keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kahvila Irene -essut


Jos on aina haaveillut pitävänsä kahvilaa jossain ihanassa paikassa, niin miksi sitten ei pitäisi. 
Edes yhden päivän ajan.


Isosiskon kanssa toteutettiin kahvilahaave ja oltiin ihan oikeita kahvilanpitäjiä viime sunnuntain ravintolapäivänä. Silloinhan kuka tahansa voi perustaa ravintolan tai kahvilan päivän ajaksi ilman sen kummempia muodollisuuksia. Tapahtuma on saanut alkunsa Suomesta, mutta nykyisin sitä vietetään neljä kertaa vuodessa sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Koska meidän serkkupoika on ollut käynnistämässä tätä mahtavaa ruokakarnevaaliaperinnettä, oli erityisen mukava tarttua tilaisuuteen ja perustaa kahvila. Opaskyltit neuvoivat asiakkaat perille juuri siihen oikeaan punaiseen mökkiin, joita saaressa on kymmeniä.


Kahvilan sisustaminen ja koristaminen oli kyllä niin mukavaa puuhaa aamutuimaan herätessämme.


Omat kanat munivat edellisellä viikolla tuttuun ja varmaan tyyliinsä ja takasivat, että kahvilan kananmunat eivät pääse loppumaan.


Mutta nämä essut olivat mielessä heti sen jälkeen, kun olimme päättäneet kahvilan perustaa. Halusimme samanlaiset essut, joihin kahvilan logo olisi painettu.


Essumekon kaavan piirsin itse käyttäen apuna Pinterestin kautta löytämääni kaavakuvaa. Essu on ommeltu kaksinkertaisesta lakanakankaasta, jotta siitä tulisi vähän jämäkämpi. Päälle puettuna se oli juuri semmoinen rento ja mukava, niin kuin ajattelimmekin.




 
Kahvila Irenessä oli mukana myös paljon historiaa ja muistoja. Isämme äiti, Irene-mummu piti naapurikunnassa kahvilaa, leipomoa ja matkustajakotia 1935-1942. Tuntui jotenkin erityisen arvokkaalta kulkea edes yhden päivän ajan mummun jalanjäljissä. Oli mielenkiintoista mietiskellä, mitä kukkia kahvilassa mahtoi olla tai minkälaisia herkkuja mummu tarjottavaksi leipoikaan.


Yksi kahvilan lusikoista on säilynyt näihin päiviin asti. Sen laitoimme kehyksiin asti, sillä lusikkaan liittyvä tarina on jotenkin erityisen liikuttava.  



 Kaiken pitäisi olla nyt valmista. Tervetuloa!


Kahvilassamme oli tarjolla lämpimiä vohveleita. Savulohitäyte oli sen verran onnistunut sekoitus, että täytyy udella isosiskolta sen resepti.
 

Eikä lämmin vohveli mansikkahillolla ja kermavaahdollakaan kovin monesti ole pettymys. Ei nytkään. 


Vaikein tehtävä kahvilanpidossa oli asiakasmäärän arvioiminen. Löytääkö kukaan perille vai tuleeko kymmenen yhtäaikaa? Puoliksi tosissaan mietimme tilannetta, että kahvilassamme on ruuhkaa. Riittääkö kaikille kupit, riittääkö kahvi, kuinka kauan vohvelien paistamiseen menee kahdella raudalla?


Mutta me saatiin sinne ihan oikeita kahvilavieraita! Tuiki tuntemattomia, ihania asiakkaita, joiden kanssa paistattelimme loppukesän ehkä viimeistä lämmintä päivää, ja joille saimme tarjoilla vohveleita niinkuin oikeat kahvilanpitäjät konsanaan. Välillä oli ihmisiä jopa jonoksi asti, jolloin saimme pinnistellä muistiamme, että jokainen sai, mitä tilasi.


Mutta siitä tuli niin ihana päivä, että Kahvila Irene saattaa aukaista ovensa joskus toistekin.  



20 kommenttia:

  1. Ihana idea laittaa siskosten kesken pystyyn kahvila, varmaan olisi mummu tykännyt käydä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Olis ollu kyllä niin mukava saada mummukin vieraisille kahvilaan. <3

      Poista
  2. Näyttää ihanalta kahvilalta. :) Tosi tyylikkäät essut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukava, että välittyy kuvistakin, että meillä oli ihana kahvila. :)

      Poista
  3. I H A N A A! voin tulla ens kerralla vaikka tiskariksi. varsinkin jos saan tommosen essun kans! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, mielellään otettais sut tiskariksi! ;) Ja ilman muuta essu tiskarillekin.

      Poista
  4. Ihanaa kun Irene-mummon tarina sai jatkoa! Tässä ois paljonkin kommentoitavaa mutta kyllä nuo vohvelit ja essut ja lusikkatarina jäivät mieleen. Se on sukuvika siis kun sulla noita ideoita pukkaa! =) Ravintolapäivä on huippu juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ehkä se on verissä! Mitähän jännää mummu on kahvilaansa keksiny? Kyllä tuosta kahvilapäivän ihanuudesta oli iso osa sitä mummun perintöä.

      Poista
  5. Tuota rautalusikkaa olemme miehissä yrittäneet vääntää ja se ei ole vääntynyt tippaakaan. On Veikko-isoenolla ollut melkoiset sormivoimat tai sotaan lähtemisen tuska ollut valtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä molempia.. Vaikea se on laidastakaan käsittää, mitä miesten mielessä on pyöriny sotaan lähdön kynnyksellä.

      Poista
  6. Ikimuistoinen päivä teillä ollu! Ja niin kaunista kaikki! Menestyis kahvilanne varmaan täälläkinpäin!;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ikimuistoiselta se kyllä tuntuikin. :)

      Poista
  7. Koko juttu on niin ihana! Hieno mökkimiljöö (en meinannut remontin jäljiltä tunnistaa samaksi), hyvät herkut, söpöt essut ja kauniit koristelut.
    Ja Irene itse aiheuttaa ihan kylmät väreet; mennyt aika ja tämä päivä olivat hetken rinnakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Päivän aikana oli kyllä mielessä ja puheissa monet muistot mummusta. Muistan esimerkiksi, kun mummua kuskattiin käymään mökillä vielä ainakin kerran. Minä olin sillon pikkulikka, eikä siltaa vielä ollut.

      Poista
  8. Me kävimme kahvilassanne. Oli ihana piristys mökkeily päivään. Sitä sunnuntaita ja vohveleita nyt kaiholla muistellen. Terveisiä sateisesta Vaasasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mukava, että tulitte! :) Kiitos terveisistä.
      Mutta miten löysitkään nyt tänne meijän blogiin lukemaan kahvilajuttuja? Mielenkiintoista.
      Tunnistit sentään kahvilan samaksi, vaikka päättöminä kanoina kuvissa esiinnytäänkin. ;)

      Poista
  9. Luettuaan kahvilajutun mieheni pyysi minua kommentoimaan, että HIENO! Romanttisen historioitsijan unelma. Ja myös minun arkisen huomisestahuolehtijan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS. :)
      Teijän pirtissäkin olis muuten aivan ihana miljöö kahvilalle. Alkakaapa suunnitella, romanttisen realistisesti! :)

      Poista
  10. Tulinpa vastavierailulle ja huomasin, että täällä on just se kahvila Irene, jossa aioin ravintolapäivänä käydä! :D Mutta en sitten ehtinytkään :/ Mulla on haaveissa, että jonain ravintolapäivänä perustan jonkun kaverin kanssa yhden päivän kahvilan. Kun vain keksin kivan paikan. Vanha lato esim. ois täydellinen :)
    Mukavaa sunnuntaita! Mutta jos vain kahvila Irsene vielä avaa ovensa, niin tulen kyllä käymään!
    Mukavaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaispa ihanalta se latokahvilakin! Ei muuta kuin suunnittelemaan. Vinkkaa sitten kuuluvasti, niin tuun käymään. ;) Lepposta loppuviikkoa!

      Poista