maanantai 23. joulukuuta 2013

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pipariympyröitä ja ympyräketjuja


Löysin hauskan idean tällaisesta piparikuusesta Kodin kuvalehdestä. Ideana on lasketella noita tärkeitä joulunodotusnumeroita takaperin. Miettiä siis montako yötä on jouluun? Jokaisen yön jälkeen merkitään seuraavaan ympyrään, kuinka monta yötä on vielä nukuttava, että joulu ihan oikeasti on. Minä ripustin kuusen siimalla kattoon, mutta lehdessä puu oli pystyssä hiekalla täytetyssä vanhassa kakkuvuoassa. Pajunoksat leikkasin pihatien varresta ja sidoin rautalangalla tiukasti varteen kiinni. Ensin ne eivät olleet kovin tiukasti, minkä huomasin siinä vaiheessa, kun kuusi pipareineen päivineen räsähti lattialle. Aika monta piparia meni rikki, mutta pidimme uuden piparinleivontapäivän ja saimme tarvittavat ympyräpiparit oksille roikkumaan.
Yllättävän vähän ärsytti se tippuminen. :) Taisi tupaan hiipivä joulumieli pelastaa piparikuusen joutumisen roskikseen.


Ohjeessa oli hyvä vinkki ostaa kaupan valmiskuorrutetuubi, jolloin numeroiden tekeminen onnistuu vaivatta, eikä tarvitse tomusokeritahnoja sekoitella päivittäin. Toinen hyvä idea olisi tehdä kaikki numerot kerralla, jolloin numerot käännettäisi näkyviin vuorotellen. Minä päädyin päivittäiseen pursottamiseen, niin onpahan piparin kauniimpi puoli koko ajan näkyvillä.




Sakrun kanssa oltiin monta vuotta sitten kirppiksellä, missä myytiin vanhoja kirjontakehyksiä. Silloin tuo ideoita ja järkeviä ajatuksia omaava ystäväni esitteli tuollaisen kehyksen ja heitti ilmoille idean kehyksen käyttämisestä vauvan mobilen kehikkona. Ostin silloin yhden kehyksen, mutta se päätyi kehykseksi ja tauluksi seinälle. Seuraavan valjastin tähän mobilekäyttöön. Leikkelin ympyräleikkurilla erivärisiä kartonkiympyröitä, ompelin ne ketjuksi ja sidoin kehykseen.


Alareunaan kiinnitin mustista ympyröistä olevan ketjun, mikä näkyykin hyvin tästä vauvan perspektiivistä otetusta kuvasta. Riippuvista ketjuista ei paljon näykään, kun suoraan alapuolelta katselee. 


Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan tämä kiinnostaa vauvaa. Nyt se kyllä vangitsee vauvan katseen joka kerta. Suunnitelmissa olisi ommella jotain olioita, eliöitä riippumaan kehyksestä, kun ympyrät alkaa olla nähty.



 
Ympyröitä.
Huomasin, että meillä on aika paljon ympyröitä. Ympyräpipareiden ja ympyrämobilen lisäksi olen naulannut ympyräiset pannunaluset ketjuksi seinälle. 



Isotätini talosta pelastin nämä puukiekoista tehdyt ympyräketjut ja ne päätyivät meille verhokapaksi ikkunaan. Ja jottei ympyräisiä pyöreyksiä ole liian vähän, seinällä riippuu myös kuvaketju, jonka kokosin pyöreistä lasinalusista. Siitä kerroinkin joskus aikaisemmin. Viime jouluna taisin tehdä myös magneetteja pyöreistä vanerikiekoista.

Mistä tämä ympyrämieltymys johtuu? Osaisko joku kertoa - edes ympäripyöreästi?




keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulu lähenee...



... ja sen tietää siitä, että kalenterista on availtu jo monta luukkua. Meillä on tänä vuonna näin hieno odottamisen apu: kalenteriessu! Se on kokoa 116 cm ja mahtuu vanhimmalle tytöllekin. Sen taskuista on löytynyt jo vaikka mitä hauskaa! Availemme sitä vuorotellen koko perhe. Numerot on Lotan tuotantoa ja kaava SK 11-12/2013. 

Essu meillä on siksi, koska tykkäämme niin paljon leipoa yhdessä. Aina kun tartun jauhopurkkiin, raahautuu kaksi tuolia lähietäisyydelle. Siksi essu tuntui sopivalta mallilta kalenterillekin. Parasta pikkuapureiden mielestä taitaa kuitenkin olla se viimeinen vaihe, kun paistos on uunissa ja saa nuolla kulhon ja vatkaimet! Mutta tätä essua voi siis käyttää ihan oikeastikin, vaikka roolivaatteena.


Näin joulun alla ei kaikkea tehtyä viitsi paljastella vielä blogissa, mutta voinhan minä kertoa näistä arjen ompeluksistakin, vai mitä? Imetystyynyni oli aika ankeaa kangasta. Siispä ompelin uuden päällisen vanhasta pehmeästä pussilakanasta. Tämä on mukava ihoa vasten ja ei haittaa, vaikka jää pyörimään sohvallekin.


Tein siihen oikein hienon vetskarinsuojaläpän. Miksi tuota kutsutaankaan? Nyt on punainen vetoketju kivasti piilossa.


Teen aina silloin tällöin tyynyjä, mutta ne jäävät bloggaamatta, koska ne ovat aika yksinkertaisia tekeleitä. Kiinnostaako tällaiset teitä?

Musta tyyny on löytö kirppikseltä. Punavalkoinen tyynyliina on tehty Eurokankaan palasta. Ostan tavallista tyynyä varten 50 cm palan ja ompelen sen 1 cm saumavaroilla niin saan sopivan napakan tyynyliinan. Tuo pitsinen tyynyliina on tehty siksakkaamalla pitsiliina tuollaiseen pellavantyyppiseen palaseen. Seuraavaksi siihen on ommeltu vetskari ja lopuksi sivut. Teen yleensä kaikki tyynyliinat pestäviksi eli vetskarilla tai taskulla, jotta kaikki tyynyt mahtuvat taloon. :)


Yhden tyynyn tein kirpparilta löytyneestä raanusta. Ompelin ensin raanuun tiheällä pistolla tyynyn raamit ja sitten leikkasin raanun sopivan kokoiseksi ja ompelin suoralla oikeaan malliin ja huolittelin siksakilla. Tässäkin on vetoketju sivussa. Tuo pienempi punainen on vanhasta Finlaysonin kapasta, joka sekin on yllättäen kirppikseltä. Tänä jouluna meillä on enemmän lämpimiä Lapin sävyjä joulusisustuksessa. Aurinkokin näyttäytyy usein tuollaisena lämpimän oranssina.


Tunnelmallista joulunodottelua täältä Lapista, Joulupukin kainalosta! 

tiistai 3. joulukuuta 2013

Iisibiisimekkoja



Se oli ihastumista ensi silmäyksellä: mekko, jossa voi yhdistää trikoota ja mekkopuuvillaa. Paitaosa joustaa ja on mukava päällä ja hameosa voi olla vaikka kaapista löytyvää vanhaa pöytäliinaa.  Tuumasta toimeen -kipinä tämäntyyliseen mekkoon syttyi vierailulla Aenon blogissa, josta löytyy enemmänkin ihania mekkoja.


Nyt paljastan teille, miksi tämä oli  niin helppo mekko: ostin yläosan valmiiksi Lindexiltä. Leikkasin helmasta sen verran pois, että resori tulee vyötärölle. Hamekin on mun vanha äitiyshame, joka on jäänyt pitämättä. Nyt hame on päässyt arvoiseensa käyttöön: sillä voi harjoitella lentämistä!


Nuo Lindexin paidat on kyllä söpöjä pitseineen! Satuin saamaan niitä kaksi yhden hinnalla.


Tässä on nyt ohje iisibiisimekkoon. Sen voi siis tehdä joko a) Framilon-nauhan eli silikonisen joustonauhan tai b) resorin avulla. Ilman resoria tehdyt mekot näet postauksen lopusta.

1. Pue valmis paita lapsen päälle ja merkkaa nuppineulalla sopiva vyötärönkohta. Leikkaa paidan helmasta ylimääräinen kangas pois. Käy kätevästi tilkkuleikkurilla ja -viivottimella. Mittaa samalla myös sopiva hameenkorkeus, esimerkiksi vyötäröltä polveen. Muista saumavarat ja ota huomioon resorin leveys.

2.
a) Mittaa valmiin paidan vyötärönympärys ja leikkaa samanpituinen Framilon-nauha valmiiksi. Muista saumavarat.
b) Mittaa lapsen vyötärönympärys valmiilla resorikaitaleella ja ompele se sopivankokoiseksi renkaaksi.

3. 
a) Leikkaa hamekangas suorakulmionmuotoiseksi palaksi niin, että vyötärönympärys on esimerkiksi kaksi kertaa niin leveä kuin paidan vyötärö.  Nuppineulaa Framilon-nauha hameosaan niin, että osaat ommella nauhan tasaisesti hameeseen. Ompele nauha kiinni suoralla ompeleella niin että venytät joustonauhaa reilusti. Ompele sitten hameosa ympyräksi ja käännä helma. 

b) Jos teet resorihameen, ompele hameosa valmiiksi renkaaksi.

(Minä käytin sinipunamekossa valmista hametta, joka oli valmiiksi vähän kellomainen. Turkoosit mekot on tehty suorakulmionmuotoisista hameosista.)

4. 
a) Kun sinulla on valmis paita ja valmis hame, niin ompele ne kiinni toisiinsa joko saumurilla tai ompelukoneen jousto-ompeleella, esimerkiksi hunajakennolla. Mekko on valmis!
b) Kiinnitä resori tasaisesti nuppineuloilla hameosaan ja ompele joustavalla ompeleella kiinni. Tee sama paitaosaan. Mekko on valmis!


Meijän tyttö ihastui tähän mekkoon ja olisi mielellään jättänyt sen heti päälleen kotileikkeihinkin. Ennen tahroja se kuitenkin dokumentoitiin blogia varten.


Nämä turkoosivalkoiset mekot tein tytöille ristiäisiin. Isojentyttöjen paitaosat ovat siis valmiita Lindexin trikoopaitoja. Mekkojen väristä voi päätellä, milloin meillä juhlitaan. Joko tuo pikkukukkakangas alkaa tulla teillekin tutuksi? :) Ja sitä on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon...


Samalla idealla voi tehdä vauvallekin mekkobodyn. Tässä hameosa on tehty kuminauhavyötäröllä ja se on vielä irrallaan, koska en tiennyt, minkä kokoinen vauva on ristiäisten aikaan. Aika monta senttiä hän on jo venynyt ja massukin mukavasti pullistunut sitten alkuaikojen, jolloin tämän ompelin. Kiinnitän sen sitten jousto-ompeleella sopivaan kohtaan, jos hame pyörii. 


Juhlamekoista tuli nyt tällaiset. Harvoin juhlamekko-ompeluksista selviää niin nopeasti, että lasten viihdyttäjäkin yllättyy positiivisesti. Mitä nytkö ne jo valmistui?

Sinivalkoista loppuviikkoa toivottelen!