Ratiritiralla

Jos talvi pitäisi maalata, käyttäisin varmaan sinistä ja vihreää, viileitä värejä. Innostuin virkkaamaan Marimekon mallin mukaan Otuksen, tosin erivärisenä. Tätä oli hauska näpertää, mutta niin paljon pikkujäseniä hänessä on, etten uskaltanutkaan antaa häntä pikkuvauvalle pureksittavaksi. Sen sijaan Otus on nyt hyvässä hoidossa opiskelijakämpässä.

Tämä Kisuliini on tehty melkein yhdestä palasta ja se seikkailee tällä hetkellä lasten leikeissä. Ohje löytyy Modasta 6/2009. Samasta lehdestä löytyy muitakin eläimiä, kuten lehmä ja koira.

Kisuliini pötköttelee tilkkutäkillä, jonka tein pienelle sukulaispojalle. Täkissä kurkkivat villieläimet ovat vanhasta kierrätyskankaasta. Täkin koko 76 cm x 84 cm.

Tässä täkissä paukkuu pakkanen ja leiskuvat revontulet. Tein näitä kaksin kappalein kun tykkäsin niin väriyhdistelmistä. Kokoa täkillä on 60 cm x 72 cm. Tausta on tuota sydänkangasta.

Voikukkameriä odotellessa

Rakastan tilkkutäkkejä ja ikävöin tällä hetkellä kesää ja auringon lämmintä valoa, siksi postaan tänään keltaisia täkkejä. Tilkkutäkki-innostukseni lähti liikkeelle muutama vuosi sitten kirpparilla, kun ihastelin kauniita vanhoja kankaita. Ne suorastaan vaativat päästä toistensa kanssa juttusille. Ajattelen nimittäin että tilkkutöiden kiehtovuus onkin juuri erilaisten kankaiden yhdistelyssä. Tässä täkissä on mausteena myös pieniä vihreitä pitsiliinoja, entisiä hääkoristeita. Kokoa peitteellä on 60 cm x 90 cm.

Tämä täkki on hieman reilumpi kuin edeltäjänsä, 70 cm x 90 cm, kätevä koko tämäkin, koska se käy kaukaloon, mahtuu laukkuun ja toisaalta peittelee hyvin vielä yksivuotiaankin. Sisällä täkeissäni on hyväksi havaittu 1 cm:n vanulevy, jonka ruukaan ommella suoraan kiinni sivusaumoihin. Silloin ei välttämättä tarvitse isoja tikkauksia.

Kun edelliset täkit löysivät kotinsa vauvaystävieni luota, tämä täkki jäi leikkialustaksi omalle tytölleni. Ohje löytyy Wilkinsonin Värikkäät ja helpot tilkkutyöt -teoksesta ja se on kooltaan 102 cm x 102 cm, lattiamallia siis. Salmiakkitikkaukset antavat viimeisen terästyksen muutenkin pirteälle täkille. Taustakangas on erityisen vahvaa ja paksua. Pakko vielä mainita, että tätä täkkiä en saanut sommitella, koska joskus keltainenkin kangas loppuu ja on pakko tehdä juuri sellainen mihin tavara riittää.

Punahilkka

Talven myötä aloin kaivata yksivuotiaalle talvitakkia. Kun sitä ei mistään saanut ostamalla, uskaltauduin ompelemaan itse Ruohonvihreän innoittamana. Kaava on muokattu Ottobren mallista. Pelkäsin turhaan tätä ompelusta, sillä sitä oli lopulta mukava ja kohtalaisen helppo tehdä.

Kangas oli alunperin kirppisverho, välissä Finnfill ja sisäpuolella tuulenpitävä untuvakangas. Jalassa tyttärellä on isän vanhat kippuranokkakengät. Pieni punahilkkahan siitä tuli.

Toisille jää mieleen lukemaan oppiminen, minä muistan selvästi, kun mummoni opetti minut viisivuotiaana neulomaan. Aloitin turkoosilla kiharaisella purkulangalla, joka oli kääritty tiukaksi palloksi. Siitä sitten neuloa nykersin tilkkuani onnenkyynel silmänurkassa kimmeltäen.

Kun kädet näpertävät langasta päiväpeitettä tai karhupipoa, ne löytävät ikivanhan rytmin. Uskomatonta, että kautta aikojen on kaikkialla maailmassa väkerretty jotain ainutlaatuista itsetehtyä keskittyneesti ja hartaudella. Tässä blogissani haluan jakaa tekemisen iloa kuvin ja tarinoin. Kertokaa tekin, mitä ajatuksia ne herättävät.

Alla olevan lasten päiväpeitteen tein odottaessani pienoistani. Polte isoäidin neliöiden virkkaamiseen oli niin kova, että ostin kiireessä marketista puuvillalangat ja koukun. Kun peite valmistui, kiinnitin sen ensin yksinkertaiseen puuvillakankaaseen ja sitten yhdistin sen tikkikankaaseen paksulla kanttinauhalla. Nyt on helppo petata!

Löysin askartelukaupasta paketin puuhelmiä ja tein kummitytöille iloisen väriset korut.