Painantaa

Ees ja taas kuin aallokossa keinuen tai päätäpahkaa heti ja monta.

Mulla on kaksi tapaa tehdä käsitöitä. Ensimmäinen ja useammin käytetty tapa on hautoa jotakin ideaa mielessä hyvinkin pitkään. Mietin ja tuumin, että mitenköhän ja minkähänlaista. Ja sitten joskus saan sen ehkä toteutettua. Tällä hetkellä mielessä velloo taas niin monta juttua, että oon alkanut ajatella, että ihan kaikkea ei välttämättä tartte ite kokeilla. Voi vaikka fiilistellä, että kaveri tai blogituttava on tehny jotain tosi kivaa hauskalla tekniikalla. Tyytyy vain ihailemaan sitä, eikä ole heti ite miettimässä, että minäkin haluan kokeilla. Mun toinen ja harvemmin käytetty tapa tehdä käsitöitä on hyökyä kohti ideaa samantien ja tehdä posket hehkuen jotakin heti koko suvulle. Tähän päivitykseen tuli näymmä esimerkki molemmista tavoista.

Kauan olen pyörittänyt mielessä ideaa valottaa nuorimpien kummilasten kuvista tai piirroksista seuloja. Niillä suunnittelin painavani kuvia kankaalle, josta sitten ompelisin jotakin lahjaksi. Tämän tyynyssä hymyilevän ihanan tyttösen kuvan sain kummityttömme äidiltä. Sen pohjalta aloin suunnitella seulan valotusta. Kankaalle painettaessa valokuvasta tulee kaksivärinen, minkä vuoksi kuvankäsittelyohjelma oli verraton apuväline lopputuloksen hahmottelemisessa. Ruskeasilmäisellä tytöllä on sylissään tummaihoinen nukke, joten monenmoiset säädöt piti tehdä, että sain molempien silmät tuikkimaan. 

Monet hetket mietin myös, mitä ompelisin kankaista, joihin kuvia olin painanut. Loppujen lopuksi ompelin muutamia tyynynliinoja. Teen muuten nykyään koristetyynynpäällisiin tuollaisen läpän, jonka sisään vetoketju piiloutuu, eikä vahingossakaan paina poskea missään vaiheessa. Loput painetut kankaat annoin lahjaksi kummitytön äidille, joka taitavana ompelevaisena ihmisenä jotakin niistä takuuvarmasti keksii.

Tuunasin kaupan pipoja valkoisilla pitsipainatuksilla ja ajattelin sujauttaa niitä joihinkin lahjoihin lisukkeeksi tai myyjäispöydän täytteeksi. Painatuksilla saa kyllä helposti piristystä yksivärisiin pipoihin. Ja jos on ollut laiskalla päällä ja ostanut kaupasta valmiin pipon, niin helppous senku lisääntyy! Pipojen ompelemisessa on mun mielestä jotakin kauhean rasittavaa. Välillä niistä tulee liian lörppöjä tai liian puikuloita tai päälaen saumat töröttää liikaa tai niissä on jotain muuta häiritsevää. Toivon, että tämä mun pipojurnutus loppuu kohta, sillä löysin Tehtaamon blogista semmoisen pipo-ohjeen, jota on kyllä aivan pakko kokeilla.

Tämä korttien painaminen on sitten esimerkki siitä, kun hurjasti höyryten teen jotakin monena iltana yömyöhään asti. Keväällä sain kankaanpainokurssilta vinkin, että kankaanpainoseulalla voi painaa myös kartongille, kun käyttää peittovärejä. Kun sitten ensimmäisen kokeilun tein, se oli menoa se. Monena iltana aloitin korttipajailun, kun lapset oli saatu nukkumaan. Tämä tuttu pitsiliina näytti kivalta myös kortissa.

Nämä siluettikortit olen tehnyt leikkaamalla kaavapaperista kuvion ja kiinnittämällä sen tyhjälle seulalle. Sen jälkeen vain peittovalkoisella painamista niin kauan kuin kartonkia ja väriä riittää. Vauvakorteiksi olen jo antanut näitä.

Tämän laivan nappasin käyttöön suoraan Googlen kuvahaulla, leikkasin ja painoin korteiksi. 

Hääkortit saivat alkunsa yhdestä meidän omista hääkuvista. Rajasin taustan pois, jolloin jäljelle jäi pelkkä hääpari. Kuvankäsittelyohjelma auttoi taas lopputuloksen hahmottamisessa. 

Näiden jälkeen korttipajalla on ollut hiljaista. Saa nähdä, milloin uusi aalto hyökyy päälle.