Synttäripuseroita

 

Oi sitä onnenpäivää, kun oma synttäripäivä viimein koittaa!

Meillä on muutaman vuoden ajan synttärivalmisteluihin kuulunut myös synttäripuseron suunnittelu. Toteutus on ollut lähinnä äidin vastuulla, mutta väritoiveista on ainakin keskusteltu lasten kanssa. Ykkös- ja kakkospuserot puuttuvat, koska tämmönen idea putkahti päähän vasta, kun vanhimmainen oli täyttämässä kolme vuotta. Täytyy täydentää numeropuserosuora, kun meidän nuorimmainen alkaa viettää synttäreitään.

Kolmospusero valmistui siis ensimmäisenä. Applikoin kolmosen etukappaleeseen, ompelin paidan valmiiksi ja tajusin, että tuo kolmonen on aivan liian matalalla. Se roikkui puseron alareunassa ja näytti siellä kerrassaan alakuloiselta. Että opinko jotain? Jovain. Jos aikoo applikoida eteen ja  keskelle jotain, täytyy kuvion olla aika ylhäällä. Muuten ei näytä hyvältä, ei ollenkaan. Lisäsin kolme palloa tasapainottamaan kokonaisuutta. Nythän se näyttää kuin suoraan matikan kirjasta napatulta. Lukumäärä ja numero kohtaavat.

Nelospuseroa tehdessä muistin tämän korkeussäännön ja siitä tulikin kerralla kelpo juhlapusero. Näille synttäripuseroille on tietenkin ominaista valmistua juuri ennen h-hetkeä, joten ylimääräiset mutkat matkassa tuottavat tuskastumista ainakin tekijälle. Tässä nelonen on ensin painettu keltaiselle trikoolle, leikattu siitä irti ja applikoitu puseroon kiinni. Reunat on ommeltu pelkästään suoraompeleella, mikä tuo aivan uuden ilmeen applikointeihin.

Viisvuotissynttäreille puseron piti olla sininen ja vähän niinku semmonen pelipaita. Tavoiteltiin pelipaitamaisuutta sillä, että eteen ommeltiin pieni vitonen ja selkäpuolelle taasen iso vitonen.

Serkkupoika sai synttärilahjaksi kutospuseron, joka on lähes kopio vitospuserosta.

Joukkueen pelipaidat ovat valmiina ainakin hyökkääjien osalta. Vai puolustajiako niitä on kaks..

Pikkunumerot oon myös painanut ensin, leikannut, liimannut ja ommellut. Numeroita kävin painamssa siellä samaisessa kansalaisopiston piirissä, missä edellisetkin numeropaidat ovat saaneet alkunsa.

Vitospaitaan keksin kokeilla tuommoista vetskarikoristusta toiseen raglansaumaan. Viisvuotiaan mielestä se on ainakin hirviän hauska -  narraustaskuksi sitä nimitetään. Aukeaa kyllä, mutta siellä ei oo kuitenkaan mitään sisällä. Huh, mikä huijaus!

Synttäripusero puetaan ensimmäisen kerran päälle, kun niitä synttäreitä sitten ihan oikeasti juhlitaan. Ja sitten vain puhkumaan ja puhisemaan, että kynttilät sammuu.
Ps. Huomaatteko, miten mehupinta lasissa vinoilee. Viisvuotiaallekin kaikki on näymmä mahdollista.