Keittiötekstiilejä

Miten se menikään niin, että ehdimme kertomaan teille joulumessutuotteista vasta viimeisellä viikolla! Melkoista tohinaa ollut tämä loppusuora. Tässä taasen muutamia tuotteita - nyt sinne köökin puolelle.

Tein keittiöpyyhkeitä jouluisilla ja ihan neutraaleillakin kuvioilla. Nämä kuuset painoin pellavaisille kankaille, valkoiselle (yläpuolella oleva) ja pellavan väriselle. Kangas on paksuhkoa, joten se soveltuu hyvin vaikka käsipyyhkeen virkaa toimittamaan. Joku ystävistäni aikoi ripustaa pyyhkeen seinälle, mihin se sopii myös vallan mainiosti. Silloin koko kuusikuvion voi nähdä kerralla.

Pellavalle painoin myös tuota jo tutuksi tullutta pitsiliinaa.

Musta kangas on ohuempaa pellavasekoitetta, joten tämä on oikein hyvä leivinliinaksi. Eipähän lässähdä hyvinkohonneet pullat raskaan liinan alla!

Samaa teemaa on myös tiskiräteissä. Kesällä mökiltä kerätyt linnunsulat päätyivät kameran ja seulan kautta näille luonnonvalkoisille, kompostoituville tiskiräteille.

Ja tällä punaisella pitsiliinarätillä voi sitten aattoillan päätteeksi pyyhkiä kinkunrippeet pöydältä.


♥

Tonttulakkeja

Onkohan kellään muulla ollut samaa ongelmaa kuin minulla, nimittäin en ole löytänyt lapsille kunnollisia tonttulakkeja! Viime jouluna sitten ompelin kiireellä peruslakin velourista ja laitoin paksun resorin reunaan. Siitä tulikin sitten lasten lemppari ja ihmeesti se on kestänyt tyynet ja myrskyt aivan hyvännäköisenä.

Siitäpä tuli sitten idea, että tekisin velour-tonttulakkeja joulumarkkinoille. Pitemmän aikaa  piirtelin kaavaa ja metsästelin sopivia kankaita tähän tarkoitukseen ja nyt ne on sitten ommeltu! Kulkunen ei jotenkin passannutkaan suurimpaan osaan lakeista, joten ostin puuhelmiä ja kristalleja tupsuiksi.

(Ylempään kuvaan liittyy sellainen pieni juttu, että tuo tytöllä oleva itsetehty samettimekko on ollut minullakin päällä tuonkokoisena. Sitä on pidetty jo aika monissa joulujuhlissa ja useimmiten tonttulakin kera. Ja vielä aion sitä käyttää!)

Lakkeja on nyt sitten monenlaisia: kuviollisia ja yksinkertaisempia, tytöille ja pojille, vauvoille ja aikuisille. Keskimmäinen koko menee lapsilla pitkään, testailujen perusteella 2-11-vuotiaille. Pienin koko mahtuu noin 6 kuukaudesta 2-vuotiaalle. Aikuisten lakki menee minun pieneen päähäni ja mahtuupa se mainiosti vielä isopäiselle miehellekin.

Prinsessäikäiset insipiroivat kehittelemään hieman hienompaan tyyliin sopivan lakin. Kristallitupsua pitää vähän väliä tutkia ja ihmetellä.

Minkä näistä sinä haluaisit?

Ihan vastikään kun markkinalakit oli jo ommeltu, tytöt hoksasivat, että heidän rakkailla nukeillaan ei ollut yhtään ainoaa tonttulakkia. Keskimmäinen tuli pää kallellaan puhisemaan ja pyytämään, että tekisin nukeillekin ikiomat lakit erivärisistä kankaista. Hurautin salaa jämäpaloista tällaiset hiipat  leikkikavereille. Kun tytöt saivat ne, he olivat hetken tyytyväisiä, ja kertoivat sitten pokkana, että vielä olisi neljä nukkea ja kymmenen pehmoeläintä jonossa.

Joulukoristeita

Tässä näette pari joulukoristetta, joita myymme Oulussa Naisten Joulumessuilla tulevana viikonloppuna. Näitä koivuisia joulukoristeita voi ripustella sisälle ja ulos. Koristeisiin on jätetty tuohta reunoille ja kuvioita on kahdenlaisia: tähtiä ja sydämiä. Ajatuksena oli yksinkertainen ja luonnonläheinen koriste. 

Joulumessuja varten on tarvinnut monen ihmisen tukea ja apua. Näiden kiekkojen tekokaan ei olisi ihan yksin onnistunut, kiitos avusta ystävät!

Muutamia vuosia sitten tein meidän joulukuuseen kartonkiympyröistä koristeketjun. Oon tykänny siitä niin paljon, että joka joulu se on siitä lähtien päätynyt kuusta koristamaan.

Nyt innostuin tekemään koristeketjuja myyntiinkin asti.

Koristeketjuja voi ripustella minne vain. Vaikka luomaan Lovi-puuhun joulutunnelmaa tai...

...verhonreunaan roikuskelemaan.

Tein koristeketjuja eri väreissä: valkoisena, puna-valkoisena, musta-valkoisena ja kulta-valkoisena. Myös vanhat kirjansivut pääsevät koristamaan jonkun kotia. Ketjut ovat kahdessa n. 2,5 metrin pätkässä, jotta niitä voisi helpommin soveltaa eri paikkoihin.

Koivuiset koristeet: Sakru
Koristeketjut: Lotta

Toukkapussit ovat perillä!

Kesken joulumessukiireiden saimme niin ihania uutisia ja kuvia Kabuliin ehtineistä toukkapusseista, että nyt heti piti ne saada kerrottua ja näytettyä myös teille. Aika lailla tasan vuosi sitten kerroimme toukkapusseista, jotka olimme omille pikkutytöillemme tehneet ja saaneet. Maaliskuussa sitten haastoimme teidätkin neulomaan niitä afganistanilaisvauvoille. Kesän kynnyksellä mahtava toukkapussipaketti lähti kohti Kabulia, ja nyt - nyt ne ovat perillä! Luultavasti ne ovat olleet perillä jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt tänne asti tuli tieto myös kuvista, joissa toukkapussit ovat ihan oikeasti lämmittämässä vastasyntyneitä vauvoja. 

Tuntuu uskomattoman hienolta nähdä, että siellä ne nyt ovat! ♥

 

Miten hellyttäviä nykeröneniä toukkapussien kätköistä kurkistaakin!

 

Saimme luvan julkaista kuvat myös täällä blogissa. Satutko löytämään kuvista sinun tekemää toukkapussia? :) Lisää kuvia on tulossa piakkoin Hope for the Babies- järjestön fb-sivulle.  

Vielä kerran ihan mahottoman suuri kiitos teille kaikille haasteeseen osallistuneille! ♥

Toukkapusseja voi edelleen neuloa HOBI:n kautta Afganistaniin. Toimitusosoitetta voit tiedustella osoitteista esainio(at)gmail.com, mallero_juvonen(at)suomi24.fi tai seija.ilmoniem(at)gmail.com.

Huomasimme myös, että Päijät-Hämeen sairaanhoitajat ovat haastaneet ihmisiä neulomaan toukkapusseja Päijät-Hämeen keskussairaalassa syntyvien vastasyntyneiden käyttöön. Kampanja on voimassa joulukuun alkuun saakka, joten jos olet nopea neulomaan, niin sinnekin voi toukkapussinsa lahjoittaa.       

Ruokalappuja

Meidän yksivuotias harjoittelee niin tarmokkaasti lusikoimista, että lappuja kuluu! Voi hymyn leveyttä ja sotkun laajuutta! Siitäkö lie johtuu, että tykkään ommella tällaisia farkkupitsiruokalappuja  ja kokeilen menisikö näitä kaupaksi joulumarkkinoilla. Vuodenajasta johtuen tein tummia lappuja. Toiset ovat tummansinistä farkkua ja toiset mustaa. Kaavan olen piirtänyt itse.

Tässä ryhmäkuvaa lappusista. Käytin mustaa tarranauhaa. Merkit olen painanut itse.

Nämä kaksi lappua ovat jo käytössä pienillä piimäsuilla, ja ne ovat siis vanhempia tekeleitä. Mitä mieltä olette, kannattaisiko ommella pari valkoista lappua mukaan? 

Paperikasseja ja joulumessupaljastuksia

Nytpä viimein paljastamme, minkä parissa meidän käsityöaika on suurelta osin tänä syksynä kulunut. Syksyllä päätimme lähteä myymään Naisten Joulumessuille Ouluun, minkä vuoksi olemme pyöritelleet jouluisia ideoita jo pitkän tovin. Onneksi ideat ovat jo suurelta osin toteutettujakin, sillä messuihin on enää muutamia viikkoja aikaa. Pohjankartanossa perinteisesti pidetyt MLL:n joulumessut järjestetäänkin tänä vuonna OAMK:n sosiaali- ja terveysalan yksikössä (Kiviharjuntie 8, Oulu). Huomatkaa siis tuo paikka! 

Pieni lankarulla parkkeeraa jouluisine tuotteineen koulun salissa molempina päivinä. Tervetuloa!

Tässä ja muutamassa seuraavassa päivityksessä kerromme joistakin myytävistä tuotteistamme. Jatkamme joulumessuja täällä blogin myyntipöydällä pian messujen jälkeen. Tervetuloa kurkkimaan ja tekemään löytöjä sitten tännekin!

Nämä paperikassit on tehty helpottamaan paketointia ja lahjojen kuskaamista. Voit sujauttaa lahjat paketoimatta suoraan kasseihin, jolloin kassi toimii jouluisena käärepaperina. Jos kuitenkin tykkäät paketoinnista, voit esimerkiksi koota yhden perheen jouluviemiset samaan kassiin, jolloin tilanne pysyy hallinnassa tiukimmissakin kurveissa. Ja aika mukavasti paperikassit tuovat joulutunnelmaa ihan vain töröttäessäänkin jossakin.

Paperikassihöyrähdys uhkasi karata lapasesta ihan tosissaan, mutta painamisen haasteellisuus piti tekijänsä jalat kuitenkin suurin piirtein maan pinnalla. Kassit ovat siis nyörikannikekasseja, joihin olen käsin painanut jouluisia tekstejä ja kuvioita. Pitsiliinakuvioinen kassi sopii kyllä käytettäväksi muulloinkin. Esimerkiksi meidän suvun isänpäivälahjat ojennettiin tänä vuonna pitsiliinoihin peiteltynä, eivätkä lahjansaajat lainkaan pyöritelleet silmiään.

Nähdään joulumessuilla!

Lisää paituleita

Joka kuuntelee ompelijoiden hehkutuksia Eurokankaan palalaareista, ei voi lopulta  enää vastustaa kiusausta, vaan kipsuttelee itsekin penkomaan. Tällaisen pinkki-valkoraitaisen trikoon poimin matkaani ja näin sen heti silmissäni lepakkopaitana. Kyselin samalla myyjältä, että mitä nämä palalaarikankaat oikein ovat. Ne tulevat kuulemma ihan erikseen kauppaan, joten ne eivät ole pelkkiä Eurokankaan pakanloppuja. Sieltä voi siis tosiaan etsiä aarteita.

Isotsiskot saivat samanlaiset paitulit kesäisten leggareiden kavereiksi. Pienemmän paidan tein ensin ja siinä ehkä mittasuhteet ovat vähän hassut. Isomman paituliin olen enemmän tyytyväinen. Raidat olivat luonnostaan niin vinot, etten edes yrittänyt saada tästä särmää. Se ei minusta haittaa tällaisessa mallissa. Piirtelin paidat suoraan kankaalle niin, että käytin apuna lasten t-paitaa, ettei tule liian pieni. Olkapäät ovat kaarevat ja kädentiet suorat. Isommalla tytöllä on jalassaan jo aiemmin Metsolan kankaasta tehdyt siksakleggarit, pikkusiskon mustat leggarit ovat varmaan Lindexiltä.

Tämä talvinen sydänvelourmekko oli kauan tekeillä. Pikkusiskolle olinkin jo aiemmin tehnyt tunikan samasta kankaasta, joten nyt ajattelin testata pitempää talvimekkoa. Pinkki resori valittiin  taannoin ompeluporukan tuella piristämään värimaailmaa. Mekon kankaat on ostettu Ottobrelta. Tämä kuosi on yksi lemppareistani. <3 Mitähän tekisin tästä yksivuotiaalle?

Mekon kaveriksi sopivat sukkahousut tai sitten taas legginssit. Tässä kuvassa vanhemmalla on palmikkoleggarit ja nuoremmalla siksak-leggarit. Molemmat kankaat OB:lta. Kannatti uskaltaa tehdä vähän pitempi mekko. Se on ihanan lämmin näin talvisaikaan.

Ei meillä aina samistella. Yritän vain yleensä kuluttaa kankaat kerralla loppuun, etteivät ne jää nurkkiin pyörimään. Nuorimmainen näyttää viihtyvän ihan kaupan mekossa. :)

Rentouttavaa viikonvaihdetta! 

Pian saatte kuulla meidän viimeisimmästä viurahduksesta. ;)