Puisia kuvatauluja

Minkä takia te luette blogeja?
Minä oon niin monta mukavaa ideaa löytänyt blogeja selaamalla, että sen takia teen sitä edelleen. Inspiroitumista, kauniita kuvia, hyviä ideoita. Joitakin vuosia sitten Villapadassa taas kiehui. Anni oli käynyt jollakin kurssilla, missä oli kuvia siirretty puupinnalle. Se näytti niin hyvältä, että pitihän sitä itsekin kokeilla. Sen jälkeen on tullut tehtyä aika monta vanerista kuvataulua. Ja aika monta kertaa olen selittänyt, miten se tehdään. Nyt ajattelin laittaa ohjeet tänne, että voin ohjata kysyjät katsastamaan täältä, miten siirron saa onnistumaan. Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan!

Siirrettävä kuva voi olla joko sanomalehtikuva, satukirjan kuva tai itse kopiopaperille tulostettu kuva. Aikakauslehden sivuilta en ole kokeillut kuvia siirtää. Tulostettu kuva voi olla mustavalkoinen tai värillinen. Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kuva tulee puupinnalle aina peilikuvana.

Seuraavassa ohjeet vaihe vaiheelta. Kuvat auttakoon, jos joku asia jää epäselväksi.

1. Valitse siirrettävä kuva. Jos kuva on itse otettu kuva, käsittele kuvaa ainakin niin, että käännät sen peilikuvaksi ennen tulostusta. Kuva muuttuu paljonkin, jos unohdat peilikuvaksi kääntämisen. Kuva kannattaa käsitellä aika vaaleaksi, sillä puhkipalanutkin kohta saa puun värin, joten kaikki kohdat tummenevat jonkin verran. Väritulosteessa jokaiseen väriin sekoittuu vaalea puun sävy. Kuva kannattaa olla pikkuisen isompi kuin valmis taulu, jolloin reunat saa siistiksi. Tulosta tai kopioi kuva tavalliselle kopiopaperille tai leikkaa sanomalehdestä/kirjasta haluamasi kuva. Mieti taulun koko ja sahaa/ sahauta vanerista tai laudasta sopivan kokoinen pala. Minä oon tehnyt siirtoja niin ohuelle kuin paksullekin vanerille (paksuus 2-20mm).

2. Hio vanerin reunat siitiksi. Pyyhi puupölyt pois.

3. Lakkaa pinta vesiliukoisella lakalla. Jos vaneri on ohutta, lakkaa molemmat puolet, mikä estää vanerin taipumista. Anna kuivua rauhassa.

4. Lakkaa pinta uudestaan vesiliukoisella lakalla. Lakka toimii ns. liimana seuraavan kohdan kiinnitystä varten.

5. Kiinnitä paperi kuvapinta alaspäin levyn päälle. Silottele kaikki ilmakuplat pois. Kopiopaperi venyy kostuessaan, jolloin ilmakuplia ja pieniä vekkejä tulee helposti. Yritä saada paperi tarttumaan joka kohdasta kiinni. Erityisesti reunat kannattaa painella kunnolla kiinni vanerin pintaan. Anna kuivua rauhassa.

6. Silitä leivinpaperin läpi noin minuutin ajan, jolloin lakka kuivuu lopullisesti ja muste palaa kiinni. Silitysvaiheen voi jättää poiskin, jos on aikaa antaa lakan kuivua rauhassa seuraavaan päivään.

7. Aloita paperin poistaminen märän rätin ja veden avulla. Pyyhi paperi pois taulun pinnasta.

8. Paperin poistamista voit helpottaa myös sormella hankaamalla. Ole silti varovainen, sillä kuva alkaa irrota helposti, jos hankaat voimakkaasti yhdesta kohdasta. Reunat ovat myös herkkiä irtoamaan. Voit antaa pinnan kuivahtaa välillä ja jatkaa paperin poistamista myöhemmin, jos siinä on vielä paljon paperia jäljellä.

9. Kun paperi on poistettu ja pinta kuivunut, kuva näkyy sameana aivan ohuen paperikerroksen alta. Tässä vaiheessa voit hienolla hiekkapaperilla hioa pinnassa olevat paperinöyhtät pois sekä siistiä reunoista ylimääräiset paperit pois.

10. Kuvan saa kirkastumaan, kun lakkaat vesiliukoisella lakalla pinnan vielä kerran. Näin saat pinnasta kestävän. Tässä on kuitenkin pieni epäonnistumisen riski: jos johonkin kohtaan on jäänyt paljon paperia, näkyy se valkoisina läikkinä kuvassa. Riskittömämpi, mutta herkempi vaihtoehto on tehdä kuvan kirkastaminen lämmön ja kynttilän avulla. Ks. kohdat 11 ja 12.

11. Lämmitä taulun pinta leivinpaperin läpi silitysraudalla.

12. Kun pinta on kuumentunut, ota leivinpaperi pois ja hankaa pintaan steariinia valkoisella kynttilän pätkällä. Kun pinta jäähtyy, ei steariini enää sula siihen, jolloin voit tehdä lämmittämisen leivinpaperin läpi uudelleen. Kohtia 11 ja 12 voit tehdä niin kauan, että kuva on kirkastunut ja hyvännäköinen.

Nyt on taulu valmis! Kuvataulun tyyliksi tulee vanhahtava kaikkine pienine soroineen ja säröineen. Jos tykkäät sellaisesta, niin ei muuta kuin kokeilemaan.Olen tehnyt näitä myös lasten kanssa. Onnistuu hyvin heiltäkin. Vanhoista ja rikkinäisistä satukirjoista saa ihania kuvia tähän hommaan.

Seuraavassa taulu, jonka tein väritulosteesta. Kuva oli alkujaankin epätarkka, maalausmainen, minkä takia halusin tehdä sen tauluksi asti. Käytin puun syykuvioita tässä hyväksi, jolloin vauhdin tuntu vielä korostuu taulussa. 

Ja tässä esimerkki yhdestä epäonnistuneesta siirrosta. Tämä oli ensimmäisiä hätäisiä kokeiluja siitä, että kuvan kirkastaa lakalla eikä steariinilla. Pintaan on jäänyt paperia niin paljon, että kuvassa näkyy inhottavia valkoisia laikkuja.

Isoimman taulun olen tehnyt koossa 50 x 50 cm eräästä hääparista. Kuva oli rento, hauska ja epätarkka - luultavasti otettu niiden virallisten pönötyskuvien välissä. Minunkin mielestä se passasi jo tyyliltään siirrettäväksi vanerille. Tulostus täytyi tehdä kahdelle eri paperille kokonsa vuoksi, minkä takia jännitin, näkyykö saumakohta valmiissa taulussa. Sinne se sauma sekoittui kaiken sekaan, joten sekin on nyt sitten kokeiltu. Onko teillä jotakin muita kuvansiirtovinkkejä jaettavaksi meille?

Punontaa kaihtamatta

Käykö teille koskaan niin, että joku idea iskee niin tunteisiin, että järki jää heikoksi kakkoseksi? Intuitio vie. Niin kävi tämän sälekaihdinkorin kanssa. Ensin näin sen Modernissa mummolassa, jossa arvottiin AND-merkkisiä ihanuuksia ja sitten olikin mentävä suoraan Konttiin - oikeaan aarrekauppaan. Ja kas, siellä myytiin nippu vähän vääntyneitä sälekaihtimia kuin suoraan minua ajatellen. Irrottelin nämä metallipäreet, pyyhin pölyt ja etsin netistä korinpunontaohjeen ja aloin toimeen.

Illan aikana mies kerkesi moneen otteeseen päivitellä uutta harrastustani. Sattui olemaan jo valmiiksi vähän väsyttävä päivä takana ja sen päälle kun rupevaa ensimmäistä kertaa tällaiseen, niin kyllä siinä on lähimmillä kestämistä!

Ensimmäinen korini on tämä sahalaitainen yksilö. Netin ohje sattui olemaan sahalaitaiseen koriin, joten tein sellaisen, vaikka ei olisi kannattanut. Säleet luistivat ja sormenpäät halkeilivat, kun yritin saada koria kokoon. Sälekaihdinmateriaalikin oli paksua ja siitä irtosi jotain mustaa sormiin. Mutta kori piti saada valmiiksi. Tämä pääsi meillä kunniapaikalle jätekärryyn metallijätteitä kaitsemaan. (Se oli jo menossa metallijätteisiin itsekin, mutta se sai hetken lisäaikaa.) No, ei näin pienestä saa lannistua!

Seuraavan kohdalla olin jo vähän nöyrempi ja tein tuon etualalla olevan pienen suorareunaisen yksilön. Jotain ongelmaa siinäkin oli, mutta sitä tehdessä opin, että sälettä voi leikata tylsillä saksilla ja kun vielä pyöristää reunat, niin sitä on helpompi pujotella.

Viimeisin yritykseni on tämä maustekori. Siihen keksin vielä yhden kikan lisää: laitoin tuohon reunaan yhden ylimääräisen päreen tukemaan käännöstä. Tämä kori on tehty ohuemmasta ja kiiltävämmästä sälekaihtimesta, ja sitä oli mukava punoa. Tässäkin on yksi oleellinen virhe, mutta ehkä sitä ei näe... Yllättävän huolellinen saa olla noiden taitoksien kanssa, sen verran paljastan. Koreja voisi tehdä muunkinkokoisia, mutta nyt en oikein millään keksi mihin ja minkäkokoisia seuraavaksi tekisin.

Intuitiivista loppuviikkoa teillekin! =)