torstai 21. marraskuuta 2013

Minäkin tulin viimein


Meidänkin pikkuinen tyttövauva viimein syntyi ja valloitti meidät kaikki päästä varpaisiin. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu, miten pieni ja avuton ihmislapsi on ensimetreillään. Paljon hän vielä nukkuu, mutta hereillä ollessaan saakin sitten nähdä monenmoista - isot veljet pitävät leluesittelyitä ja ylpeänä näyttävät legorakennelmiaan. Eikä äitikään malta olla kertomatta, kuinka ihana hän on.
 

Vauva tuntui odottavan näitä vaatteita ennen kuin päätti syntyä. Synnytystä edeltävänä iltana sain tehtyä loppuun Metsolan punaisesta pilkkukankaasta potkupuvun ja hupputakin. Molempiin otin kaavan Ottobresta ja muokkailin niistä mieleiset. Kumpainenkin on päässyt heti käyttöön, mutta kasvun varaakin niissä onneksi on. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa peruspaitoja ja -housuja isoille veljille, joten nämä olivatkin tervetullutta vaihtelua ompeluksiin.



Hupputakin voi laittaa vielä lisälämmikkeeksi kaikkien muiden vaatteiden päälle. Tuntuu, että nämä pikku pikkuruiset niin helposti palelevat täällä kohdun ulkopuolisessa maailmassa.


Tein hihoista tarkoituksella reilun pituiset, jotta pienet sormet terävine kynsineen mahtuvat sinne suojaan, eivätkä niin helposti naarmuttaisi pienen ihoa. 



Vaikka minä harvoin lueskelen runoja ja vielä harvemmin keräilen niitä ruusukantiseen kirjaan, niin  yksi runo on pyörinyt jälleen mielessäni. Liekö se tuo sylissä oleva pieni nyytti, joka herättelee niitä runollisempiakin puolia ihmisessä? Äitini on sen aikoinaan kirjoittanut, minkä vuoksi siitä on tullut erityisen rakas aina uutta elämää ihmetellessä.
 
                         Vauvani kanssa keinun ja keinun
                          ja ajattelen, että sittenpä heilun
                          ja järjestän kaikki paikalleen,
                          kun vauvani kulkee jo itsekseen.

                         Koko päivän istuisin tässä näin
                         ja katsoisin vauvani kasvoja päin,
                         aina tuntien lämpönsä suloisen
                         hänet käärisin peittoon rakkauden.



24 kommenttia:

  1. Mikä kultamuru! Näpsäkät kuteetkin saanu heti kiskasta päälle :)

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea! Niin suloisia kuvia, tuo viimeinen erityisen herkkä. :)

    VastaaPoista
  3. onnittelut <3 ihana suloinen pikkuinen,elämän ihmeistä suurin:)

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo ja suloinen pieni uusissa tamineissaan. Onnea!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  6. Onnea ja enkeleitä pienelle aarteelle ja koko perheelle!

    VastaaPoista
  7. Ihana kultalapsi!
    Pala tuli kurkkuun, kun luin noita äitisi aikanaan kirjoittamia säkeitä.
    Suloisen lapsen olette saaneet. Hän on oma itsensä, mutta niin teidän perheen lapsi, sen näkee jo silmistä ja nenän nipukasta!

    VastaaPoista
  8. Aivan kultainen vauva. Minullakin tuli kyyneleet silmiin kun luin äitisi runon säkeet. Tavoitan oikein hyvin hänen ajatukset. Ihania vaatteita olet tehnyt! Hanna K

    VastaaPoista
  9. Ja tuossa toisiksi viimeisessä kuvassa vauva on aivan käsittämättömän ihanan näköinen:) hanna K

    VastaaPoista
  10. Hän on niin kaunis! :) Tulkaahan näyttämään tylleröä meille sitten parin viikon päästä!

    VastaaPoista
  11. Niin suloinen ja sievä! Aivan syötävä! Onnea koko perheelle. Kannatti neidin tietty noita tamineita odotellakin ;) st

    VastaaPoista
  12. Ihania vaatteita ja suloinen pikkuneiti! Onnea vielä!!

    VastaaPoista
  13. ihana! ja kiitos runosta, tuo on pyörinyt minunki mielessä odotuksen ajan. joskus taisin sen tuohikontin blogista lukea.. :)

    VastaaPoista
  14. Onnea ihanan pikkuisen johdosta! Kauniit vaatteet oot hälle tehnyt.

    VastaaPoista
  15. Kiitos teille kaikille onnitteluista ja ihanista kommenteista! :)

    VastaaPoista
  16. ihana hän on, tuoksuu tänne asti. :) runokin kaunis, tulee ihan lämmin olo. niin se on. :) onnea, teille!

    VastaaPoista
  17. Hali täältäkin pikkutontulle! <3 Onnentäyteisiä kiikkuhetkiä teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haleja ja kiikkuhetkiä täällä ei oo säästelty. :)

      Poista
  18. Niin tutun ja ihanan näköinen! Ja kasvanut jo!

    VastaaPoista
  19. Aivan ihanan runon on äitisi rakkaudella kirjoittanut...

    VastaaPoista