Pitihän se minunkin tehdä isyyspakkaus ihanalle miehelleni, varsinkin kun saimme taloomme ensimmäisen pojan, jolta tuntui puuttuvan lähes kaikki vaatteet. Äitejä muistetaan raskausaikana mennen tullen ja palatessa, mutta isät jäävät usein vähemmälle huomiolle. Idean tähän isyyspakkaukseen sain Eilen tein -blogista. Virittelin oman pakkauksen sen mukaan, mille meillä oli tarvetta. Tässä päivityksessä esittelen niitä juttuja, jotka tein itse tuohon pakkaukseen. Lisäksi ostin jotain valmiina.
Ruokalappu on ommeltu Annon vahakankaasta ja kaavan olen muokannut itse. Tuttiremmi on puoleataan Eurokankaan pilkkupuuvillasta ja sen tarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta. Neuvolakortin kansissa komeilevat ronsut kiikutin Ottobrelta. Pian näette mihin tarkoitukseen tuo kangas on alun perin on ostettu. Hyvä ohje neuvolakortin kansiin löytyi Villapata kiehuu -blogista.
Kokoilin rennolla ranteella laatikkoon sitä sun tätä. Tässä muistiin esittelylappu, jonka olisi voinut viksusti tehdä tietokoneellakin, mutta eihän meillä ollut mustetta laitteessa. Siinä se nyt kuitenkin on, jos jotain kiinnostaa koko sisältö. Yritin ottaa huomioon isukin mieltymyksiä sisältöä valitessa.
Ensimmäiseksi sain valmiiksi tällaisen pikku tuunauksen. Kirjoin valmiiseen äitiyspakkauksen pyyhkeeseen omistustekstin ketjusilmukan näköisillä pistoilla ahkeran kylvettäjän iloksi. Uikkarit löytyivät valmiina ja tuntuivat niin pieniltä ostettaessa, että oih voih.
Tässä nyt sitten näette ensimmäiset kankaanpainatukseni - dalmatialaisharsot. :D Näistä ei tullut ihan sitä mitä kuvittelin, mutta potut oli pottuja ja luulen, että erotan nämä omikseni loppu elämän.
Muutamia vauvakoon vaatteita kokeilin tehdä ennakkoon, ja tässä parit housut ja velourtakki Ottobren kaavoilla. Kankaat löytyivät kaapista ja ovat Ottobrelta ja Rockserilta. Kiinnitin ensin takkiin anorakkineppareita, koska tuo nappikohta oli niin paksu. No ne lähtivät heti irti, joten jouduin paikkaamaan reiät tukikankaalla ja sen jälkeen päätin laittaa tavalliset nepparit. Ne eivät ole niin tiukassa. Sain vinkin, että anorakkinepparit kannattaa hakata kiinni voimalla ja vasaralla, ei pihdeillä.
Testasin tällaista pikkuhaalaria vastasyntyneen koossa. Kangas on vanhan papan velourtakista, joskus kirppikseltä löydettyä. Haalarista näkee, että se on testiversio, mutta ei se haittaa. Ihanalta tuntuu velour tässä vaatteessa. Loppukesän vauvalle tämä riittää hyvin lämmikkeeksi uloskin. Samalla vaivalla tein tumputkin vanhalla ohjeellani.
Takaapäin haalari on yksinkertaisempi. Malli on sen verran kiva, että jos kerkeän, teen näitä enemmänkin.
Vauvanodotusperinteisiini on kuulunut ommella pienokaiselle oma tilkkutäkki. Tällä kertaa tein senkin velourista. No, pari muuta kangasruutua on seassa. Hyödynsin tilkkujani ja senpä takia väritys oli tällä kertaa näinkin selkeän voimakas. Hirvimiehet tuntuivat kuitenkin kuuluvan kuvioon, kun ultrassa enteiltiin poikalasta. Toiselta puolelta täkki on turkoosia velouria. Ommellessa vähän piti funtsia mikä olisi järkevin ommel, jotta se joustaa muttei venytä saumoja. Päädyin joustavaan suoraan, vai onko se kolminkertainen suoraommel. Ihan hyvin toimi. Hieman täkki tietysti venyy joustamattomiin tilkkuihin tottuneella, mutta käytössä tämä on ihana. Valokuva vääristää täkin mallia, mutta kuvasta näkee kuitenkin idean. Tähän on erityisen ihana kietoa pikku murmeli päiväunille. <3
Oletko sinä tehnyt isyyspakkausta? Mitä hauskaa sinä sinne laittaisit?
