Juhannussaunan laudeliinat

Kesä on valoisimmillaan ja makoisimmillaan pihasaunassa saunomiseen. Kun tähän taloon muutimme, päätin, että meidän pihasaunassa ei käytetä kertakäyttölaudeliinoja. Aioin ommella niin paljon laudeliinoja, että isompikin saunaseurue voi istuskella lauteilla kankaisen pefletin päällä.

Nyt olen saanut ommeltua niitä ja kaapissa keikkuukin vino pino laudeliinoja saunavieraita odottamassa. Tämän juhannuksen saunaan valitsin porokuvioiset laudeliinat. Nämä porot ovat jolkutelleet näihin liinoihin Altasta asti. Muutamia vuosia sitten oltiin käymässä Altassa ja kyllähän ne kuuluisat kalliopiirrokset piti käydä katsomassa. Otin kuvia, kuvankäsittelyllä nappasin pelkät porot mukaan ja valotin ne sitten seulalle. Painoin poroja vanhalle kunnon lakanalle, jonka olin lapsuudenkodista saanut mukaani. Kyllä se lakanakangas oli vaan eri tuhtia sillon ennen vanhaan! Toinen kangas, ruskeanpunainen, on jotain uudempaa, paksua puuvillakangasta.

Tervetuloa juhannus, 

tervetuloa juhannusvieraat!

Aurinkoista keskikesän juhlaa teille kaikille meiltä molemmilta!

Kesän viemisiä

On kesä, on loma ja viimeinkin aikaa tehdä jotain. Ollaan laitettu kasvimaata, rakennettu kasvihuonetta, leivottu, mökkeilty ja yritetty kesyttää lampaita. On saatu myös mieluisia kyläkutsuja - pikkukekkereitä on siellä ja täällä.

Tuliaisia on mukava viedä, jos niiden valmistelemiseen on aikaa. Mua jotenkin ärsyttää kaartaa viime tingassa ABC:n pihaan ja käydä ostamassa joku karkkipussi. Niin paljon mukavampi on tehdä jotain ajan kanssa itse ja kiikuttaa se sitten tuliaisiksi, vauvalahjaksi tai tupaantuliaislahjaksi. Ystäväperheeseen syntyi pieni tyttövauva ja muutto uuteen kotiinkin on tapahtunut hetki sitten. Mekko vauvalle, tarjotin kotiin ja leipä koko perheelle syötäväksi. Tarjottimia oon päällystänyt aikaisemminkin täällä blogissa. Ruisleivän juuren herättelin pakkasesta parin vuoden tauon jälkeen. Hyvin se toimi vieläkin, ja nyt tein jo toisen satsin terveysleipiä viemisiksi.

Vauvan mekko ei ole oikeastaan mekko, koska siinä on minilahkeet. Vauvan päällä se näyttää kyllä mekolta, sen verran on muhkeutta tuossa keskiosassa. Tämä shortsihaalari on muuten huomattavasti käytännöllisempi tavalliseen mekkoon verrattuna. Helmat eivät koko ajan nouse kainaloihin, kun vauvaa pyörittelee sylissä.

Alkuperäinen malli on Ottobresta (3/2011), jota ystävä oli muokannut ja esitteli ideansa minullekin. Näitä olen muutamia tehnyt vauvalahjoiksi, ja ainakin isät ovat tykänneet, kun ei tarvi niiden mekonhelmojen kanssa yrittää selvitä.

Toisen ystävän pikkuinen poikavauva sai raidallisen trikoopaidan. Tykkään raidallisista kankaista, ja niitä löytyykin monenmoisia yhdisteltäväksi. Onhan raitakankaissa haasteensakin, jos haluaa kohdistaa raidat saumakohdissa. Ehkä se on kuitenkin tekijä itse, joka kriittisimmin katsoo, että osuko raidat kohilleen vai ei. 

Turkkilaista jogurttia myydään pienissä ämpäreissä, joita voi jogurtin säilyttämisen lisäksi käyttää vaikka mihin. Sisko antoi kerran vinkin, että fariinisokeripussi säilyy hyvänä tuollaisessa ämpärissä. Onko teillä jotain muita hyviä ideoita? Minä leivoin pikkuleipiä viemisiksi ja säilöin ne ämpäreihin. Lahjapaperilla koristelin itse ämpärin ja kannen.

 

Niin, ja kaiken touhun keskellä ollaan yritetty kesyttää meidän kesälampaita. Poikien toiveena on, että ne tulis syömään leipää kädestä, niitten nenää vois rapsuttaa, selässä ratsastaa ja villasta voitais tehdä villapuseroita. Sitä odotetaan.