lauantai 22. syyskuuta 2012

Villatakki helpoimman kautta



Kirjoneuleet ovat heikkouteni. Siitä asti, kun olen oppinut kutomaan, olen pohtinut näkemiäni kirjoneuleita, että mitenkähän tuo kuvio on tehty. Kyllä on sitten hauska sattua jonoon sellaisen ihmisen taakse, jolla on oikein monimutkaisesti kudottu kuvioneule päällään. Väkisinkin alkaa miettiä, että miten noita kahta lankaa on pitänyt vuorotella, että on tullut tuollainen kaunis symmetrinen kuvio. Siinä taittuu hupaisasti hetki ja toinenkin. (Olen minä yhtä norjalaisneuletta aloittanutkin, yläasteella. Se ei ole vielä ihan valmis. Hylkäsin sen tuosta noin vain lapsuudenkotiini, kun lehahdin maailmalle, mutta jotenkin se on takertunut takaisin matkaani. Tuolla se nyt vaatehuoneessa odottelee pussissa toinen hiha puikoilla. Ei siitä sen enempää.)

No, jotain näissä on. Joku viisas on tämänkin kauniin kuvion suunnitellut ja ehkä joku toinen henkilö toteuttanut, oikein sataprosenttisesta villasta. Sitten sen on ostanut joku nainen itselleen lämmittimeksi kenties isolla rahalla ja lopulta minä ostin sen häneltä kahdella eurolla (!). Mainittakoon, että tätä hypisteli kirpparilla myös vanhempi rouva, joka onneksi luovutti takin minulle, koska se olisi ollut hänelle liian kuuma.



Minullakin oli alunperin hellemmät tunteet tätä ihanuutta kohtaan, mutta kirppiskaverini innoittamana  oivalsin, että siitähän tulisi ihana lämmin syystakki tytölle. Kuului tussin kahinaa, ja se oli piirretty pilalle, ja saksien suihketta ja se oli leikattu palasiksi, ja Berninan surinaa ja se oli ommeltu valmiiksi. Eipä mennyt kauaa! Ei tarvinnut väkertää kaulusten, hihojen eikä nappien kanssa, koska ne olivat jo valmiiksi paikoillaan.

Kaveriksi syystakki sai kirjotut tumput. Mitä siitä, jos takin omistaja ei olekaan enää tumppuiässä? Annetaan ne jollekin sellaiselle, joka on. Kaulusta nostin vähän korkeammaksi, ettei kaula palellu syysviimassa. ja hihat muutin ragla-malliin. En sitten jaksanut kutoa tytölle kaunista neuletakkia, josta rauhallisina hetkinä haaveilen ja jota ei vaan löyty kaupastakaan, vaan oikaisin, ihan pikkuisen vain. Samalla annan luvan muillekin kokeilla samaa. Ei ollenkaan hassumpaa.


12 kommenttia:

  1. Nätti on takki. Minullakin on laatikossa hamstrattuja villaneuleita, tälle syksylle annoin itselleni ukaasin että niistä on päästävä eroon. Jos ei tule vaatetta lapsille niin sitten joutavat kierrätykseen. Ei tosin taida näin kaunista kirjoneuletta löytyä.

    VastaaPoista
  2. Vautsi, siitä tuli ihana! T.Kirppiskaveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, oli kyllä mainio idea! =) Tuota on mukava käyttää nyt kun ei oo vielä pakkasta mutta kuitenkin kylmää.

      Poista
  3. =) Ei kun neuleita saksimaan sitten! =) Se on tosi mukavaa! Olisipa hauska nähdä, mitä niistä sun villapaidoista lopulta tulee! =)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanista postauksista ja onnea uudistuneelle blogille. Minakin taalla teidan ideoita silloin talloin ihastelen ja joskus saan itsekkin kipinan jotakin tehda. Ihana muuten tuo villapaita idea. Viime jouluksi tein useammasta mieluisesta villapaidasta(kirpparilta tai good will:sta) ps. suomen kielen ope korjaa virheet. ompelemalla meidan omaan kotiin kaikille joulusukat roikkumaan. ja niista tuli mielestani oikein hauskoja. paidan helmasta sukan suuaukko ja sitten siita vain saksilla ja koneella huraitin sukat. olen kuulolla lisaa kivoja ideoita! Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun hauska tuo joulusukkaidea! Minä oon niin laiska/hidas ite kutomaan, että on kyllä tervetulleita kaikki "helpoimman kautta" -ideat.

      Mukava, että seuraat meijän blogia - tervetuloa vastakin! Ootko merten takaa? :)

      Poista
    2. Mukava, että oot saanu inspistä! =) Voin nähdä silmissäni ne sun sukat, aivan huippu idea! Tuli heti mieleen, että noista jämäpaloista ois helppo ommella nyt sitten kuusenkoristesukkia tms...

      Poista
    3. Kylla, ISON meren takaa. Poolokauluksellisista villapaidoista ja villatakeista isoilla napeilla tuli hauskimpia.kaikilla perheenjasenilla on nyt erilaiset, mutta mielestani yhteen sopivat. Kiva tama blogimaailma tallaiselle kaukana asuvalle. Mukavia muistoja teista blogin pitajista ja monista lukijoista. terveiset! tulen kaymaan vastakin.

      Poista
  5. Mukavaa ja inspiroivaa lukea uudistunutta blogianne. Olen lukenut jo Sakrun blogia uskollisesti, mutta jostain syystä kommentoinnissa on ollut jotain teknistä ongelmaa. Jospa nyt saisin ääneni kuuluviin. :)
    Itse työelämään palanneena en ehdi paljon käsitöitä tehdä, mutta toisten tuotoksia on mukava ihastella. Villatakista tuli upea! Itsellänikin on ollut idea mielessä, mutta vielä on toteuttamatta. Siskoni on ommellut mukavia vauvahaalareita äitimme 90-luvun jättineuleista. Varsinkin ohuesta villasta tulee mukavia. Olen joskus hamstrannut kierrätyskeskuksesta erivärisiä villapaitoja, joita olen sitten huovuttanut pesukoneessa. Niistä voi askarrella vaikka mitä kivaa.

    Lotan tarjottimiin olisi kiva saada ohje. Molempien kauniisti kirjoitettua tekstiä on ilo lukea.

    VastaaPoista
  6. Joo, kyllä on kummitytön hyvä nyt syksyä syleillä! Ja hyvä, jos ei kaulaa kutita. Meillä esikoinen on niin herkkänahkainen, että kaikki oikeasti villanen kutittaa.

    Eppu, minäki oon nähny vauvahaalareita ohuesta villasta tehtynä. On kyllä kivoja semmosetki. Hih, mullakin tässä meinaa ideoita alkaa pursuta, kun kirppikseltä on tullut villapaitoja hankittua. Saapas nähä, mitä keksin. :)

    VastaaPoista
  7. Meni vähän väärään lootaan tuo vastaus... Mut kiva Eppu kun jaoit ihanat ideasi täällä muillekin! =) Yhtäkkiä muistui mieleen, millaisia neuleita äidit silloin 90-luvulla pitivät! =) Ja Lotta, meillä ei oo tyttö vissiin kovin herkkä kaulaiholtaan, kun ei oo valittanut, mutta tuo on kyllä tosi karheaa villaa ja varmasti sen kans ois ihan hyvä pitää jotain ohutta huivia tai sitten vuorittaa trikoolla. =)

    VastaaPoista