Olipa vain poikien joululahjoissa myös pehmoisia paketteja, sillä nämä kaksi töllistelijää olivat piiloutuneet lahjojen sekaan. Mikään jymy-yllätys tämä ei pojille ollut, sillä aloitin niiden tekemisen syksyllä vähän niinku tilaustyönä.
Löysin nimittäin joskus kesällä Kärkkäisen kirja-alesta Ideapaketin, joka sisälsi neljä kirjaa lasten kanssa askartelemiseen, juhlimiseen ja kokkaamiseen. (Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että neljättä kirjaa ei kuvassa näy. Se on nyt jossain, enkä edes muista, mitä ideoita se sisälsi.) Joka tapauksessa nämä ovat olleet poikien mielestä hyvin paljon ajatuksia, ideoita ja haaveita herättäviä opuksia. Synttäriteematkin on valittu jo moneksi vuodeksi eteenpäin.
Askartelukirjassa oleva Retu koikkelehtivine jalkoineen sykähdytti niin paljon, että äidin suuntaan alkoi sadella pyyntöjä semmoisten tekemisestä. Ohje vaikutti niin selkeältä ja tekniikka yksinkertaiselta, että ajattelin jopa ehkäpä pystyväni tekemään semmoiset. Puikot ja langat eivät nimittäin ole kovin tuttuja kavereita mulle. Retu-pehmot valmistuivat lähinnä reissujen aikana, sillä kotona teen neulonta-aikaan yleensä jotain muuta. Ensimmäiset kolme kerrosta pojat seurasivat vieressä, mutta sen jälkeen sain neuloa rauhassa.
Muistinpa silloin lankoja valitessa, että olin saanut muutama vuosi sitten kassillisen äidin kasveilla värjäämiä villalankoja. Tutkailtiin sen sisältöä ja sieltä pojat löysivätkin sopivan väriset langat omille pehmoillensa.
Nyt muisto mummista kulkee pehmoretunkin mukana.
♥
