Joulun hedelmiä

Ensin olivat kuulema kuusessa omenat, sitten tulivat kimaltelevat koristepallot. Jossain näin kudottuja joulupalloja ja siitä sain idean, että virkkaan pari palloa kuuseen väriä antamaan. Käytin vanhoja kuusenpalloja alla ja puuvillaisia langanjämiä lankana. Ohje on oma.

Muokkasin eli yksinkertaistin kauan sitten lukemaani suklaaohjetta ja tein Taloussuklaasta, pähkinärusinasekoituksesta ja kuivatuista karpaloista aikuisten herkkuja. Sulatin kaksi levyä suklaata vesihauteessa Minigrip-pussissa ja levitin tasaiselle alustalle nuolijalla. Painelin herkut vähän syvemmälle suklaaseen ja jäähdytin jääkaapissa päivän. Ihanaa! Meillä meni jo ensimmäinen satsi.

Kummityttö saa paketistaan farkkusuikalehameen. Pyysin ihan mitat, mutta jännittää silti, tuliko sopiva. Muuten on kyllä jääny vähiin itsetehdyt lahjat.

Minkähänlainen joulu tästä tulee? Vauva on väkisinkin rauhoittanut (ja karsinut) omaa valmistautumista. Ehkä se on hyväkin, vaikka tykkäisin kyllä laittaa enemmänkin joulua. Tänä vuonna ei vaatimustaso ole korkealla: joulumusiikkia haluaisin kuunnella ja vähän suklaata tekisi mieli. Jotain pientä on kääräisty paketteihin ja nauhoilla solmittu rusetteja niitä koristamaan.

Lämpöistä joulua teille kaikille lukijoille! Nautitaan tästä pienestä tauosta, jonka jälkeen päivä alkaa taas pidentyä.

Niin hyvä, lämmin, hellä

on mieli jokaisen.

Oi jospa ihmisellä

ois joulu ainainen!

Talven sini taittuu keltaiseen

Museot inspiroivat perinnekäsitöihin. Niin kävi tämän kaitaliinan kanssa. Erään Pohjois-Karjala-reissun jälkeen oli ihan pakko saada tehdä tällainen liina, nimenomaan turkoosina. Tekniikkana on ollut karjalainen punapoiminta, ja yleensä tämäntyylisiä liinoja näkeekin punavalkoisina. Kangas on yksinkertainen ja kaunis palttinakude. Itse taisin maksaa tästä kankaasta käsityökaupassa hinajaa. Lanka on muliinilankaa kolmisäikeiseksi puolitettuna ja isona apuna on ollut myös tylppä kanavaneula.

Tekniikan idea on, että leikataan pitkiä lankoja, jotka pujotetaan neulansilmään ja lasketaan loimia kuviosta riippuen tyyliin: kahden yli, kolmen ali, neljän yli, kolmen ali. Näin siitä tulee lopulta kuvio. Myönnän, tarkkuutta tämä vaatii ja tihrustamista. Lopuksi ompelin kankaaseen kaksinkertaisen päärmeen ja ompelin koneella.

Turkoosit mekot tein syksyllä ompelupiirissä ja ne olivat tytöillä ristiäisissä. Ei vaan tarttunut filmille yhtään kelpoa kuvaa näistä mekoista juhlapäivältä. Kangas ja mallit ovat Ottobrelta. Napit pienen mekkoon päällystin vuorikankaalla.

Viikonloppuna ajelimme pitemmän siivun autolla ja kun lapset nukkuivat, virkkasin myssyn meidän pikku hiirulaiselle. Näyttääkö tämä vähän armeijamyssyltä? =)

Aa, aa, varpaillaan

päivä piiloon kulkee.

Hiirilapset koloissaan

silmänsä jo sulkee.

Armahani pienoinen,

nuku tuuti-lulla.

Nukkuu paha kettukin

ei voi se tänne tulla.

Ketunpoika punaturkki

Ihastuin Ruttunutun eläinpipoihin ja virkkasin Kelo-langasta vitoskoukulla omalla ohjeella ketunpojan, hieman persoonallisen. Uskotteko, että oli hauskaa virkata noita silmiä? Korvatkin muistuttavat vähän possua. Onneksi pipoklaanin otukset voivat olla monenmmoisia. =)

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa vielä toivottelen! Meillä on sellainen perinne, että poltamme sinivalkoisia kynttilöitä papan sorvaamissa repolaisenvärisissä kynttilänjaloissa. (Olisi hienoa osata sorvat tällaisia!) Edesmenneen papan toive oli, että näissä poltettaisiin nimenomaan sinivalkoisia, sotaveteraani kun oli. Aina kun sytyttelen näihin tulia, ajattelen pappaa.

Ruususia

Ruusun sulle antaisin, vaan mistä mä sen saan,

kun halla vei sen kukkasen ja lumi peitti maan?

No sen saa vaikka kanamunakennosta ja steariinista. Näitä syttöruusuja oli kiva askarrella: Jokaiseen kanamunakuppiin kiersin kannesta pahvia, sitten sulatin kattilassa vanhoja kynttilöitä ja upotin ruusut rasvaan. Näitä on jo testattu ja mahtavasti sytyttävät takan. Sen kun pistää vaan yhden puitten alle, niin kyllä syttyy! =)

Ompelin tonttulakkeja, useitakin erikuosisia, mutta ennen kuin kerkesin niitä kuvaamaan, ne oli rutattu pyykkikoneeseen. Tässä kuitenkin yksi ruusukuosinen. Kulkusia löysin Tiimarista.

Yritin ottaa joulukorttikuvia, kun oli niin kaunis valokin. Tilanne riistäytyi kuitenkin pian hallinnasta... Vein kuitenkin kehitykseen erään ja nyt harmittelen, kun Vistaprintiltä olisi saanut niin kauniita kehyksiä.

Tähdet on ikkunoissa ja ulkovalojakin jo palaa. Valoa tarvii tähän pimeään aikaan, kun ei luntakaan vielä ole tullut. Pikkuhiljaa alkaa tuntua että jouluhan se on tulossa. Lämpöistä adventtiaikaa teille lukijat!

Kaksivuotiaan käsitöitä

Typy maalasi ensimmäisen taulunsa kummitätin kanssa sormiväreillä. Me olimme mökkeilemässä, kun tämä taideteos syntyi. Kuulema oli pitäny maalata useammassa erässä ja antaa välillä kuivua. Taulun nimi on Syksy.

Ompelusaralla teen tällä hetkellä oikeastaan tytöille perusvaatteita. Molemmilla on sopivasti välillä pulaa jostain vaatekappaleesta. Bambibody syntyi taas toisen bodyn avulla ja pöllöpaita samalla Ottobren kaavalla, jota olenkin ahkerasti käyttänyt.

Tänään vauveli yllätti meidät nukkumalla päiväunet. Sillä aikaa me typyn kanssa vähän askartelimme. Oli hauskaa! Minä leikkasin ja typy sai liimata. Kuvia leikkelin vanhoista mainoslehtisistä ja taustapaperit ovat tapettia ja skräppipapaeria.

Mitä saa suikaleista ja kanttinauhoista

Kesästä asti kaapissa odotellut farkkupino meni suikaleiksi ja sitä kautta hameeksi. Tykkään kun farkut näyttävät vierekkäin aseteltuina niin erisävyisiltä. Ehkä teen jotain muutakin farkkukollaasitekniikalla, niin mukavaa se oli! Typy pukee nyt jo itse, joten tällaiset vaatteet ovat lemppareita.

Harmaata ontelokudettä jäi tällaisen korillisen verran tramppisprojektista. Ohje on mainio, kiitos Meri! Tässä se vielä, jos joku innostui. Minusta materiaali ja ohje toimivat hyvin korissa. Jätin kahvat pois koska kudetta oli niin vähän.

http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/554CB3FA0FB82459C22577F30029F13A/$file/Kahvallinen%20kori.pdf

Kanttinauhat saivat kyytiä kun tein tällaisia välipalaompeluksia. Ihanan nopeasti tulee valmista! Piirsin kaavan Marimekon ruokalapusta. Hieman ovat keväisiä, mutta haitanneeko tuo?

Miksi isistä on tehty niin vähän lauluja ja runoja? Löysin sentään tällaisen Timo Pusan ajatelman.

Lapsi nukahtaa syliini

ja olen metsän

vahvin puu

Kehäkukkamatto

Tuleeko teille lukijat syksyisin käsillä tekemisen innostus? Minkälaisia käsitöitä teidän koreissanne tällä hetkellä odottelee valmistumista? Itselläni syksy saa aina aikaan sen, että alan kaivautua poterooni joku kerä kainalossa. Tällä kertaa virkkasin reilunkokoisen maton trikookuteesta.

Typy osallistui omalla tyylillään virkkaamiseen, olihan matto tulossa hänen huoneeseensa.

Trikookudetta upposi noin neljä kiloa tähän mattoon ja halkaisija on vajaa puolitoista metriä. Koukku on kymppikokoa. Oma tyylini on, että aloitan ketjusilmukoilla ja venytän pikkuhiljaa pylvään kokoa maton kasvaessa.

Sillä aikaa kun äiti virkkaa, typy näpertää jotain tärkeännäköisenä. Taitaa kaivata uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen.

Kanervasydän ja virkattu trampoliini

Kyllä minä niin mieleni ilahutin, kun kohtasin pyyteettömiä ihmisiä. Niitä on tullut vastaan viime aikoina useita: Naapurissa asuva reipas tyttö tuli soittamaan ovikelloa ja kysymään saisiko viedä meidän 2-vuotiaan leikkipuistoon. Läheinen leipoi ihanan pullakranssin ristiäisiin. Erityisen hyvältä tuntui sekin, kun minulta kysyttiin huomaavaisesti imetyksen aikana: "Sinulla on varmasti jano, tuonko vettä?" Tässä oli muutama esimerkki vain.

Parin viikon takaisessa Kotiliedessä oli ihania kanervatöitä, joista innostuin. Kiersin kodinhoitohuoneen lattialla istuen rautalangasta pari syksyistä sydäntä. Yhdestä ruukusta tuli yksi sydän. Samalla ajattelin näitä ystävällisiä ihmisiä lämmöllä.

Virkkasin ison mahan kanssa ontelokuteesta rahin. Ensin sahasimme mieheni kanssa paksun superloonin neliskanttisesta lieriöksi. Sitten virkkasin koukulla 10 sopivankokoiset kannen ja reunat. Seuraavaksi änkesin superloonin tähän "kuppiin" ja virkkasin sen vielä umpeen.

Alemmasta kuvasta näkee, että jätin pohjan auki. Jos rahi menee likaiseksi, (tätä tuskin lapsiperheessä tapahtuu) sen saa irti ja voi pistää pesukoneeseen.

Typy on ominut rahin käyttöönsä. Siinä on sopiva istuskella ja lueskella Elmerin seikkailuja.

Mielessäni kuvittelin että siitä tulee rahi, joka asettuu takan eteen makkaranpaistoistuimeksi. Todellisuudessa siitä on tullut trampoliini, jolla tehdään päivän parhaat temput!

Kastemekko ja tunnustus

Kiitos vielä onnitteluista! Vauvan kanssa on mennyt mukavasti, vaikkakin arki tuntuu huomattavasti kiireisemmältä kahden kanssa. Pikkuisen oon kerenny käsitöimäänkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Sain Ruohonvihreältä tunnustuksen! Kiitos siitä. Siihen liittyi kysymyksiäkin:

Lempivärini: turkoosi, huomaamatta sitä on tarttunut matkaan vaikka missä muodossa

Lempiruokani: lindströmin pihvit ja pottumuusi

Lempipaikkani: juuri nyt tahtoisin mökkeilemään ja luonnonhelmaan.

Laitan tunnustuksen eteenpäin Eufemialle. Tällä hetkellä ihastelen hänen paperiaiheista kirjallisuussarjaansa. =)

Tässä on kahden vuoden takainen tekele esikoiselle. Kohta se on taas ajankohtainen. Kangas on lumenvalkoista puuvillaa, mutta se tuntuu pellavalta. Se on mukava päällä, mutta rypistyy helposti. Väliin olen ommellut erilaisia ihania nappikaupan metripitsejä. Etsin pitkään ohjetta ja löysin sen lopulta Ottobrelta 1/2003, jossa oli useampi eri malli, ja muokkasin mieleisekseni.

Tunnelmallisia syysiltoja!

Tytöntiitiäinen tuli taloon

"Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen

Posket tehty puolukasta, tukka naavantappurasta

silmät on siniset tähdet."

Kirsi Kunnas

Tuu, tuu, tupakkarulla

Moni kutoo vauvalle villanuttuja odotusaikana, minä tein omalleni tilkkutäkin. Anoppi antoi ruskeita kankaita ja lisäsin pari omista kokoelmistani ja tässä tulos. Tällä kertaa ompelin toiselle puolelle mikrofleeceä ja välissä ei ole vanua, joten peitto on melko ohut.

Saimme ihanan kummipojan ja hänelle ompelin äitiyspakkaukseen sopivat lakanat, joita on melko vaikea löytää kaupoista. Päällimmäisenä pussilakana, neonvihreä on alulakana ja alimpana tyynyliina.

Typy sai hetken inspiraatiossa uuden collegehameen maustettuna pitsiliinoilla. Kaavan tein joskus ompelupiirissä yhdessä vetäjän kanssa. Tällä kertaa resoristakin tuli tarpeeksi napakka.

"Tuu, tuu, tupakkarulla,

mistäs tiesit tänne tulla?

- Tulin pitkin Turun tietä,

hämäläisten härkätietä."

Syysjoustavia

Kurjet kaartelevat taivaalla ja asfaltille varisee jo ensimmäisiä keltaisia sipsejä koivuista. Tekee mieli ommella pitkähihaisia ja värikkäitä vaatteita. Tämän bambikuvioisen raglapaidan ohje on alunperin Ottobrelta.

Naapurin kuistille on ilmestynyt vaunut. Halusin ommella vauvalahjaksi mekon, joka on helppo pukea ja mukava päällä. Mutta en taaskaan löytänyt sellaista kaavaa mistään! Onkohan jossakin olemassa joku hyvä kaava? Lopulta muokkasin tämän erään tunikakaavan pohjalta, ja ilokseni kuulin, että malli toimii käytännössäkin.

Tämän piti olla yksinkertainen peruspaita, mutta taistelin sen kanssa pitkään. Malli on sama kuin bambitrikoossa, mutta kaulus ei oikein onnistunut. Lopulta pujottelin resorin sisään kuminauhaa. Päällä tämä tekele on ihan jees ja varmaan lämmittää mukavasti.

Taustalla näkyy ihana omppupuumme, joka kantoi urheasti satonsa, vaikka rusakot jyrsi runkoa pahemman kerran kevättalvella. Viime vuonna sato oli 1 kappaletta ja nyt saimme iloksemme 15 ihanan kirpeää kotiomppua. Kannatti säästää se keväällä!

Kesä on ollut kaunis ja lämmin. En voi sille mitään, että minulta menee aina jonkin aikaa tottua yölamppuihin ja takkapuihin, pimeään ja kylmään. Tällä kertaa syksyssä on kuitenkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa, suorastaan kutkuttavaa. Jospa kaikki menisi hyvin ja alku olisi hyvä uudelle elämälle.