Meillä on viime aikoina tutkailtu erityisellä mielenkiinnolla hammashoitolasta saatuja muovieläimiä. Ollaan pyöritelty niitä ja pohdiskeltu, mistä tulis oikein hieno koru. Poikien kaverit olivat tehneet eläinkoruja itselleen ja siitähän mekin innostuttiin. Aluksi tosiaan hyökättiin etsimään ne hammastarkastuksesta saadut eläimet, koska ne sattuvat olemaan juuri sopivan kokoisia koruihin. Myöhemmin ostettiin muutamia Schleich-eläimiä, joista pennut ja poikaset ovat kokoluokaltaan hyviä tällaiseen korunäpertelyyn.
Eläinkorujen tekeminen on nopeaa ja helppoa - ja juuri sen vuoksi niin palkitsevaa. Tarvitset eläimiä, poran, nauhaa (esim. vahattua puuvillanauhaa) ja halutessasi myös helmiä. Kovin homma mun mielestä oli porata reikä pieneen ja söpöön eläimeen, mutta pojat paukuttelivat vain henkseleitään ja kuvittelivat olevansa metsästäjiä. Näppärästi se reikä siihen eläimeen ihan oikeasti syntyi. Reiästä nauha läpi, muutama solmu ja koru on valmis. Meidän pikkujätkät olivat nimittäin sitä mieltä, että poikien koruihin ei sitten helmiä laiteta. Ei laitettu, mutta tytöille annettaviin tuliaiskoruihin kokeiltiin niitäkin.
Meidän perheessä eläinkoruihin on saatu ujutettua kuitenkin vähän taikavoimaa. On nimittäin tainnut tulla imetettyä pojille vauvana ujopiimää, kun kerhossa käynti on ollut välillä niin vaikeaa. Monenmoisia keinoja ollaan kokeiltu, mutta nämä eläinkorut ovat olleet aika hyviä. Kerhoon lähtiessä koru huolehditaan aina kaulaan ja siinä se sitten rohkaisee olemaan reipas kerholainen. Mikä tahansa eläinkoru ei tietenkään kelpaa rohkeuskoruksi. Eläimen pitää olla rohkea, mielellään rohkea villieläin, että siitä on jotain apua. Rohkeuskoru auttaa myös muissa jännittävissä paikoissa kuten hammastarkastuksessa. Pitää varmaan itsekin kokeilla seuraavassa työhaastattelussa.
P. S. Muistithan osallistua arvontaan!
