Kaksivuotiaan käsitöitä

Typy maalasi ensimmäisen taulunsa kummitätin kanssa sormiväreillä. Me olimme mökkeilemässä, kun tämä taideteos syntyi. Kuulema oli pitäny maalata useammassa erässä ja antaa välillä kuivua. Taulun nimi on Syksy.

Ompelusaralla teen tällä hetkellä oikeastaan tytöille perusvaatteita. Molemmilla on sopivasti välillä pulaa jostain vaatekappaleesta. Bambibody syntyi taas toisen bodyn avulla ja pöllöpaita samalla Ottobren kaavalla, jota olenkin ahkerasti käyttänyt.

Tänään vauveli yllätti meidät nukkumalla päiväunet. Sillä aikaa me typyn kanssa vähän askartelimme. Oli hauskaa! Minä leikkasin ja typy sai liimata. Kuvia leikkelin vanhoista mainoslehtisistä ja taustapaperit ovat tapettia ja skräppipapaeria.

Mitä saa suikaleista ja kanttinauhoista

Kesästä asti kaapissa odotellut farkkupino meni suikaleiksi ja sitä kautta hameeksi. Tykkään kun farkut näyttävät vierekkäin aseteltuina niin erisävyisiltä. Ehkä teen jotain muutakin farkkukollaasitekniikalla, niin mukavaa se oli! Typy pukee nyt jo itse, joten tällaiset vaatteet ovat lemppareita.

Harmaata ontelokudettä jäi tällaisen korillisen verran tramppisprojektista. Ohje on mainio, kiitos Meri! Tässä se vielä, jos joku innostui. Minusta materiaali ja ohje toimivat hyvin korissa. Jätin kahvat pois koska kudetta oli niin vähän.

http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/554CB3FA0FB82459C22577F30029F13A/$file/Kahvallinen%20kori.pdf

Kanttinauhat saivat kyytiä kun tein tällaisia välipalaompeluksia. Ihanan nopeasti tulee valmista! Piirsin kaavan Marimekon ruokalapusta. Hieman ovat keväisiä, mutta haitanneeko tuo?

Miksi isistä on tehty niin vähän lauluja ja runoja? Löysin sentään tällaisen Timo Pusan ajatelman.

Lapsi nukahtaa syliini

ja olen metsän

vahvin puu

Kehäkukkamatto

Tuleeko teille lukijat syksyisin käsillä tekemisen innostus? Minkälaisia käsitöitä teidän koreissanne tällä hetkellä odottelee valmistumista? Itselläni syksy saa aina aikaan sen, että alan kaivautua poterooni joku kerä kainalossa. Tällä kertaa virkkasin reilunkokoisen maton trikookuteesta.

Typy osallistui omalla tyylillään virkkaamiseen, olihan matto tulossa hänen huoneeseensa.

Trikookudetta upposi noin neljä kiloa tähän mattoon ja halkaisija on vajaa puolitoista metriä. Koukku on kymppikokoa. Oma tyylini on, että aloitan ketjusilmukoilla ja venytän pikkuhiljaa pylvään kokoa maton kasvaessa.

Sillä aikaa kun äiti virkkaa, typy näpertää jotain tärkeännäköisenä. Taitaa kaivata uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen.

Kanervasydän ja virkattu trampoliini

Kyllä minä niin mieleni ilahutin, kun kohtasin pyyteettömiä ihmisiä. Niitä on tullut vastaan viime aikoina useita: Naapurissa asuva reipas tyttö tuli soittamaan ovikelloa ja kysymään saisiko viedä meidän 2-vuotiaan leikkipuistoon. Läheinen leipoi ihanan pullakranssin ristiäisiin. Erityisen hyvältä tuntui sekin, kun minulta kysyttiin huomaavaisesti imetyksen aikana: "Sinulla on varmasti jano, tuonko vettä?" Tässä oli muutama esimerkki vain.

Parin viikon takaisessa Kotiliedessä oli ihania kanervatöitä, joista innostuin. Kiersin kodinhoitohuoneen lattialla istuen rautalangasta pari syksyistä sydäntä. Yhdestä ruukusta tuli yksi sydän. Samalla ajattelin näitä ystävällisiä ihmisiä lämmöllä.

Virkkasin ison mahan kanssa ontelokuteesta rahin. Ensin sahasimme mieheni kanssa paksun superloonin neliskanttisesta lieriöksi. Sitten virkkasin koukulla 10 sopivankokoiset kannen ja reunat. Seuraavaksi änkesin superloonin tähän "kuppiin" ja virkkasin sen vielä umpeen.

Alemmasta kuvasta näkee, että jätin pohjan auki. Jos rahi menee likaiseksi, (tätä tuskin lapsiperheessä tapahtuu) sen saa irti ja voi pistää pesukoneeseen.

Typy on ominut rahin käyttöönsä. Siinä on sopiva istuskella ja lueskella Elmerin seikkailuja.

Mielessäni kuvittelin että siitä tulee rahi, joka asettuu takan eteen makkaranpaistoistuimeksi. Todellisuudessa siitä on tullut trampoliini, jolla tehdään päivän parhaat temput!

Kastemekko ja tunnustus

Kiitos vielä onnitteluista! Vauvan kanssa on mennyt mukavasti, vaikkakin arki tuntuu huomattavasti kiireisemmältä kahden kanssa. Pikkuisen oon kerenny käsitöimäänkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Sain Ruohonvihreältä tunnustuksen! Kiitos siitä. Siihen liittyi kysymyksiäkin:

Lempivärini: turkoosi, huomaamatta sitä on tarttunut matkaan vaikka missä muodossa

Lempiruokani: lindströmin pihvit ja pottumuusi

Lempipaikkani: juuri nyt tahtoisin mökkeilemään ja luonnonhelmaan.

Laitan tunnustuksen eteenpäin Eufemialle. Tällä hetkellä ihastelen hänen paperiaiheista kirjallisuussarjaansa. =)

Tässä on kahden vuoden takainen tekele esikoiselle. Kohta se on taas ajankohtainen. Kangas on lumenvalkoista puuvillaa, mutta se tuntuu pellavalta. Se on mukava päällä, mutta rypistyy helposti. Väliin olen ommellut erilaisia ihania nappikaupan metripitsejä. Etsin pitkään ohjetta ja löysin sen lopulta Ottobrelta 1/2003, jossa oli useampi eri malli, ja muokkasin mieleisekseni.

Tunnelmallisia syysiltoja!

Tytöntiitiäinen tuli taloon

"Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen

Posket tehty puolukasta, tukka naavantappurasta

silmät on siniset tähdet."

Kirsi Kunnas

Tuu, tuu, tupakkarulla

Moni kutoo vauvalle villanuttuja odotusaikana, minä tein omalleni tilkkutäkin. Anoppi antoi ruskeita kankaita ja lisäsin pari omista kokoelmistani ja tässä tulos. Tällä kertaa ompelin toiselle puolelle mikrofleeceä ja välissä ei ole vanua, joten peitto on melko ohut.

Saimme ihanan kummipojan ja hänelle ompelin äitiyspakkaukseen sopivat lakanat, joita on melko vaikea löytää kaupoista. Päällimmäisenä pussilakana, neonvihreä on alulakana ja alimpana tyynyliina.

Typy sai hetken inspiraatiossa uuden collegehameen maustettuna pitsiliinoilla. Kaavan tein joskus ompelupiirissä yhdessä vetäjän kanssa. Tällä kertaa resoristakin tuli tarpeeksi napakka.

"Tuu, tuu, tupakkarulla,

mistäs tiesit tänne tulla?

- Tulin pitkin Turun tietä,

hämäläisten härkätietä."