Hyvää pääsiäistä!

Kantohangille ja pajunkissoja poimimaan.

"Äiti laula se oli kesäkesäkesä!"

Pikkusiskollekin oma hilvimekko.

Basilika itää!

Vihreät on vaatteheni kaikki

Tämän kevään ihastukseni on ollut Kameleont Designin Metsäneläimet-velour. Jo pitkään olen säästellyt kangasta hyvää hetkeä varten ja ajatellut ommella siitä lyhythihaisen tunikamaisen mekon.  Nyt viimeisimmässä ompelupiirissä sain sattumalta sopivat singoalla-mekkokaavat ja niinhän siinä sitten kävi, että entiset työt jäivät kesken ja hurahdin tähän. Jos joku tätä mallia miettii, niin tiedoksi, että on helppo mekko kyllä! Kangasta riittäisi vielä pikkusiskollekin...

... joka mönkii tätä nykyä mitä ihmeellisemmissä paikoissa ja nappaa pieniin pihteihin pikkuruisia roskanpalasia lattialta. Siksipä hän tartteekin sopivat housut, jotka pysyvät menoss mukana. Siellä Pallaksen mökillä leikkelin parit housut erivärisistä trikoista. Malli on Ottobrelta 1/2012 ja itse ainakin tykkään.

Näiden housujen kohdalla jouduin purkamaan ja tuskittelemaan, mutta opinpahan jotain. Tällä kertaa tajusin, että trikoovaatteissa se pallokärkineula on oikeasti tarpeen, jos ei halua rikkoa vaatetta, ja että kaksoisneula ei oo aina paras mahdollinen joustavien tikkauksessa. Korvasin sen kolminkertaisella suoraompeleella, sitten siirsin neulaa kolme pykälää oikealle ja näin sain siistin kaksoistikkauksen. Myös sen opin, että vyötärömitta kannattaa ottaa aina kyseiseltä lapselta eikä käyttää yleisiä mittoja. Oikeastaan opin paljon muutakin, mitä en edes kehtaa kertoa.

Nämä alimmaiset housut on tehty jo jonkin aikaa sitten. Jäi pala ruutufroteeta ja ompelin tosi huolettomaan tyyliin toisten housujen avulla vauvalle peruspöksyt. Joskus nopea voi olla myös lemppari. Alla on hauska turkoosi verkkarikangas, joka tuo mieleen omat ala-asteajat ja josta ajattelin jotain tehdä. Löytyi halvalla kirppikseltä kuin myös tuo kukka.

Orkideat saattavat kuulema elää montakin vuotta oikealla hoidolla. Mielenkiinnolla jään seuraamaan tämän yksilön taivalta, jonka kohtaloksi tuli päätyä meille. Siitä voitte päätellä, olenko viherpeukalo. Joka tapauksessa iloitaan kevään orastavasta kasvusta. Jos ihan läheltä katsoo, monessa pensaassa ja puussa alkaa ihan selvästi kohta tapahtua värinvaihdosoperaatio. Sielläkin vihertää.

Paloja Pallas-reissulta

Auringon kosketus

Kun katsot tyhjää oksaa rannan pajun,

on silmut siinä yhä kuoressaan,

kun kylmyys saartaa, murtaa lämmöntajun,

niin tunnen: kaikki pysyy ennallaan.

Kun kuljen yli tunturien sarjan,

niin pakkaslumi ääntää askeleet

ja peittää uuvanan ja riekonmarjan,

on kirkkaan puron vedet jäätyneet.

Kuitenkin rakkaus, auringon kosketus

vapauttaa jäisen veden vielä kahleistaan.

Auringon kosketus, elämän kosketus

saa karut tunturien rinteet kukkimaan.

Auringon kimallus, kesäisen aavistus

kuljettaa kevätlinnun laulun ylle maan.

Auringon kosketus, sen lämmin painallus

aukaisee rannan pajun silmut kuorestaan.

On jäinen vielä pinta järven selän,

ja raskas nietos peittää varvut maan.

Kuitenkin tunnen kevään, jälleen elän,

saa lämmin tuuli laineet vellomaan.

Näin tunnen: rakkaus, auringon kosketus

sulattaa raskaan jäisen pinnan sydänmaan.

Vain suuri rakkaus, auringon kosketus

herättää rannan pajun täyteen kukintaan.

Martti Salo

Lehtivihreää ja legginssejä

Tytär tarvitsi housut, sellaiset joustavat mutta kuitenkin fiksut. Ompelin Metsolan ruskeasta ruutujoustofroteesta tällaiset legginssit, joiden juttu on nuo tikkaukset. Ne muistuttavat hiukan farkkuja, mutta ovat mukavat päällä. Sivuissa on saumat, takana taskut ja vyötärönä parin sentin kuminauha. Kaava on Ottobrelta, paita Moonkidsin ja hattu naamiaisia varten ostettu kirpparilta. Oli muuten mallin oma idea tuo hattulook ja koru.

Menin lupaamaan typykälle, että ruuan jälkeen maalataan. Voitte uskoa, että sellaista lupausta ei hevin unohdeta. Hyvä niin, oli tosi mukavaa taiteilla! Oma rooli tosin oli sivustakatsojan rooli; kun sormiväri oli lautasella, lasta ei pidätellyt mikään! Kaikkia värejä piti saada maalata. Laitoin niitä tarjolle aina pari kerrallaan, etteivät sekoitu ihan harmaiksi. Nyt meillä on kuusi kaunista korttia.

Tuon aina ensimmäisten aurinkoisten päivien aikaan malttamattomana pari koivunoksaa maljakkoon. Tänä päivänä odotukseni palkittiin, nimittäin reilun viikon maljakossa olleet risut antoivat periksi lämmölle ja auringolle ja alkoivat puskea lehtivihreää. Sillä hetkellä niistä tuli keittiön kaunottaria.

Tervetuloa kevät!

Keltainen kosketus

Tämä on kuvasarja, jossa nukelle tuunataan sänky.

Vanha mäntyinen nukensänky löytyy kirppikseltä 8 eurolla, ja sen kohtalona on saada uusi keltainen kiiltävä pinta. Maalaamisesta jää muistoksi useita keltaisia kosketuksia ympäri taloa.

Kuten kaikissa järkevissä projekteissa, tässäkin käytetään asiantuntija-apua kuosien valinnassa.

Näihin päädytään. Patja leikataan ohuesta superloonista saksilla, peiton ja tyynyn sisus on vanulevyä. Kuosit ovat kirppari- tai laarilöytöjä. Huomaa uusi kaunis keltainen ompelulanka.

Läpi projektin saamme huikeaa kannustusta. Jaksaa jaksaa!

Hyräellen tulee valmista. Nukkeäiti saa valita petivaatteiden värivaihtoehdot mielialan mukaan: kääntääpi vaan tyynyn ja peiton toisin päin.

Nukensänky korkataan juhlallisin menoin laulamalla isolle ja pienelle nukelle unilaulu Piippolan vaarilla oli talo. Missä on toinen keltainen sukka?

Pistä viis!

Heiluhäntäapplikaatio ja kietaisuhuivi

"Siellä torkkuu heiluhäntä

akkunalla pienoisella.

Linnut laulain taivaan alla

saattaa hänet iltasella

unien kultalaan."

Aleksis Kiven Makeasti oravainen on edelleen yksi lempilauluistani. Jouduin joskus koulussa sitä pakon sanelemana analysoimaan, ja sehän olikin syvällinen kuva Suomesta. Siinä on kauniita säkeitä kuten havuoksan rauhan viiri ja Metsolan kantele soi. Runot ovat kuin ystäviä: kun ne avautuvat, niistä tulee rakkaita.

Sovitaan nyt sitten vaikka niin, että tuon keinuvan rauhalaulun tahtiin poljin ompelukoneellani tämän elämäni ensimmäisen applikoinnin. Varalta tein sen vanhaan kolitsiin ja hihankin tein viimeisistä raitajoustofroteistani. Otin Ottobrelta sekä oravan että paidan mallin.

Syksyllä Kalajoen markkinoilta tarttui mukaan aivan ihana lankavyyhti, joka oli erään lähiseudun lammastilan kehräämää ja värjäämää. Sävyn nimi on Saame ja se on liukuvärjätty. Haaveilin, että sitten joskus kudon tästä kaulahuivin, mutta enhän minä oo joutanu. Äitini ihanuliini sääli kiireistä tyttöään ja kutoi sitten huivin tämän talven tarpeeseen. Tämä on kudottu edestakaisin oikeaa ja isoilla puikoilla ja ommeltu renkaaksi. Kovasti tämä venyy ja on helppo humpsauttaa moneen malliin.

Näin laskiaistiistaina toivottelen teille kaikille kauniita ulkoilukelejä! Joko tekin olette bonganneet ensimmäiset pajunkissat?

Meijän muija

Talvituulahdus täältä pakkasen keskeltä! Takassa rätisee ja patterit pöhisee. Talvitakki pikkumuijalle syntyi Marimekon mustasta Muija-kankaasta, Finnfill-lämpövuoresta ja tiiviistä untuvakankaasta. Eurokankaan myyjä houkutteli ostamaan karvareunukset huppuun ja hihansuihin. Kaupassa sitä epäröin mutta lopulta ihastuin noihin reunuksiin. Eikö ollu fiksu myyjä? =)

Takki on otettu käyttöön asianmukaisin menoin ja uutuus on siitä jo pölissyt. Ensimmäinen kommentti tytöltä oli: ihan joulupukin takki! Tämä herra on tainnut tehdä kaksivuotiaaseen vaikutuksen. Tein takin Ottobren Tinttiina-ohjeella, hieman kaventaen. Ehkä tällä kertaa olisi voinut tehdä ihan kaavan mukaankin.

Etsin aika kauan talvitakkia tytölle, mutten löytänyt oikeastaan muita kuin kunnon sporttimalleja. Kuulema menin talvitakkiostoksille aivan liian myöhään! Hirveästi laiskotti alkaa ommella, mutta toisaalta alkoi jo hävettää viedä tyttö joka paikkaan toppahaalarissa.

Tuli sitten musta takki. Yleensä tykkään käyttää lapsella kirkkaita perusvärejä. Syy taitaa olla tuossa ihanassa kuosissa, tyttö kun on sellainen pikkumuija.

Lämpöistä talvea teille lukijoilleni!