Vanhan vuoden kukat

Luonto pisti tänä vuonna parastaan joulutunnelman kohottamiseksi - maisema lepäsi valkoisena ja huurteisena. Silti teki mieli tehdä myös ulos jotain koristuksia. Koska pakkaset hellivät joulun alla jäädyttäjäkansaa, syntyi meilläkin jäälyhtyjä aikamoinen määrä pihatien varteen. Myös kukkia jäädytin maitopurkkeja apuna käyttäen jäähalkojen sisään.

Koska meillä ei sattunut olemaan kuihtuvaa kukkakimppua sisällä, lampsin kukkakauppaan ja kysyin, olisiko siellä myynnistä poistettuja, halpoja kukkia. Ruusuja löytyi. Tulppaanikimpun ostin jo aikaisemmin avautumaan sisälle. Kaunis jäädytettyjen kukkien rivi koristi tänä jouluna kuistin kaiteella.

Muutama vuosi sitten jäädytin haudallekin tulppaanirivin. Sinne nuo jäädytetyt kukat sopivat myös.

Jäädytä sinäkin vanhan vuoden kukat uutta vuotta koristamaan.

Heli Laaksosen runon kera toivotamme onnea ja iloa alkavaan vuoteen! 

Mukava, että ootte käyneet täällä. Tervetuloa jatkossakin.

- Lotta ja Sakru -

                                                                                Uure vuore ohjei:

                                                                                                   Ot käpy pois kenkäst.
                                                                                                   Kaar vesi pois saappaast.
                                                                                                   Nost ämpär silmiltäs.
                                                                                                   Jua kuppis tyhjäks.
                                                                                                   Ol ilone, ol valone, ol pulune.
                                                                                                   Älä lait kät sirkkeli.
                                                                                                   Älä purot kirvest kintuil.
                                                                                                   Älä unohr kotti avaimi.
                                                                                                   Älä karot annetui syrämei.

                                                                                Heli Laaksonen

Oljen kimallusta

 

Himmeli. Olen useamman vuoden haaveillut hiljaa mielessäni tämän olkisen perinnemobilen teosta. Ajatuksissani olen rakennellut sitä jo pitemmän aikaa ja jopa kuvitellut miten se pyörisi maagisesti olohuoneen katossa ja rauhoittaisi tilan. Yllättäen haaveeni toteutui, kun syksyllä tarjoutui mahdollisuus päästä himmelikurssille. Yksin en olisi uskaltanut himmelia aloittaa. En tiedä miksi. Ehkä ajattelin, että se on niin hirmuisen vaikeaa, että siihen tarvitsee apua. Teillä lukijoillakin on varmaan käsityöhaaveita, joita toivotte joskus toteuttavanne. Jospa joulu antaisi aikaa ideoida!

Eräänä tummana syysiltana istahdimme sitten sekalainen seurakunta saman pöydän ääreen ja aloimme rapistella olkipusseja auki. Pyörittelimme käsissämme pitkiä neuloja ja helmilankaa ja kuuntelimme samalla ohjaajan kaunista pohdintaa rukiin oljesta, joka on solmuineen kuin vertaus ihmiselämästä. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin sumuttelimme oljet aavistuksen kosteiksi. Kuivat oljet katkeilevat nimittäin.

Opimme oikean tyylin leikata olkia samanpituisiksi ja kiersimme ensimmäisen pitävän solmun työtä kantamaan. Kohta pöydille alkoi nousta jakkaroita, joista roikkui näitä aloituskuutioita. Tästä se kaikki alkoi! Aloituskuution alle teimme toisen samanlaisen ja sitten täytimme niiden välin oljenpätkillä. Siinäpä on himmelinteon perusperiaate.

 

Perinteeseen kuuluu, että omaa himmeliään voi kasvattaa joulu joululta hiukan suuremmaksi. Pujottelimme olkia neulan avulla lankaan ja kun lanka loppui, jatkoimme sitä uudella pätkällä. Ensimmäisen illan jälkeen minulla oli kotiinvietävänä himmelinalku, aika pieni ja vähän vänkkyrä. Ripustin sen saunan koukkuun lapsilta piiloon ja aina välillä kävin solmimassa muutaman oljen lisää. Nyt tiedän miten himmeleitä periaatteessa tehdään. Käytännössä olen noviisi. Oman harjoitusversioni saattelin muutossa tavaroista ensimmäisenä uuteen tupaan. Haluaisin tehdä näitä lisää. Jäin koukkuun.

 

Näistä himmeleistä riittäisi juttua vaikka kuinka! Kuulin, että nämä ovat olleet joulukuusen edeltäjiä ja niillä on toivottu taloon hyvää satoa. Malleja himmeleihin löytyy vaikka kuinka paljon ja materiaaleissa on vain mielikuvitus rajana, kunhan on onttoa putkea. Itse haluaisin kokeilla muitakin materiaaleja, mutta samalla vaikutuin oljesta. Sen sävy elää, ja kun valo sattuu tähän rakennelmaan, se näyttää kuin siinä olisi pientä kimallusta.

 

Joulurauhaa teille kaikille!

Mekkoja tonttutriolle

Onko teidän kulmilla näkynyt pieniä tonttuja hiippalakkisia? He kurkkivat salaperäisinä ikkunoista ja heidän silmissään on sellaista pilkettä, että väkisinkin tulee ihan joulutuulelle, vaikka olisi kuinka kiireinen.

Meillä on ainakin oltu hiukan kiireisiä. Muutto on onnellisesti takana ja alkukankeuksien jälkeen arki alkaa sujua uudessa asunnossa, mutta moni asia vie kuitenkin aikaa tältä muorilta juuri nyt. Oikein arvasitte, käsityöt ovat jääneet vähemmälle. Saumurin sentään kaivoin jo laatikosta ja surautin jotain pientä pukinkonttiin, mutta niistä kerrotaan sitten myöhemmin. Nämä mekot siskoksille tein ennen muuttoa periaatteella äiti suunnittelee ja mää ompelen. 

Pitkähihainen velourmekko on kyllä talven helpoin vaate tytöille. Nämä mekkoset on tehty muokkaamalla kolmea eri paitakaavaa. Otimme tytöistä hihamitat ja helman pituuden. Mustasta resorista tehdyt kaulukset ja hihat on tehty sillä samalla vanhalla periaattella kaksoisneulatikkauksineen, johon olen tykästynyt. Ohjeet-tunnisteen takaa löytyy t-paitaohje, jossa neuvon kanttaukset. Kankaat ovat Metsolasta.

Nämä tonttutytöt näyttävät ihan siltä, että he ovat päässeet jo kovasti joulutunnelmaan. Miksei sitä voisi itsekin vaikka viritellä sormiaan paketoinnin lomassa tip-tap-jumppaan. Miten se leikki menikään...

Odottelun iloa ja leikkimieltä jouluvalmisteluihin!

Sukkakeräys Tansaniaan

Eräänä iltana kun oli vielä syksy sain ystävältäni erityisen tehtävän. Minua, Lottaa ja muutamaa muuta naista pyydettiin kerämään villasukkia joululahjaksi tansanialaisille orpolapsille. Ystäväni aikoi toimittaa kavereidensa kanssa villasukat henkilökohtaisesti perille jouluaikaan. Hän oli jo aiemmin vieraillut orpokodissa ja oli jäänyt miettimään, miten noita lapsia voisi muistaa. Toiveena oli, että sukkia tulisi vauvasta murrosikäiselle ja niitähän tuli!

Oli ihanaa huomata, miten mielellään ystävät ja kylännaiset tarttuivat puikkoihin ja kutoivat sukat tai parit. Joku osallistui ostamalla kirpputorilta tai myyjäisistä valmiit. Moni kertoi, että heitä oli liikuttanut se ajatus, että joku pieni lämpimässä Tansaniassa joutuu tepsuttelemaan avojaloin viileällä maalattialla. 

Hiukan ennen lähetyspäivää kuvasimme Lotan kanssa omia saaliitamme. Ne olivat niin ihania! Tämä postaus on kiitos kaikille sukkasisarille. Haluamme kertoa, että tällaisia pieniäsuuria asioita tapahtuu aivan meidän silmiemme edessä. Ajatelkaa, mitä kaikkea noihin sukkiin on kudottu! Ehkä niissä on rohkaiseva ajatus lapselle, joka on vielä elämänsä alussa, että kyllä elämä kantaa sinuakin. Ehkä niissä on arkuutta siitä, että itse voi mennä ja ostaa langat ja puikot, valita värit ja kutoa suvun perinnekuviot. Ja antaa sukat sellaiselle, joka saa taistella ehkä lämpimästä ruuastakin. Lämpö niistä varmasti välittyy.

Miten minusta tuntuu, että tämä sukkaviesti menee perille.

Myyntipöytä

Pystytimme myyntipöydän tänne blogiin. Klikkaa vain yläpuolella olevaa Myyntipöytä-välilehteä, ja pääset katsomaan, mitä on myynnissä. Sinne ilmaantuu tekemiämme käsitöitä silloin tällöin. Kerromme täällä blogin etusivulla, jos pöydälle tulee uusia juttuja.

Joulumessut jatkuvat nyt siis täällä. Lauantain messupäivä oli oikein mukava, mutta jäi vähän myytävää teillekin. Olkaapas hyvä!