lauantai 28. helmikuuta 2015

Talvileggarit ja pipo-ohje

Tässä yksi päivä havahduin laskemaan ihan sormillani, että lunta ja pakkasta riittää näillä korkeuksilla jopa 6 kuukautta vuodesta. Se vaatii jo oman tapansa pukeutua. Minulla oli pakollisia välttämättömyysostoksia Eurokankaaseen, ja samalla ajattelin ihan pikkuisen kurkata palalaareihin. Mikä ihanuus siellä odottelikaan: tällainen hauska teddyvuoricollege mansikoin ja sydämin somistettuna. Näin sen heti lämpiminä talvileggareina. Viereisessä laarissa kutsui minua vaaleanpunainen raidallinen pellavakangas, joka tahtoi tuubihuiviksi. Kyllä kannatti taas lähteä ostamaan vetskaria! ;)


Siskokset saivat siis 1,25 m palasesta jokainen itselleen legginsit ja kaksi nuorimmaista pipon. Siihenpä se palanen hupenikin. Pientä ponnistelua vaati muokata leggins-kaavoja taas kullekin sopivaksi, mutta se jos mikä kannatti! Nyt uskon jo, että jos lapsen jaksaa välillä kunnolla mitata ja sen jälkeen valita oikean koon, josta lähtee kaavaa muokkaamaan, saa istuvan ja pitkäikäisen vaatteen.

Olen ennenkin maininnut, että yritän opetella kokoamaan itselle ja lapsille vaatteista asukokonaisuuksia jo vaatteiden teko- ja ostovaiheessa. Silloin vaatteet tulevat useammin käyttöön ja jäävät vähemmällä todennäköisyydellä kaappeihin lojumaan. Joskus jopa kirjoitan listoja, että kaapista puuttuu esim. mustia leggareita, vaaleita alupaitoja ja lämpimiä yläosia.

Näille legginsseille löytyi kotoa kaveriksi neuleita. Pienimmäisellä on pinkki villainen neuletakki, joka on erään taitavan paikallisen neulojan hyppysistä ja saatu vauvalahjana. Turkoosi puuvillainen palmikkoneule ja lohenpunainen villainen palmikkoneule löytyivät kerran Kontista. Mitä mieltä olette, onko tyylikkäitä kuvausasentoja lapsilla?




Tässä ompelusten koko saldo yhteiskuvaan ikuistettuna. Suurin tuubihuivi on itselleni, mutta kun kangasta jäi, tein kahdelle vanhimmallekin omat. Hieman olivat mielissään! Nuorimmainenkin älysi tällä kertaa iloita uusista vaatteistaan, nimittäin pukeminen on alkanut kiinnostaa.


Tein ensimmäistä kertaa tuubihuivia ja yritin ja erehdyin moneen otteeseen. Laiskana en muka joutanut katsomaan ohjetta ja sen siitä sitten sai. Mutta muistanpa nyt, missä järjestyksessä saumat kannattaa ommella, jos haluaa kaulaansa tällaisen kaksinkertaisen rinkulan.


Lupasin teille joskus maailman helpoimman pipon ohjeen. Anteeksi, että se on viipynyt! No tässä se nyt on lopuksi, toivottavasti auttaa asiassa vielä. =)

1. Mittaa pipotettavan pään päänympärys ja leikkaa siihen sopivan levyinen kangas. Voit myös mitata suoraan kankaalla sopivan leveyden. Korkeus on noin 2,5 x leveys ja tässä mitassa on säätövaraa. Ensimmäiseksi ommellaan pipo pitkittäissuunnassa putkeksi saumurilla tai ompelukoneen jousto-ompeleella.


2. Taita nuppineuloja merkkeinä käyttäen pipon päälaki seuraavasti. Laita nuppineulat sekä ommeltuun saumaan, että sen vastakkaiseen taitteeseen. Käännä putkilo nyt niin, että sauma tulee keskelle. Laita sitten myös sivutaitteille nuppineulat. Kun pipo on tässä asennossa, vie vasemmanpuoleinen nuppineula keskimmäisten nuppineulan luo. Tee samoin oikeanpuoleiselle. 



3. Näin muodostuu tuollainen x-taite. Ompele tämä nelinkertainen sauma saumurilla tai ompelukoneen suoralla ompeleella. Varo ettet ompele nuppineulojen päältä. Poista kuitenkin nuppineulat vasta aivan viime tingassa, jotta päälaen sauma tulee nätisti näkyviin.


 4. Pipo näyttää nyt tältä.


5. Käännä pipo oikein päin. Olet juuri tehnyt pipon päällepäin näkyvän päälaen. Tuo toinen aukko jää pipon sisään, joten sen voi ommella oikealta puolelta.


6. Eli ompele tuo alareuna samoin kuin tuo yläreuna, mutta oikealta puolelta.


7. Taita oikealle puolelle jäänyt sauma pipon sisään ja testaa tuliko sopiva. Jos ei, pipoa on helppo lyhentää ompelemalla uusi ommel sopivalta etäisyydeltä ja samoin taitoksin. Pipo on nyt valmis. Samalla tekniikalla voi tehdä myös yksinkertaisia pipoja, jolloin alareunaan tulee sopiva taite.


8. Tämä pipo kaipasi tupsua. Ompelin sen vahvalla puuvillalangalla kiinni molempiin kankaisiin, joten sen pitäisi pysyä!


Hauskaa viikonloppua ja touhukasta talviaikaa! 


15 kommenttia:

  1. eurokangaskateus taas lisääntyi tätä lukiessa! ihanat leggarit! ja niin totta tuo asukokonaisuushommeli. joku vaate saattaa jäädä ihan käyttämättä jos siihen ei löydy passelia ylä- tai alaosaa. tässä mietin että pitääköhän hiihtolomakiemuroihin mahduttaa yksi eurokangasmutka...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurokangas on kyllä jännä paikka, kun sieltä ei koskaan tiedä, mitä kantaa tullessaan. Käy ihmeessä joskus ihan ajan kanssa penkomassa, menee lomasta. =)

      Poista
  2. voi miten ihania! niin legginssit, pipot, kuin tyttöjen villatakitkin! :) Ja kekseliäitä malleja, kyllä! ^_^ Tuo asukokonaisuusajattelu on hyvä näkökulma.

    VastaaPoista
  3. PS. Sakru sait haasteen. Haaste löytyy blogistani! :)
    singinintherain1.blogspot.co.uk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista ja haastamisesta! Jospa sitä kerkiäis jatkamaan tuota. :) Lapset saa herkemmin mukaan kuviin, jos ne saa ite mönkiä niissä miten tykkää.

      Poista
  4. Minä oon samaa mieltä, että niin järkevää miettiä jo ennen ompelemista kokonaisuuksia! Ja ihania sellaisia olit kyllä saanu luotua. Wau!
    Ja pipo-ohje pitää kyllä testata. Jos vaikka passais meijänki muksujen päihin tuo malli..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mukava kuulla, että mua ymmärretään noiden asukokonaisuuksien suhteen. =) Nuo leggarit onkin ollu nyt mukavia ja piristäviä arkivaatteita. Kokeile ihmeessä pipo-ohjetta. Yleensä tuo malli käy kaikkien päähän.

      Poista
  5. Tosi hienot kokonaisuudet! Mulla vähän sama homma tuon ompelun suhteen, kokonaisuuksia yritän tehdä vaikkei lapset niitä tietenkään itse aina osaa yhdistää ihan niin mitä on itse ajatellut ;). Ja vaatelistat on täälläkin välillä käytössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että hauska kuulla, että sielläkin sama meininkin! =) Meillä lapset välillä suostuu pukemaan äidin toivomia kokonaisuuksia ja välillä ne luo omia. Noihin leggareihin he yhdistivät valkoisia trikoopaitoja ja hauskalta nekin näyttivät. Parasta ois minusta, jos samoja yläosia ja alaosia vois monella tapaa yhdistellä.

      Poista
  6. Ihania Sakru! Kuvausasennoissa jotain tutun oloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Mulla välillä juuri tuo kuvauspuoli odotuttaa joskus kauankin aikaa, ennen kuin jaksan rypistää homman pakettiin. Täytyis olla valoa, siistit vaatteet ja ehkä lattiatkin ja lapset jotakuinkin hyvällä tuulella. Tuo että ne saa ite keksiä kuvausasentoja, tuntuu nyt olevan hauskaa heille. =)

      Poista
  7. Jopas löysin ihanaan blogiin. Ihastuttavia töitä <3

    VastaaPoista