Ruokalappuja

Meidän yksivuotias harjoittelee niin tarmokkaasti lusikoimista, että lappuja kuluu! Voi hymyn leveyttä ja sotkun laajuutta! Siitäkö lie johtuu, että tykkään ommella tällaisia farkkupitsiruokalappuja  ja kokeilen menisikö näitä kaupaksi joulumarkkinoilla. Vuodenajasta johtuen tein tummia lappuja. Toiset ovat tummansinistä farkkua ja toiset mustaa. Kaavan olen piirtänyt itse.

Tässä ryhmäkuvaa lappusista. Käytin mustaa tarranauhaa. Merkit olen painanut itse.

Nämä kaksi lappua ovat jo käytössä pienillä piimäsuilla, ja ne ovat siis vanhempia tekeleitä. Mitä mieltä olette, kannattaisiko ommella pari valkoista lappua mukaan? 

Paperikasseja ja joulumessupaljastuksia

Nytpä viimein paljastamme, minkä parissa meidän käsityöaika on suurelta osin tänä syksynä kulunut. Syksyllä päätimme lähteä myymään Naisten Joulumessuille Ouluun, minkä vuoksi olemme pyöritelleet jouluisia ideoita jo pitkän tovin. Onneksi ideat ovat jo suurelta osin toteutettujakin, sillä messuihin on enää muutamia viikkoja aikaa. Pohjankartanossa perinteisesti pidetyt MLL:n joulumessut järjestetäänkin tänä vuonna OAMK:n sosiaali- ja terveysalan yksikössä (Kiviharjuntie 8, Oulu). Huomatkaa siis tuo paikka! 

Pieni lankarulla parkkeeraa jouluisine tuotteineen koulun salissa molempina päivinä. Tervetuloa!

Tässä ja muutamassa seuraavassa päivityksessä kerromme joistakin myytävistä tuotteistamme. Jatkamme joulumessuja täällä blogin myyntipöydällä pian messujen jälkeen. Tervetuloa kurkkimaan ja tekemään löytöjä sitten tännekin!

Nämä paperikassit on tehty helpottamaan paketointia ja lahjojen kuskaamista. Voit sujauttaa lahjat paketoimatta suoraan kasseihin, jolloin kassi toimii jouluisena käärepaperina. Jos kuitenkin tykkäät paketoinnista, voit esimerkiksi koota yhden perheen jouluviemiset samaan kassiin, jolloin tilanne pysyy hallinnassa tiukimmissakin kurveissa. Ja aika mukavasti paperikassit tuovat joulutunnelmaa ihan vain töröttäessäänkin jossakin.

Paperikassihöyrähdys uhkasi karata lapasesta ihan tosissaan, mutta painamisen haasteellisuus piti tekijänsä jalat kuitenkin suurin piirtein maan pinnalla. Kassit ovat siis nyörikannikekasseja, joihin olen käsin painanut jouluisia tekstejä ja kuvioita. Pitsiliinakuvioinen kassi sopii kyllä käytettäväksi muulloinkin. Esimerkiksi meidän suvun isänpäivälahjat ojennettiin tänä vuonna pitsiliinoihin peiteltynä, eivätkä lahjansaajat lainkaan pyöritelleet silmiään.

Nähdään joulumessuilla!

Lisää paituleita

Joka kuuntelee ompelijoiden hehkutuksia Eurokankaan palalaareista, ei voi lopulta  enää vastustaa kiusausta, vaan kipsuttelee itsekin penkomaan. Tällaisen pinkki-valkoraitaisen trikoon poimin matkaani ja näin sen heti silmissäni lepakkopaitana. Kyselin samalla myyjältä, että mitä nämä palalaarikankaat oikein ovat. Ne tulevat kuulemma ihan erikseen kauppaan, joten ne eivät ole pelkkiä Eurokankaan pakanloppuja. Sieltä voi siis tosiaan etsiä aarteita.

Isotsiskot saivat samanlaiset paitulit kesäisten leggareiden kavereiksi. Pienemmän paidan tein ensin ja siinä ehkä mittasuhteet ovat vähän hassut. Isomman paituliin olen enemmän tyytyväinen. Raidat olivat luonnostaan niin vinot, etten edes yrittänyt saada tästä särmää. Se ei minusta haittaa tällaisessa mallissa. Piirtelin paidat suoraan kankaalle niin, että käytin apuna lasten t-paitaa, ettei tule liian pieni. Olkapäät ovat kaarevat ja kädentiet suorat. Isommalla tytöllä on jalassaan jo aiemmin Metsolan kankaasta tehdyt siksakleggarit, pikkusiskon mustat leggarit ovat varmaan Lindexiltä.

Tämä talvinen sydänvelourmekko oli kauan tekeillä. Pikkusiskolle olinkin jo aiemmin tehnyt tunikan samasta kankaasta, joten nyt ajattelin testata pitempää talvimekkoa. Pinkki resori valittiin  taannoin ompeluporukan tuella piristämään värimaailmaa. Mekon kankaat on ostettu Ottobrelta. Tämä kuosi on yksi lemppareistani. <3 Mitähän tekisin tästä yksivuotiaalle?

Mekon kaveriksi sopivat sukkahousut tai sitten taas legginssit. Tässä kuvassa vanhemmalla on palmikkoleggarit ja nuoremmalla siksak-leggarit. Molemmat kankaat OB:lta. Kannatti uskaltaa tehdä vähän pitempi mekko. Se on ihanan lämmin näin talvisaikaan.

Ei meillä aina samistella. Yritän vain yleensä kuluttaa kankaat kerralla loppuun, etteivät ne jää nurkkiin pyörimään. Nuorimmainen näyttää viihtyvän ihan kaupan mekossa. :)

Rentouttavaa viikonvaihdetta! 

Pian saatte kuulla meidän viimeisimmästä viurahduksesta. ;)

Pitsiliinasta kupiksi

Ratiritirallaa! Viime yönä miljoonat pienet jäiset pitsiliinat laskeutuivat meidän pihamaallemme. Jokohan ne nyt malttaisivat jäädä siihen talvi-ihmisiä ilahduttamaan? Olisi se vain herttaista päästä nauttimaan lumen narskunnasta saappaan alla. 

Olen kovettanut pitsiliinoista kuppeja aina silloin tällöin. Kuppeja kun tarvii aina. Tässäpä ohje, jos jonkun muunkin tekee mieli kokeilla. Liiman lisäksi näitä voi kuulemma kovettaa sokerillakin. 

1. Alkuun valitse sopivanmallisia ja -kokoisia kulhoja muoteiksi.

2. Kelmuta kulhot hyvin ja käännä ne nurinpäin veden kestävälle alustalle.

3. Sekoita tavallisesta puuliimasta ja vedestä litku noin 1:1.

4. Upota liina kunnolla litkuun, ja anna litkun imeytyä joka paikkaan.

5. Puristele liinasta ylimääräinen neste pois ja taputtele se kelmutetun kulhon päälle. Jätä liina kuivumaan noin vuorokaudeksi.

6. Irrota liina varovasti ja ota se käyttöön.

Kuurapartaharmaasukan kunniaksi ajattelin lipittää kupillisen kuumaa teetä ja haaveilla pikaisesta  luistinradan jäädyttämisestä. Talvikausi voi alkaa! 

Hymyilevä kurpitsalyhty

Meidän perheen nelivuotias on koko syksyn toivonut hartaasti kaupasta kurpitsaa, josta voitaisiin sitten tehdä semmoinen irvistelevä kurpitsalyhty. Kerran tässä kauppareissulla osui silmiini sopivan pieni ja sopivan hintainen kurpitsa, joten tämä toive kävi viimein toteen. Nelivuotias pörräsi perässäni koko päivän, eikä pörinä helpottanut ennen kuin oltiin ryhdytty toimeen.

En ollut aikaisemmin tehnytkään kurpitsasta lyhtyä, mutta nykyään kaiken uuden kokeileminen on niin helppoa, kun netti pursuaa ohjeita ja ideoita aiheesta kuin aiheesta. Pinterestistä kurkattiin vielä lisää vinkkejä, joten helpoksihan sen tekeminen kävi.

Koska lyhdyn tekemisessä tarvitaan veistä, en antanu pikkusällien osallistua itse leikkuuhommaan. Suunnittelussa, laadunvalvonnassa ja sisällyksen poistamisessa sen sijaan saivat pojatkin olla mukana.

Kurpitsan sisuksesta saisi tehtyä kaikkea herkullista, mutta meidän kurpitsa oli niin pieni ja sisusta sen verran vähän, ettei alettu hilloja ja piirakoita siitä taikomaan. Koverrettiin se vain pois ja ihmeltiin hetki sen koostumusta.

Kurpitsalyhdyn ilme oli täysin poikien suunnittelema. Monien luonnosten joukosta löytyi viimein se, joka miellytti molempia suunnittelijoita. Netistä kateltiin kuvia äkäisistä ja hurjasti irivistelevistäkin lyhdyistä, mutta niihin ei uskallus riittänyt. Tämä hymyilevä, yksihampainen kurpitsaukko oli juuri sopiva pimenevän illan tunnelmaan.

Valonlähteeksi laitettiin ensihätään pieni taskulamppu, mutta ledituikku olisi varmasti kaikin puolin kätevämpi.

En ole koskaan oikein innostunut tästä lokakuun lopun halloween-humusta. En tykkää kummituksista enkä vampyyreistakaan, minkä takia ei olla suuremmin juhlaa vietetty. Mutta nämä kurpitsalyhdyt ovat kuitenkin kauniita, minkä vuoksi voisin niitä veistellä johonkin syksyn loppumisen tai talven alkamisen juhlaan koristeeksi. Kokonainen kurpitsalyhtyarmeija olisi tietenkin näyttävä, mutta tänä vuonna aloitettiin yhden tekemisellä. Jospa ensi kesänä meidän omalla kasvimaalla kasvaisi kurpitsoita, joiden sisuksesta saataisiin hilloja sekä piirakoita ja ulkokuoresta kivoja lyhtyjä pihamaalle.

Tunnelmallista lokakuun loppua!

Pitsimanipuloitua collegea

Mallikelpoinen-blogissa on meneillään hauska haastekuukausi. Sen ideana on innostaa käsityöbloggaajia luovaan suunnitteluun. Minäkin innostuin, ja ensimmäisenä tuli tällainen kankaanpainantaidea mieleen. Tämän viikon tehtävä oli siis ensin muunnella jotain kangasta ja sitten ommella siitä vaate. Toteutin työni niin, että painoin Lotan seulalla mustalle paksulle collegekankaalle valkoisella pitsiliinakuvion ja ompelin molemmille tytöille tällä tyylillä mekot. College muuttui heti vähän juhlavammaksi.

Loppujen lopuksi toteutuksesta tuli tosi yksinkertainen. Yritin laittaa siihen muutakin jujua, mutta mikään ei oikein passannut. Ehkä tällä tavalla tuo kuvio pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Musta ihanan laadukas college on ostettu R-collectionilta ja resorit Ottobrelta. Keltaisten sukkahousujen kanssa tämä menee ihan leikkiasusta. Alaosaksi voi yhdistellä myös niitä kesällä ommeltuja leggareita. Kaava on oma ja hyväksi todettu raglamekkokaava.

Pikkusisko joutui tyytymään hihattomaan mekkoon, koska kangas uhkasi loppua. Testasin tähän mekkoon Metsolan kaavaa, joka löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 8/2014. Ihan mukava kaava tämän perusteella. Mietin tuota pitsiliinan paikkaa ja se saa olla lapsen vaatteessa yllättävän ylhäällä.

Tämä ei enää kuulu haasteeseen, mutta pakko kertoa, että ompelin lisää pipoja mekoille kavereiksi, tuon raitaisen siis. Kuinkahan usein lapset käyttävät näitä yhtä aikaa? ;) Joskus jokin vaate vaan inspiroi jatkamaan tyyliä muihinkin asusteisiin. Minulla on nyt menossa sellainen asukokonaisuus-kausi. Yritän yhtenäistää omaa ja lasten vaatekaappia, jotta vaatteita tulisi myös käytettyä.

Siskokset nauttivat vielä samistelusta. Pienemmällä on musta trikoopaita mekon alla. Kokeilu oli hauska ja innosti kyllä testaamaan kankaanpainantaa jatkossakin. Mielessä pyörii jo uusia painantakuvioita. 

Sudenko rento?

Ensimmäisenä tulee mieleen lämmin kesäilta pihalla. Juttelen rauhassa niitä näitä tai vastaavaa ja yhtäkkiä pieni moottori pörähtää korvan takaa: sudenkorento! Neljä siipeä kimaltaa lämpimässä auringonvalossa ja niistä heijastuu kaikki maailman värit. Siivet värisevät niin tiheään, että näyttää kuin se liitäisi. Katse seuraa kaunista lentäjää, kunnes se häipyy taas kaukaisuuteen, sinne mistä se tulikin.

En ehkä ole ainoa, jolla aika pysähtyy sudenkorennon hipaistessa. En osaa selittää mitä siinä tapahtuu, mutta jotain hienoa niissä hetkissä on. Siksipä olinkin heti messissä, kun eräs ihana kummitäti halusi askarrella tyttöjeni kanssa tällaisia sisäsiistejä korentoja. Aikaa hurahti noin pari tuntia pienten kanssa. Tarvikkeiksi riittävät rautalanka, hamahelmet ja muutama isompi puuhelmi.

Tässä ohjeet sudenkorennon askarteluun.

1. Leikkaa rautalangasta noin 40 cm:n pituinen palanen ja taita se v-asentoon. Laita v:n eli pohjalle  eli pyrstöksi 10 + 10 hamahelmeä.

2. taita pyrstö pitkulaksi ja laita rautalangat yhteen. Pujottele rautalankoihin sopiva määrä isompia helmiä vartaloksi ja lopuksi isompi pääksi = vaaleanpunainen.

3. Pään jälkeen avaa taas rautalangat v-asentoon. Näistä tulee tuntosarvet. Laita molempiin tuntosarviin haluamasi määrä hamahelmiä ja lopuksi pyöreä helmi. Leikkaa loppu rautalanka niin, että sitä jää noin 1 cm. Taita rautalangan pää hamahelmien sisään piiloon. 

4. Vartalon jälkeen tehdään siivet. Leikkaa noin 40 cm:n pala rautalankaa ja kierrä se kerran pään alapuolelle. Tee siivistä silmukat ja taita loput rautalangat vartalon sisään. Halutessasi voit myös pujotella siipiin hamahelmiä, mutta sen painavampia helmiä siivet eivät kestä. Tee vielä toiset siivet samalla tyylillä.

 5. Lopuksi tehdään jalat. Ne tehdään samalla periaatteella kuin siivet ja niihin olisi parasta käyttää paksumpaa rautalankaa. Meillä ei sellaista ollut, joten näihin laitettiin rautalankaa kaksinkerroin.  Pujottele hamahelmiä jalkoihin tai jätä ohuiksi. Lopuksi rautalankoihin laitettiin helmet jaloiksi. Parhaan tuloksen saat, jos leikkaat etu- ja takajalkojen rautalangat yhtä aikaa, jotta niistä tulee yhtä pitkät. Tällä yksilöllä on lyhemmät takajalat.

Jos innostuit, voit tehdä useamman korennon. Ne ovat haukannäköisiä ryhmässä. Kiiltävällä pinnalla niistä muodostuu hauskoja varjoja.

Tämän korennon askarteli 3-vuotias tyttö melkein itse. Pikkuisen piti autella. Isosisko kohta 5 v jaksoi jo pujotella koko korennon valmiiksi. Sen näette tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Siinä ne nyt supatettelevat satujaan pianon päällä ja tuovat kesätunnelmaa harmaantuvaan maisemaan. Mitähän ne juttelevat? Ehkä saamme siitä ajan kanssa selvän. Iloista syysloma-aikaa ne ainakin toivottavat!