Toukkapussi, villakapalo

Meidän kodissa eletään nyt vauvantuoksuista hiljaiseloa, ja samanmoisia kiikun narinoita voi kuulla Sakrunkin luona. Pikku pikkuruiset kasvavat ja aivan kuin hymyilisivät jo.

Ylläoleva kuva toukkapussissa nukkuvasta tytöstä inspiroi aikanaan minutkin tarttumaan puikkohin. Toukkapussi on tuollainen villakapalo tai lämpökäärö, johon vastasyntynyt sujautetaan kätevästi vilua karkuun. Tässä päivityksessä esittelemme toukkapussiohjeen, jonka yhteinen ystävämme meille antoi. Hän käyttää nimimerkkiä Kartiina.

"Jyväskylän synnärillä ovat kätilöt neuloneet villaisia toukkapusseja vastasyntyneiden lämmikkeiksi. Edellisellä vierailulla kyseisellä osastolla näin vilauksen sellaisesta, ja päätin, että jos meillä vielä joskus on vauva, voisin hälle sellaisen neuloa. Niin tapahtui.

Pussi lämmittää viiden päivän ikäistä pikkutoukkaa.

Alkuun pääsin näillä: Seitsemän veljeksen Polkka, nelosen pyöröpuikot ja sata silmukkaa, 2o2n. Ihanaa, rentouttavaa, jättisukan vartta! Noin seitsemän sentin paikkeillä lisäsin reunoissa neljä silmukkaa, seitsemän sentin päästä uudelleen, ja vielä seitsemän sentin jälkeen kerran. (Yhteensä siis 100+2x4+2x4+2x4s=124s)

Kun putkilon pituus oli noin 45cm, päättelin leuan alta 10s, ja jatkoin työtä tasoneuleena. Päättelin toisessakin reunassa 10s. Sen jälkeen päättelyt kummassakin reunassa ensin 8 ja sitten 4s. Jatkoin tasoneuletta noin 7cm, jonka jälkeen lisäsin kummassakin reunassa kymmenen sentin matkalla yhteensä 14s. Tämän jälkeen päättelin silmukoita reunoista pikku hiljaa niin, että huppuun muodostuu pikkuinen hiippa. 

Kun kaikki silmukat on päätelty, pussin pää ommellaan hupuksi ja alareuna kiinni. Lopuksi virkkasin hupun reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkanirkkoja." 

Kartiina

Meidän vauva sai punavalkoisen toukkapussin. Neuloin pussin Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Tein sen suurinpiirtein Kartiinan ohjeella, joskin jätin alun lisäykset tekemättä ja aloitin suoraan 124 silmukalla. Poppelin neulepajassakin oli ohje, jonka luin läpi ennen aloitusta. Tein resoria ensin 44cm ja huppua 17cm. Meidän tytölle mitat olisivat voineet olla vähän reilummat, ja mietinkin, purkaisinko päättelyt ja jatkaisin neulomista vähän. Mutta aivan ihanahan se kuitenkin on - niin lämmin ja vauvaa rauhoittava. Mikäs siellä lämpimässä kapalossa pötkötellessä ja maailman menoa ihmetellessä!

Sakrun vauva sai toukkapussin lahjaksi Kartiinalta. Tapasimme Kartiinan kanssa jossain vaiheessa syksyä. Illan tullen kaivoimme kutimet esille ja molemmilla sattui olemaan nämä nimenomaiset toukkapussitekeleet työn alla. Oltiin sillon suunnilleen 30 sentin huiteilla. Nyt ne lämmittävät pikkuisia tyttöjä täällä ja siellä. Kiitos vielä Kartiina!

Minäkin tulin viimein

Meidänkin pikkuinen tyttövauva viimein syntyi ja valloitti meidät kaikki päästä varpaisiin. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu, miten pieni ja avuton ihmislapsi on ensimetreillään. Paljon hän vielä nukkuu, mutta hereillä ollessaan saakin sitten nähdä monenmoista - isot veljet pitävät leluesittelyitä ja ylpeänä näyttävät legorakennelmiaan. Eikä äitikään malta olla kertomatta, kuinka ihana hän on.
 

Vauva tuntui odottavan näitä vaatteita ennen kuin päätti syntyä. Synnytystä edeltävänä iltana sain tehtyä loppuun Metsolan punaisesta pilkkukankaasta potkupuvun ja hupputakin. Molempiin otin kaavan Ottobresta ja muokkailin niistä mieleiset. Kumpainenkin on päässyt heti käyttöön, mutta kasvun varaakin niissä onneksi on. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa peruspaitoja ja -housuja isoille veljille, joten nämä olivatkin tervetullutta vaihtelua ompeluksiin.



Hupputakin voi laittaa vielä lisälämmikkeeksi kaikkien muiden vaatteiden päälle. Tuntuu, että nämä pikku pikkuruiset niin helposti palelevat täällä kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Tein hihoista tarkoituksella reilun pituiset, jotta pienet sormet terävine kynsineen mahtuvat sinne suojaan, eivätkä niin helposti naarmuttaisi pienen ihoa. 

Vaikka minä harvoin lueskelen runoja ja vielä harvemmin keräilen niitä ruusukantiseen kirjaan, niin  yksi runo on pyörinyt jälleen mielessäni. Liekö se tuo sylissä oleva pieni nyytti, joka herättelee niitä runollisempiakin puolia ihmisessä? Äitini on sen aikoinaan kirjoittanut, minkä vuoksi siitä on tullut erityisen rakas aina uutta elämää ihmetellessä.

 
                         Vauvani kanssa keinun ja keinun
                          ja ajattelen, että sittenpä heilun
                          ja järjestän kaikki paikalleen,
                          kun vauvani kulkee jo itsekseen.

                         Koko päivän istuisin tässä näin
                         ja katsoisin vauvani kasvoja päin,
                         aina tuntien lämpönsä suloisen
                         hänet käärisin peittoon rakkauden.

Mummolaromantiikkaa

Mitä silloin pitää tehdä, jos haluaa huoneeseen räsymattoja, mutta huone on ulko-oven lähellä paikassa, jossa on jatkuvasti hiekkaa ja kuraa? Silloin pitää nostaa matto lattialta penkille tietenkin! Lotan syksyiset räsymattotuunaukset innostivat kokeilemaan maton muokkausta. Meidän kodari on hieman hankala sisustuksellisesti, ja ajattelin, että tuollainen kirjava räsymatto istuinalustana voisi sitoa vähän värimaailmaa yhteen. 

Tämä ihana räsykaunotar on peräisin siskoltani ja se on juuri sellainen, mitä olin etsinytkin. Kiitos vielä! Jonkin aikaa palloteltuani päädyin laittamaan tämän maton tähän kodariin ja sen mummon kutoman maton pukuhuoneeseen. Lotan ohjeiden mukaisesti siksakkasin ensin maton ja vasta sitten leikkasin sen sopivan kokoiseksi ja se tuntui toimivalta. Lopuksi kiersin reunat kirkkaanpunaisella kanttinauhalla. Ompelussa käytin farkkuneulaa eli paksuutta 90. Langatkin yritin valita sellaiset vähän lujemmat.

Vastakkaisella seinällä räsymatolle juttelee tällainen vanha turkoosi kokopuinen peiliovi karmeineen ja sen mukaan valittu siniturkoosi tapetti. Toiselta puolelta ovi oli maalattu tummanruskealla paksulla maalilla, joten rappasin siitä maalin pois, mutta tämä kodaripuoli on tosiaan alkuperäinen turkoosi.  Onhan se vanhan näköinen ja hieman kolhuja saanut, normaalia matalampikin, mutta oon niin iloinen, että sain tämän meille! Ovi löytyi Menneitten majasta Oulusta. Nappasin ovesta sävyn myös kodarin seiniin. Tässä vähän kuvakulmia, että saatte käsitystä.

Tein tällä kertaa semmosen tempun, että väänsin ite kanttinauhat kirppikseltä ostetusta pussilakanasta. Hintaa lakanalla oli hurjat 2 € ja sitä on vielä reilusti jäljellä. Tuollaisella vinonauhankääntäjällä homma onnistuu kätevästi. Ensin piti vain leikata tilkkuleikkurilla vinonauhaa noin 5 cm leveänä suikaleena vinoon langansuuntaan ja sitten ommella pätkät yhteen (hiukan vaati aivoilta ponnisteluja) ja silittää vinonauhaksi tämän kääntäjän avulla. Arvatkaapa paljonko tuli nauhaa? No 12 metriä! Sitä riittää hetkeksi. Nyt kuitenkin tunnustan, että tällaisissa mattotuunauksissa olisi ollut kätevää, jos olisi ollut leveämpää nauhaa, niin olisi tullut siistimpi tekele. Mutta pakkohan mun oli tätä käyttää!

Lopputulos ei ehkä oo ihan vimosen päälle, mutta kotoisuuttahan tämän alustan pitikin tuoman.

Leppeää loppuviikkoa itse kullekin!

Minä tulin nyt

Tehdään lapselle laulu

Tehdään lapselle laulu.

Lauletaan taivaasta,

merestä, maasta ja puista,

tästä kaikesta,

joka meitä ihmisiä

täällä ympäröi.

Lauletaan äidinmaidosta,

jota lapsi juuri söi.

Tehdään lapselle laulu,

lauletaan tuu, tuu, tuu.

Lauletaan aurinkolaulu

ja lauletaan täysikuu.

Lauletaan perhosesta,

joka ilmassa ilakoi

ja kivistä joiden laulu

meren rannalla hiljaa soi.

Jukka Itkonen

Saimme suloisen tytön ja pikkusiskon. En muistanut miten pieni linnunpoikanen vauva on; kaikki kaapista löytyvät vaatteet roikkuvat päällä ja ihan on pitänyt nukenvaatteita pestä satsi. 

Olin leikannut isoillesiskoille paitoja ja housuja valmiiksi, mutta jostain syystä ompelinkin ensin vauvalle vaatteita. :) Kokeilin tällä kertaa saada aikaan jonkinlaisia kokonaisuuksia, että pukeminen helpottuisi. Kaikki tämän kerran ompelukset ovat trikoovaatteita. Body on Ottobren Kisuliini-kaavalla tehty, mekko ja housut ovat omia kaavakokeilujani. Oranssi-valkoinen raitatrikoo ja tähtikangas on ostettu Metsolasta. Bambit ja ketut ovat löytyneet Ottobren myymälästä. Resoreita olen jemmannut molemmista paikoista.

Loppujen lopuksi päädyn aina yksinkertaisiin malleihin niin mekoissa kuin housuissakin. Koetin malttaa mieleni värien kanssa, että näitä voisi yhdistellä. Mekon alareunan ompelin hunajankenno-ompeleella. Se on mainio jousto-ommel, jos ei omista peitetikkikonetta. Kanttaukset olen ommellut kaksoisneulalla. Housuissa on kasvunvaraa sekä vyötärössä että lahkeensuissa.

Oranssi on ihanan energinen väri, varsinkin tuollaisena neonsävynä. Kaivoin kaapista aikaisemman kettupöllöbodyn ja huomasin, että sehän passaa myös näiden housujen kanssa.

Tämä body ja mekko taitavat päästä yhtäaikaa lapsen päälle. Sukkahousuilla saa vähän fiksumman kokonaisuuden.

Ehkä mekko palvelee joskus tunikanakin ja kenties siinä vaiheessa housujakin voi kokeilla niiden kaveriksi. Kankaiden leikkausvaiheessa kokeilin aika monia eri resorinsävyjä näihin vaatteisiin ja lopulta päädyin tummanruskeisiin. 

Näinä ensimmäisinä päivinä olen istunut paljon kiikkutuolissa ja vain katsellut pientä ja koettanut käsittää. Sen ymmärrän, että maha ei enää muistuta palloa vaan hieman kohonnutta pullataikinaa ja että lapsen napanuoranpala putosi eilen lattialle. Sylissä liikkuu pieniä käsiä ja jalkoja. Välillä silmäluomet värisevät ja raottuvat ja kaksi pientä mustikkasilmää katselee varoen ylöspäin ja vähän sivuille. Hän näkee tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Jotain suurta taitaa olla tapahtunut.