Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkähihainen mekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkähihainen mekko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pitsisomistuksia pikkumekkoihin




 

Pikkusiskon kanssa innostuttiin tässä taannoin kokeilemaan pitsikauluksen tekemistä painamalla. Siitä tuli tosi kiva ja ajattelin, että tuommoisen teen joskus omankin tyttären mekkoon. Ennen sitä ompelin kuitenkin ystävän vauvalle vauvalahjaksi pikkutunikan, johon painoin samanlaisen pitsikauluksen. Painettu kaulus pysyy hyvin menossa mukana, ja on helpompi käyttää verrattuna niihin meidän lapsuudessa käytettyihin irtokauluksiin. 


Jotta sain kauluksesta siistimmän näköisen, en kantannut sitä tavalliseen tapaan resorilla, vaan huolittelin sen kaitaleella. Raglansaumaan laitoin vielä nepparit pukemisen helpottamiseksi. Ja koska kaavana oli tietenkin joku perusraglanpusero, josta lähdin liikenteeseen, ei kauluksesta ihan ensiyrittämällä tullut istuva. Seuraavalla kerralla yritin muistaa kaikki muutokset, mutta en silti muistanut.



Pitsikuvio jatkuu takapuolelle. Tuo on siitä armollinen kuvio, että saumakohdissa ei ole niin justiinsa, meneekö kuvio kohdilleen. Pitsikaulukselta näyttää, ja se riittää.



Viimein pääsin tekemään pitsikaulusta myös meidän pikkuneitin mekkoon. Pitsikuvion oon siis painanut ennen ompelemista, jolloin se onnistuu vielä oikein näppärästi. Eikä silläkään tosiaan ole tässä kuviossa merkitystä, että väliin jää "tyhjää", eikä kuvio jatku saumattomasti heti seuraavaan kappaleeseen. 
 

Kauluksen huolittelin taasen kaitaleella ja tosiaan taistelin sen kanssa nytkin. Ehkä ensi kerralla etsin puserokaavan, jonka kaulus on tarkoitettu nimenomaan kaitaleella huoliteltavaksi.


Tähän mekkoseen ompelin vyötärölle vähän ryppyä käyttäen alulankana ohutta kumilankaa.  



Kuvausassistentin mielestä lasit olis passannut hyvin tyyliin, mutta nokanvarsi ei vielä jaksanut kannetalle noin isoja laseja.



Kun kerran ollaan tässä pitsiteemassa, niin vielä muutama kuva numeromekosta, jonka tein tyttösen 1-vuotissynttäreille. Aikaisemmin olenkin kertonut niistä synttäripuseroista, joita olen pojille tehnyt. Nyt sai alkunsa myös tyttöjen synttärimekkosarja. Ykkösen painoin samaisella pitsiseulalla kuin edellä, mutta otin mukaan vain ykkösen verran pitsiä. Leikkasin siis ensin kaavapaperiin ykkösen muotoisen aukon. Kun paperin kiinnitti pitsiseulan päälle, väri pääsi läpi vain aukon kohdalta. Helppoa ja nopeaa, niinkuin synttäripuseroiden numeroiden tekemisen kuuluukin olla. Niillä kun on tapana valmistua juuri ennen h-hetkeä. Tähän mekkoon kokeilin tuollaista kellomaista röyhelökaitaletta helmaan. Nyt se menee hyvin mekkona tai sitten tunikana legginsien kanssa.



Eiköhän se kevät ja aurinkonpaiste sieltä taas tule virkistämään meidänkin blogia! :)



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kaksi mekkoa ja lilja



Toiset ne mekkoja tehtailee. Minä nyherrän hartaasti yhden kerrallaan, mutta nautinpa siitä kuitenkin. Liimakankaiden silittelystä, taskujen tikkaamisesta ja nappihalkioiden varovaisesta leikkaamisesta. Välillä tarkistelen Mekkotehdas-kirjastani, miten tuo vaihe menikään. Siitä se sitten pikkuhiljaa syntyy, omanlainen Alviina-mekko talven varalle. On mukavaa se.


Piristyksenä harmauteen sommittelin kirkkaankeltaiset taskut ja lisäsin punaisen napin. Mekkokangas on vanha aito Muijan pala, saatu äitimuorilta. Tuntui mukavan sileältä ja laskeutuvalta, ei ihan peruspuuvillaa. Taskukankaat on kirppislöytöjä, malliparka hyvin väsynyt ja jopa kuumeinen.


Toinen tai oikeastaan aiempi ja ensimmäinen mekkokokeiluni ihanasta kirjasta on tämä Riine-mekko. Kokosin sen todellakin erilaisista jämäpaloista, niin kuin ohjeessa suositellaan. Vihreitä hihahörselöitä lukuunottamatta kankaat ovat kirppistilkkuja, tyynyliinoja ja sen sellaisia. Paljon oli vaiheita mekkosessa ja sävyjä kankaissa. Kuitenkin, oli hauskaa se.


Takaa tämä mekko näyttää tältä.


Päällä ihan hyvä. Hihat ovat vielä vähän tärkkiset, mutta seuraavassa pesussa ne varmaan mukavasti löprähtävät. Toivottavasti. Ovat aavistuksen hassut näin. En tiedä, mitä tällä mekolla teen. Ehkä siitä tulee roolivaate keijuleikkeihin.


Sain kerran miehen mummolta lukinliljan, jolla on pieni tarina. Sen esiäiti on joskus kauan sitten tuotu pohjoiseen Helsingin herrastalosta, josta piika oli saanut viedä sen tuliaisena kotiinsa. Hän oli hoitanut sitä hyvin, ja antanut yhden verson mieheni mummolle. Sitä on jaeltu eteenpäin jo moniin koteihin. Meilläkin se on saanut jo yhden poikasen, vaikka hoito on ollut varmasti ohi ohjeiden. Jo toisen kerran ihastelemme sen kukintaa: hauraita isoja valkoisia kukkia, jotka tuoksuvat ihanalle, suorastaan hienostuneelle. Kelpaa siinä tuoksussa arkeansa elellä!

Kaunista arkea teillekin lukijani!