Suklaasydämiä

Kuvitelkaa höyryävä pihasauna, jossa koivuvastat likoavat haalistuneessa muoviämpärissä ja nurkassa sihahtelee hitaastilämmennyt leppeälöylyinen kiuas. Kun kuumuus pakottaa poistumaan ovesta ulos ja ehkä istahtamaan harmaantuneelle penkille, humisee ympärillä kesä. Pajulintu viheltelee suruisasti ja peippo vastaa siihen ylipirteänä. Talvella tipottelemme tiivistettyä koivuaromia löylykauhaan, nyt sitä tuoksua on pihan täydeltä. Sitä täytyy hengittää pitkään ja rauhallisesti ihan sisimpään saakka, päästää kesä imeytymään ihon läpi kaikkiin jäseniin.

Muistan, miten minut kiedottiin pienenä kylpytakkiin jokaisen saunareissun päätteeksi. Hiukset kuivahtivat huppu päässä ja jätskikin maistui paremmalle froteiseen takkin pukeutuneena. Vaikka meillä ei olekaan omaa pihasaunaa, ompelin lapselle oman pehmoisen saunatakin. Jotenkin se tuntui tarvitsevan sellaista, aivan välttämättä.

Olin jo jonkin aikaa aikonut ommella typylle kylpytakin ja valmistauduin keksimään kaavat itse, kun sitten eräässä Ottobressa (6/2011) olikin aivan suloisia ohjeita, muun muassa tämä Robot Dog -malli. Ostin sitten Löytöpalasta ohutta valkoista joustofroteeta sisävuoreksi ja lupasin vanhalle ruskealle sydänpussilakanalle uuden elämän samaisen takin päällisenä. Yhdistelmä sopi paremmin kuin uskalsin kuvitella, ja ompelukin sujui sutjakkaasti, vaikka toinen kankaista jousti paljon ja toinen hyvin vähän.  Tehosteeksi leikkelin tilkkukankaaksi ostamastani ruudullisesta kirpparikankaasta taskun ja ripustuslenkin.

Napin tilalta mallissa suositeltiin pyöreäksi leikattua tarranauhaa, mikä on hauska idea ja toimii hyvin. Vyöllä puolestaan saa takin kiinni sopivan kireäksi. Kanttinauhan olisi voinut leikata tehostekankaasta, mutta kun sitä ei siihen riittänyt, oikaisin tämän vaiheen valmiilla leveällä kanttinauhalla. Minusta tämän takin vaikein vaihe oli kankaiden leikkaaminen. Ompelussa ei sen sijaan kovin kauaa kestänyt. Nyt voin sitten yrittää kertoa lapselleni, että saunominen kuuluu perinteistä parhaisiin.

Samaisesta suklaasydänlakanasta kokeilin ommella singoallamekkoa, jossa on sellaisia kuminauharypytyksiä edessä ja takana ja hihansuissa. Tein mekon vähän lonkalta ja kokeilumeininki näkyy siinä, mutta saattaapa se päästä vaatekaappiinkin odottelemaan hellekelejä. Tuo kuminauharypytysjuttu ei tuu jäämään ainokaiseksi kokeiluksi, niin mukavaa se oli! 

Loma on niin makea juttu, että sitä täytyy juhlistaa omatekoisilla kuppikakuilla. Kahvikupit ovat saaneet olla ainakin meidän astiakaapissa lähinnä sivustakatsojina, mutta tänään oli heidän vuoronsa. Voitelin kupit ja tein osan muffinsseista niihin. Ohjetta olen muokkaillut terveellisemmäksi ja laitan sen tähän; sen juttu on pätkikseltä maistuva suklaasydän! Nam!

Suklaasydänkuppikakut

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

4 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

200 g tummaasuklaata rouhittuna

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 dl kermaa

2 dl rypsiöljyä

2 dl kahvia

4 kananmunaa

1 pss pätkispaloja

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kerma, öljy, kahvi ja munat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Voitele kahvikuppeja ja annostele pohjalle pari ruokalusikallista taikinaa. Laita sen päälle yksi Pätkispala ja taas pari ruokalusikallista taikinaa. Paista 200* C noin puoli tuntia, kuitenkin niin, etteivät kakkuset kuivu liikaa. Nauti paljaaltaan tai vaniljajätskin kera.

Jos kesällä palelee

Näyttää pahasti siltä, että kuopuksemme ei enää kovin kauaa ole mikään vauva, joka kellii kiltisti sylissä, vaan taapero, joka karkailee yhä kauemmas äitinsä helmoista ja irvistelee sitten iloisesti lelujen keskeltä yhdellä ihastuttavalla hampaallaan. Mutta niin kauan kuin saan laittaa lapselle tumput ja pukea ulos nukkumaan, tuntuu että kyseessä on vauva.

Tällä kertaa kerron kuvin ja sanoin, miten voi kuluttaa rattoisasti sadepäivän hetken sisällä ommellen ja pieniäkin kangastilkkuja hyödyntäen. Lopputuloksena syntyy söpöt tumput lämmittämään pieniä nyrkkejä. Ohjeen olen kehitellyt itse.

Asettele lapsen käsi kankaan päälle ja piirrä sen avulla tumpun kaava. Varaa 2 cm saumavaroja. Leikkaa mallin avulla 4 x päällisiä ja 4 x sisävuoripaloja. Kesätumppuihin käy kaksi eri trikoota, talvitumppuihin olen laittanut sisälle mikrofleeceä. Ompelut tapahtuvat aina oikeat puolet vastakkain. Resoripala (noin 12 cm leveä ja 12 cm korkea) ommellaan suoraompeleella läheltä reunaa.

Päälliset ommellaan saumurilla tai jousto-ompeleella, niin että alareunat jäävät auki. Vuoripalat ommellaan muuten samoin, mutta kaarelle jätetään aukko, jonka avulla tumpun saa käännettyä oikein päin.

Seuraavaksi tumppukappaleet käännetään oikein päin ja asetellaan resorin sisään niin, että resorin nurjapuoli jää ulospäin. Ompele ranteet ympäri niin, että päällimmäisenä on resori. Lopputulos näyttää siten pitkältä pötkylältä, jossa saumat ovat näkyvillä.

Käännä tumppu oikein päin vuorikankaaseen jätetyn aukon kautta. Ompele aukko umpeen oikealta puolelta. Jos haluat siistit tai käännettävät tumput, ompele käsin. Jos on kiire, ompele koneella. Vauva ei protestoi, vaikka oikaisisit tämän vaiheen.

Käännä lopuksi vuorikangas sisäpuolelle ja nauti lopputuloksesta. Kokeile tuliko sopivat. Käy tarkistamassa, sattuuko sävy yksiin ulkohaalarin kanssa ja kurkkaa samalla ulos. Huokaise helpotuksesta, jos siellä edelleen sataa ropisee. Jos ilma liiaksi lämpiää, jäävät tumput pian pitämättä...