yksinkertainen ja kaunis palttinakude. Itse taisin maksaa tästä kankaasta käsityökaupassa hinajaa. Lanka on muliinilankaa kolmisäikeiseksi puolitettuna ja isona apuna on ollut myös tylppä kanavaneula.

Tekniikan idea on, että leikataan pitkiä lankoja, jotka pujotetaan neulansilmään ja lasketaan loimia kuviosta riippuen tyyliin: kahden yli, kolmen ali, neljän yli, kolmen ali. Näin siitä tulee lopulta kuvio. Myönnän, tarkkuutta tämä vaatii ja tihrustamista. Lopuksi ompelin kankaaseen kaksinkertaisen päärmeen ja ompelin koneella.

Turkoosit mekot tein syksyllä ompelupiirissä ja ne olivat tytöillä ristiäisissä. Ei vaan tarttunut filmille yhtään kelpoa kuvaa näistä mekoista juhlapäivältä. Kangas ja mallit ovat Ottobrelta. Napit pienen mekkoon päällystin vuorikankaalla.

Viikonloppuna ajelimme pitemmän siivun autolla ja kun lapset nukkuivat, virkkasin myssyn meidän pikku hiirulaiselle. Näyttääkö tämä vähän armeijamyssyltä? =)

Aa, aa, varpaillaan

päivä piiloon kulkee.

Hiirilapset koloissaan

silmänsä jo sulkee.

Armahani pienoinen,

nuku tuuti-lulla.

Nukkuu paha kettukin

ei voi se tänne tulla.

Ketunpoika punaturkki

Ihastuin Ruttunutun eläinpipoihin ja virkkasin Kelo-langasta vitoskoukulla omalla ohjeella ketunpojan, hieman persoonallisen. Uskotteko, että oli hauskaa virkata noita silmiä? Korvatkin muistuttavat vähän possua. Onneksi pipoklaanin otukset voivat olla monenmmoisia. =)

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa vielä toivottelen! Meillä on sellainen perinne, että poltamme sinivalkoisia kynttilöitä papan sorvaamissa repolaisenvärisissä kynttilänjaloissa. (Olisi hienoa osata sorvat tällaisia!) Edesmenneen papan toive oli, että näissä poltettaisiin nimenomaan sinivalkoisia, sotaveteraani kun oli. Aina kun sytyttelen näihin tulia, ajattelen pappaa.