torstai 29. maaliskuuta 2012

Vihreät on vaatteheni kaikki



Tämän kevään ihastukseni on ollut Kameleont Designin Metsäneläimet-velour. Jo pitkään olen säästellyt kangasta hyvää hetkeä varten ja ajatellut ommella siitä lyhythihaisen tunikamaisen mekon.  Nyt viimeisimmässä ompelupiirissä sain sattumalta sopivat singoalla-mekkokaavat ja niinhän siinä sitten kävi, että entiset työt jäivät kesken ja hurahdin tähän. Jos joku tätä mallia miettii, niin tiedoksi, että on helppo mekko kyllä! Kangasta riittäisi vielä pikkusiskollekin...


... joka mönkii tätä nykyä mitä ihmeellisemmissä paikoissa ja nappaa pieniin pihteihin pikkuruisia roskanpalasia lattialta. Siksipä hän tartteekin sopivat housut, jotka pysyvät menoss mukana. Siellä Pallaksen mökillä leikkelin parit housut erivärisistä trikoista. Malli on Ottobrelta 1/2012 ja itse ainakin tykkään.


Näiden housujen kohdalla jouduin purkamaan ja tuskittelemaan, mutta opinpahan jotain. Tällä kertaa tajusin, että trikoovaatteissa se pallokärkineula on oikeasti tarpeen, jos ei halua rikkoa vaatetta, ja että kaksoisneula ei oo aina paras mahdollinen joustavien tikkauksessa. Korvasin sen kolminkertaisella suoraompeleella, sitten siirsin neulaa kolme pykälää oikealle ja näin sain siistin kaksoistikkauksen. Myös sen opin, että vyötärömitta kannattaa ottaa aina kyseiseltä lapselta eikä käyttää yleisiä mittoja. Oikeastaan opin paljon muutakin, mitä en edes kehtaa kertoa.



Nämä alimmaiset housut on tehty jo jonkin aikaa sitten. Jäi pala ruutufroteeta ja ompelin tosi huolettomaan tyyliin toisten housujen avulla vauvalle peruspöksyt. Joskus nopea voi olla myös lemppari. Alla on hauska turkoosi verkkarikangas, joka tuo mieleen omat ala-asteajat ja josta ajattelin jotain tehdä. Löytyi halvalla kirppikseltä kuin myös tuo kukka.


Orkideat saattavat kuulema elää montakin vuotta oikealla hoidolla. Mielenkiinnolla jään seuraamaan tämän yksilön taivalta, jonka kohtaloksi tuli päätyä meille. Siitä voitte päätellä, olenko viherpeukalo. Joka tapauksessa iloitaan kevään orastavasta kasvusta. Jos ihan läheltä katsoo, monessa pensaassa ja puussa alkaa ihan selvästi kohta tapahtua värinvaihdosoperaatio. Sielläkin vihertää.


perjantai 23. maaliskuuta 2012

Paloja Pallas-reissulta


Auringon kosketus




Kun katsot tyhjää oksaa rannan pajun,
on silmut siinä yhä kuoressaan,
kun kylmyys saartaa, murtaa lämmöntajun,
niin tunnen: kaikki pysyy ennallaan.




Kun kuljen yli tunturien sarjan,
niin pakkaslumi ääntää askeleet
ja peittää uuvanan ja riekonmarjan,
on kirkkaan puron vedet jäätyneet.




Kuitenkin rakkaus, auringon kosketus
vapauttaa jäisen veden vielä kahleistaan.
Auringon kosketus, elämän kosketus
saa karut tunturien rinteet kukkimaan.



Auringon kimallus, kesäisen aavistus
kuljettaa kevätlinnun laulun ylle maan.
Auringon kosketus, sen lämmin painallus
aukaisee rannan pajun silmut kuorestaan.




On jäinen vielä pinta järven selän,
ja raskas nietos peittää varvut maan.
Kuitenkin tunnen kevään, jälleen elän,
saa lämmin tuuli laineet vellomaan.




Näin tunnen: rakkaus, auringon kosketus
sulattaa raskaan jäisen pinnan sydänmaan.
Vain suuri rakkaus, auringon kosketus
herättää rannan pajun täyteen kukintaan.

Martti Salo

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lehtivihreää ja legginssejä


Tytär tarvitsi housut, sellaiset joustavat mutta kuitenkin fiksut. Ompelin Metsolan ruskeasta ruutujoustofroteesta tällaiset legginssit, joiden juttu on nuo tikkaukset. Ne muistuttavat hiukan farkkuja, mutta ovat mukavat päällä. Sivuissa on saumat, takana taskut ja vyötärönä parin sentin kuminauha. Kaava on Ottobrelta, paita Moonkidsin ja hattu naamiaisia varten ostettu kirpparilta. Oli muuten mallin oma idea tuo hattulook ja koru.



Menin lupaamaan typykälle, että ruuan jälkeen maalataan. Voitte uskoa, että sellaista lupausta ei hevin unohdeta. Hyvä niin, oli tosi mukavaa taiteilla! Oma rooli tosin oli sivustakatsojan rooli; kun sormiväri oli lautasella, lasta ei pidätellyt mikään! Kaikkia värejä piti saada maalata. Laitoin niitä tarjolle aina pari kerrallaan, etteivät sekoitu ihan harmaiksi. Nyt meillä on kuusi kaunista korttia.



Tuon aina ensimmäisten aurinkoisten päivien aikaan malttamattomana pari koivunoksaa maljakkoon. Tänä päivänä odotukseni palkittiin, nimittäin reilun viikon maljakossa olleet risut antoivat periksi lämmölle ja auringolle ja alkoivat puskea lehtivihreää. Sillä hetkellä niistä tuli keittiön kaunottaria.

Tervetuloa kevät!