tiistai 29. tammikuuta 2013

Kehto keinahtaa

Kuopus sai tämän pienen suloisen nuken ensimmäisillä synttäreillään. On häntä hoivailtu, on riisuttu ja puettu ja tuttia tyrkytetty. Mikä siinä on, että nämä nuket pehmentävät äidinkin sydämen? Tuntuu nimittäin pahalta nakata nuket illalla lelukoriin sikinsokin. Omiin sänkyihin ne pitää saada peitellä! =) Joskus vieläpä värisevällä vibraatolla tuuditellen.

Siksi kai ostin tämän suloisen kehdon kirppikseltä ja ompelin siihen sopivat patjan, tyynyn ja peiton. Ihan samalla hartaudella en pystynyt tätä tekemään kuin edellistä nukkesänkyprojektia. Mutta pääasia kai se on, että tytöt pääsee leikin maailmaan. Ei ne katso, onko tyynyn reuna ommeltu käsin vai koneella tai löytyikö muuttolaatikoista oikeanpaksuista superlonia patjaan. Nämä tehtiin nyt niistä materiaaleista mitä sattui löytymään. Tyynykangas on kirppikseltä löytyneestä essusta, patjakangas Ikealta ja peittokangas löytöpala Eurokankaasta, joka on vaan saumurilla ommeltu reunoistaan kiinni. Tyynyn sisällä on paksua vanulevyä, patja on tuota peittokangasta ja vanulevyä.



Samalla meiningillä ompelin sitten kahdet petivaatteet, lähes samoista materiaaleistakin. Tämä  vaunujen tyynykangas on kotoa joku vanha ihana puuvillapala. Muistaako joku mitä kangasta tämä on? 


Vaunut sain itse joskus lapsena lahjaksi. Meinasin jo heittää kaatopaikalle, kun olivat niin kovia kokeneet, katki ja poikki ja renkaat vinksottivat, ja mitä lie kaikkea! Niiden ainoa tehtävä tuntui olevan olla tiellä ja tippua niskaan aina kun etsi jotain vaatehuoneen nurkasta. Ne kuitenkin saivat armon tulla mukaan uuteen kotiin ja eräänä iltana kuulin yllättäen tuttua nitinää ja narinaa: mies oli korjannut vaunut lapsille. Hassua, miten hyvältä se tuntui! Perinteiden mukaan näillä kuuluu ajeluttaa ympäri taloa sekä nukkeja että pieniä lapsia. Renkaat vinksottavat edelleen ja kädensija on korjattu ilmastointiteipillä. Juuri niin kuin joskus ennen.



Ei se tunnu paljon hidastavan.


Nyt leikki taas jatkuu.


perjantai 25. tammikuuta 2013

Kuvaketju


Voi sitä tunnetta, kun saa pitkään keskeneräisenä olleen projektin päätökseen!   
Ja totta kai tekee mieleni kertoa siitä hetimmiten teillekin.


Oon pitkään, rehellisyyden nimissä vuosia, ostellut lasinalusia kirppiksiltä aikomuksena käyttää niitä kuvakehyksinä. Koska muutama pieni pyöreä kuva kehyksissään ei seinälle laitettuna näytä oikein miltään (mun mielestä), keräilin niitä useampia. Tykkään, että pieniä juttuja on monta vierekkäin tai peräkkäin - että se sama muoto toistuu ja toistuu. Löysin erikokoisia ihania lasinalusia, jotka kiinnitin yhteen, ja pitkä ketjuhan siitä muodostui.


Lasinalusten ylä- ja alareunaan porasin pienet reiät, joista sain pujoteltua rautalangan kulkemaan ketjua pitkin ja sitomaan samalla kehykset yhteen. Poraushommissa ei tällä kertaa katkennut kuin yksi poranterä! Mieskin on tottunut, että mun jäljiltä autotallin roskiksesta löytyy yleensä katkenneita teriä. Liekö johtuu kärsimättömyydestä tai sitten liiasta voimankäytöstä. Lampettiprojektissa tutustuin tuohon metallin poraamiseen toden teolla. Sen huomasin, että alumiini antaa äkkiä periksi, mutta kunnon teräs vaatii poraajalta kärsivällisyyttä ja poranterältä kestävyyttä.


Kuvia pyysin sukulaisilta ja ystäviltä, jotka myötämielisesti suhtautuivat tähänkin projektiin lähettämällä niitä mulle. Käsittelin ne ennen teettämistä kuvankäsittelyohjelmalla, jotta sain kuvat kehyksiin sopiviksi. Kuvat kiinnitin valokuvateippikoneella, joka löytyi laatikon uumenista.


Olen varma, että ihanat kummilapsemme ovat nyt useammin mielessämme. 




tiistai 22. tammikuuta 2013

Sukkaviesti meni perille



"Sukat menivät perille, ja tulivat tarpeeseen. Lämpimäänkin aikaan vuodessa ylänköalueella aamuvarhain lämpötila on vain 11 astetta. 

Villasukat kokivat ja näkivät matkallaan lasten luo savannin auringonlaskun, auringon nousun, leijonien naurahdukset, norsun aamuruokailun ja muurahaisten tienylityksen. Olivatpa ne myös pari tuntia jonossa vuoren rinteillä bussien ja rekkojen kanssa, ja niitä tuupattiin mies- ja naisvoimin liikkeelle, kun auto sammui ylämäkeen... 

Joulujuhlassa lapset esittivät joulukuvaelman ja lauloivat ja tanssivat afrikkalaisia joululauluja. Lahjojen avaaminen nosti tunnelman äänekkäästi kattoon. Hoitotädit olivat yhdessä lasten kanssa kiitollisia joulusta ja lahjoista."



Tällaisia terveisiä saimme heiltä, jotka toimittivat villasukat perille tansanialaiseen orpokotiin. Toivottavasti terveisistä on iloa teille kaikille, niin sukankutojille kuin sukkaviestiä seuranneillekin. 

Lempeää loppuviikkoa!


perjantai 18. tammikuuta 2013

Turkoosi talvimekko

Oottako huomannu, että uusimmassa Ottobressä oli ihania mekkomalleja? Eihän niitä voinut vastustaa, vaan piti päästä kokeilemaan yhtä niistä, Mariken-mallia. Tein kokoa pienemmän, menee silti vielä pitkään tämä 98-senttinen, kun oli niin reilu kaava. Helmaa pidensin muutamalla sentillä. Kangas on aivan täydellistä mekkoihin: lujaa mutta ohutta ja ihan laskeutuvaakin puuvillaa.


Vaihdoin taskut puolikuunmallisiksi. Leikkasin tuon naaman Marimekon Valpuri-kankaasta sentin saumavaralla, ja halkaisin keskeltä raa'asti ja tikkasin parin millin päästä kiinni mekkoon. Tuo taskunaukko on pienempi kuin näyttää, nimittäin tuon punaisen naaman korkuinen, ettei kato lörpähä. Tällä tyylillä noita taskuja ei kannata laittaa ihan sivusaumoihin eikä liian alas, jotta ovat lapsoselle sopivat myös käytännössä.

Hihat olivat mallissa puolipitkät kuminauhahihat. Sellaiset oli tarkoitus itelläkin tehdä, mutta huomasin ompeluvaiheessa, että olin leikannut hihat hulpiolta, joten antaapa toistaiseksi ollan näin, kun sattuivat olemaan oikeanpituiset. Laitoin ensimmäistä kertaa vaatteeseen piilovetoketjun ja sen kanssa meni hieman mönkään, kun en älynnyt laittaa sitä tarpeeksi alas. Omalla tytöllä tämä menee ihan täydestä.



Me ollaan muuten saatu täällä Rovaniemellä jo uusi tuttukin, Iisa-niminen. Hän on välillä nukke, välillä isotyttö ja aivan varmasti hyvä kaveri vanhimmaisen kanssa. Iisa on juttujen perusteella rohkea ja hallitsee aikuisten sanastoa. Tuossa kuvassa Typy soittaa mummolle ja kertoo Iisasta. 

"Mitä kuuluu?"
...
"Joo. Ihan hyvää mulle."
... 
"Sillä oli nimittäin kulunu aikaa sillä Iisalla...
...Niin. Se oli ihan höpsö! Niin."
...
"Ai oot muovaillu?
Joo. Mää olin ottanut kuvan sillä kameralla."
"Heippa!"

perjantai 11. tammikuuta 2013

Arvonnan voittajat sekä säärystimet


Niin vain hujahti taas viikko ja arvonta-aika umpeutui!

1. palkinnon (pitsiluutu ja palapelimagneetti) voitti Carovarium
2. palkinnon (puuvillainen kamera- tai kännykkäsuojapussi halutussa värissä ja koossa) voitti Kaisu

Onnea teille! Ottakaapa yhteyttä sähköpostiosoitteeseemme, niin tiedämme, minne voitot lähetämme ja millaisen suojapussin Kaisu tahtoo.  :)

Kuvakollaasiäänestyksen ylivoimaiseksi ykköseksi nousi  Keltuharmaja 13 äänellä. Rusko kiri kisassa kakkoseksi 5 äänellä.

Kiitokset kaikille äänestykseen ja arvontaan osallistuneille!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -



Jotta tämä postaus ei aivan pelkäksi arvonnan voittajien julistukseksi jää, kerron teille viimeisimmästä valmistuneesta kätteni työstä.


Jo pitkään on päässäni muhinut ajatus ”saappaan varsien” tekemisestä. Ihanaisessa Villapadassa kiehui joskus aikoinaan semmoiset virkatut säärystimet, jotka pikkutytön nilkkureiden jatkoksi oli tehty.  Silloin jo mietin, että mitenkähän ne toimisivat ja miltä näyttäisivät isompien kenkien kanssa. Nyt ne sitten päätin tehdä, kun sääriä palelsi enkä saapaskaupoille selvinnyt. Mukavasti lämmittää – ja ainakin mun nelivuotias poika niitä kehua retosteli: ”Äiti, onpa hienot!”


Neuloin säärystimet Novitan Kelo-langasta oikein-nurinmeiningillä. Otin vähän pienemmät puikot, mitä vyötteessä ohjeistivat, jotta niistä tulisi vähän jämäkämmät ja pysyisivät paremmin suorassa. Mutta kyllähän ne käytössä vähän makkaralle menevät. Mietin jo leveän kuminauhan ompelemista suuaukon nurjalle puolelle. Lopuksi ompelin pienet nahkaiset yksityiskohdat saappaan suuaukolle.
Jospa kalisevien koipien nyt kelpais!


 Ja tervetuloa matkaan kaikki uudet lukijat!


perjantai 4. tammikuuta 2013

Värikäs synttäriarvonta

Kuuntelen päivät pitkät tyttäreni juttuja ja tällä hetkellä hän pohdiskelee päätoimisesti omaa ikäänsä. "Silloin kaksivuotiaana mää vielä purin kynsiä, mutta nyt en ennää", hän muistelee haikeana kuin vanha muori. Kuulostaa siltä, että yksi vuosi on hurjan pitkä aika ja sinä aikana tapahtuu vaikka mitä jännää! Usein kuvittelen, että minulle ei tapahdu vuodessa mitään kovin ihmeellistä, tosin silloin tällöin ilmeeni on kenties jännä, kun luutuan maitotahroja lattialta ja rappaan kuivunutta kaurapuuroa syöttötuolin mutkista. Kuitenkin vuoteen voi mahtua niin paljon kaikkea tavallisen ihmisen mittapuussa merkittävää, että on ihan sääli jos ajattelee, ettei muka omassa elämässä tapahdu juuri mitään. Katsokaa vaikka omia kuvianne vuodelta 2012: miten paljon eri ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia, jotka herättävät mukavia muistoja!

Tänään 4. tammikuuta Pieni lankarulla täyttää huikeat  k a k s i vuotta! Sitä juhlistaaksemme, tai sitten vaan ihan huviksemme, teimme kollaaseja vuoden 2012 päivityksistä. Nyt sinulla on mahdollisuus osallistua synttäriarvontaan kertomalla, minkävärisestä kollaasista tykkäät eniten. 

Arvonta-aikaa on viikko, eli kaikki to 10.1.2013 puoleen yöhön (Suomen aikaan) mennessä kommentoineet osallistuvat. Perinteisesti lukijamme saavat automaattisesti kaksi arpaa. Tämä tarkoittaa siis niitä lukijoita, jotka ovat kirjautuneet blogimme Googlen käyttäjäraatiin ja jotka näkyvät oikeasta palkista. Kirjautuneita lukijoita on muutama enemmän kuin tuosta näkyy, ja tarkistamme ennen arvontaa, että kommentin nimimerkki vastaa lukijapaneelin nimimerkkiä. Arvontaan voi osallistua ihan hyvin, vaikka ei olisikaan kirjautunut lukijaksi. Toivomme, että ilmoitatte selvyyden vuoksi, monellako arvalla olette mukana, ja että käytätte nimimerkkiä, jos kommentoitte anonyymeinä. Palkinnot ovat tällä kertaa ittetehtyjä, ja ne on kerrottu päivityksen lopussa. Olkaapa hyvä ja onnea matkaan!

Sini


Puna


Keltuharmaja


Vihervä


Rusko


1. palkinto on pitsiluutu ja palapelimagneetti.



2. palkinto on puuvillainen kamera- tai kännykkäsuojapussi halutussa värissä ja koossa. 

Pussukka tehdään tähän tyyliin toiveittenne mukaan joko kännykälle tai pokkarikameralle. Sovimme palkinnon saajan kanssa kuoren ja vuoren värit ja pussukan koon. Alla oleva suojapussi on tehty Marjatta Metsovaaran Finlayssonille suunnittelemasta vanhasta pöytäliinasta ja sinisestä Ikean kankaasta. Välissä on mikrofleeceä ja kiinnitys tapahtuu tarranauhalla.




Onnea matkaan!