Magneetteja

Eikös niin, että taloudenpidossa tarvitaan magneetteja? Eihän ilman niitä muista mennä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan oikeat paperit mukana. Oikeastaan magneeteilla on siis hyvinkin suuri merkitys Maailman Asioiden järjestyksenpidossa. 

 

Perustin määräaikaisen magneettitehtaan meidän kodinhoitohuoneen pöydälle. Monta monituista viikkoa väkersin tuossa tehtaassa aina ohimennen. Hioin, piirsin, leikkasin, liimasin, lakkasin, välillä porasinkin, kunnes kaikki olivat valmiita. Vanhoja puupalapelejä ostin ja poistin niistä ensi töikseni sen kuvapinnan. Niihin sitten liimasin lahjapaperia, kirjojen sivuja, nuotteja, kankaanpalasia tai kuvia aikakauslehdistä. Ja pinnan lakkasin muutaman kerran, jotta siitä tulisi kestävämpi. Erityisesti noissa palapelin palasissa oli puuhastelemista, että sai siistiksi nuo kolot ja nypykät. Ympyrämagneetteja tein myös, kun niin innostuin ja palapelin palat loppuivat. Irtomagneetit kiinnitin toiselle puolelle pikaliimalla.

Aion näitä magneetteja myöskin myydä siellä joulumessuilla lauantaina. 

Jännitystä ja säpinää sisältyy siis tähän viikkoon! :)

Tiskirättipainajaiset

 

Tiskirättejä vilisee mun silmissä nyt melkein painajaiseksi asti. Joulumessut lähestyvät ja aion myydä siellä myös tiskirättejä. Olen painanut luonnonvalkoisiin ja vihreisiin rätteihin pitsiliinojen ja omppujen kuvia. Painajaisen tästä kaikesta tekee se, että painamisen ja kuivumisen jälkeen väri pitää kiinnittää silittämällä jokaista rättiä noin kaksi minuuttia. Viime päivinä olen silittänyt ja silittänyt, joka välissä olen silittänyt.

Rätit painoin valotettua seulaa apuna käyttäen. Samoin kuin siinä serigrafiassa, seulan saaminen painokuntoon on isompi urakka kuin itse painaminen.

 

Tiskirättipainajaiset hoituivat kätevästi pakastimen päällä. Mukavahan se olisi, että joskus olisi oma tilava käsityöhuone, jossa olisi oma tilava pöytä myös kankaanpainamiseen. Unelmien toteutumista odotellessa painoin rätit nyt siis pakastimen päällä. Ja hyvin toimi sekin!

Luonnonvalkoiset rätit tilasin EMO-Tuotannolta Kuopiosta. Vihreät ovat Sini Sieniliinoja. Kuten me kaikki tiedämme, valkoiset tummuvat aika pian käytössä. Senpä vuoksi olenkin huudellut yksiväristen, värillisten rättien perään, mutta vain Sinituote on vastannut.

Värjäyskokeiluja olen tehnyt tälläkin saralla. Yhden satsin värjäsin mustaksi ja painoin siihen valkoisella. Siinä rätti oli kuitenkin joutunut jo niin kovalle koetukselle pesukonevärjäyksen aikana, että se hapristui kompostointikuntoon pian.

Mutta kauneimpiahan rätit ovat valkoisina, puhtoisina, uusina. Ainakin minun mielestä. Käytännöllisyyttä arvostavana ihmisenä painoin kuitenkin myös vihreitä rättejä, vaikka tuo limen sävy taitaa enemmän olla heräävän kevään kuin joulun väri. :)

Pyyhitäänkö teillä pöytä rätillä vai luutulla vai tiskirätillä vai keittiöliinalla vai talousliinalla vai millä? Mietin täällä, mitä oikeastaan myyn siellä messuilla. Mikä olisi myyvin nimitys tuolle keittiössä-niin-tarpeelliselle puhdistusliinalle?

Lampetteja

"On taivas tähtikirkkahana ja meillä syttyy kynttilät."

Lampetit kynttilöineen ovat valaisseet meillä jo useamman vuoden. Sisko teki aikoinaan vanhasta kakkuvuoasta lampetin, joka jäi sen verran vaivaamaan, että tehtiin meille samanmoinen. Joitakin vuosia sitten myös Kodin Kuvalehden jouluideoissa oli vanhoista hopealautasista tehtyjä lampetteja. Jatkettiin sen idean kehittelyä ja saatiin vähän tukevampi ja normaalille kruunukynttilälle sopiva lampetti aikaiseksi. Niinpä sitä on tullut muutama vuosi kierrettyä kirppareita ja kierrätyskeskuksia kakkuvuoka- ja metallilautaslasit silmillä. Monen monta lautasta, tarjotinta ja kakkuvuokaa on tähän tupaan kannettu, ja joulun alla niistä on syntynyt lampetteja. Jälleen tänä vuonna tuli tuo lampettiaika ja kohta on kaikki valmiina messuja varten. 

Joulukuun alussa 1.-2.12. on siis jo perinteeksi Oulussa muodostuneet Naisten joulumessut Pohjankartanon koululla klo 10-17. Minä suuntaan sinne lauantaiksi. Tervetuloa! 
Jos tuotteita kovasti jää, saatan niitä täällä blogissakin teille kaupitella. Ollaan nimittäin Sakrun kanssa suunniteltu tänne blogiin semmoista myyntipöytää, jossa voitaisiin joitakin ylimääräisiä käsitöitä kaupata. :)

Kyllä, lampetit kuumuvat aika paljon, kun kynttilä siinä palaa. Meillä lampetti on ollut joko kiviseinällä tai takan muuriin kiinnitettynä. Nuo lautas-/tarjotinmallit eivät taas kuumene, jos liekin lämpö pääsee nousemaan vapaasti ylös. Muutamia lampetteja olen tehnyt myös pikkukynttilöille, niille joulukuusenkynttilöille, joita ainakin viime vuonna vielä myytiin. Kirppareilla on paljon semmosia pieniä hopeahkolautasia, mutta isompien ja soikeiden löytäminen on vaatinut vähän kiertelyä. 

Kaksi vuotta sitten matkattiin Sakrun kanssa kohti Kokkolaa ja myytiin tekeleitämme Wanhanajan joulumarkkinoilla. Se oli kyllä mahottoman tunnelmallinen markkinapaikka, mutta tuolloin sattui olemaan myös mahottoman kylmä, mikä kangisti varmasti niin ostajia kuin myyjiäkin. Mukava kokemus kuitenkin! Lampetit kiinnitin silloin vanhaan ovilevyyn, mikä taitaa palvella tänäkin vuonna siellä Oulussa.

 Mukavaa viikonloppua kaikille teille!

Arkivaatteita

Jokainen vauva tarvitsee omat haalarihousunsa. Niissä voi harjoitella kierrähdyksiä oikealle ja vasemmalle. Niillä voi kontata kotilattialla ja hymyillä nätisti vieraille. Ne eivät kiristä tai purista ja kuitenkin ne näyttävät kivalta päällä. Mutta mistä tällaisia housuja löytää? En ole ainakaan minä löytänyt kaupoista sopivia, joten piti tehdä ite.

Nämä sinipunahousut ovat menossa suloiselle sukulaispojalle ja materiaaleina näissä on käytetty Metsolan sinivalkoista joustofroteeta ja punaista resoria. Napit ovat vanhoja ja kierrätettyjä ja ne on ommeltu kiinni paksulla puuvillalangalla. Myös napinlävet ompelin punaisella. Idean nappien ompeluun sain täältä.

                                      

Näistä ihanista kuluneista punaisista KappAhlin velourraitahaalareista (62 cm) se haalari-innostus lähti, kolme vuotta sitten. Ensin  ihana siskoni löysi ne kirppikseltä ja ilahdutti meitä löydöllään. Sitten aloin ihmetellä, että mikä näissä housuissa on, kun niitä on vauvan niin mukava pitää. Ne olivat aina käytössä! Tein näistä eräät ruskeavalkoiset kopiot ja niitäkin kuulemma pidettiin kauan ja hartaasti. Nyt sitten niistä on piirretty ompeluopen avustuksella lopulta kaavat, oikein kahdessa koossa. Seuraavalla kerralla ompelu onkin hiukan helpompaa. Kannatti nähdä se vaiva!

Näiden ompelemisessa on omat niksinsä. Pienen resorikaitaleen ompelemista yläosaan ei kannata esimerkiksi tehdä saumurilla vaan ompelukoneella. On sen verran mutkainen pätkä. Kuten tarkkasilmäiset varmaan huomasivatkin, olen jättänyt omasta versiostani pois nuo haaranepparit. Menevät ihan yhtä hyvin päälle ilmankin. Lisäsin pituutta tuohon keskivartaloon 6 cm niin menevät vielä pitempään. Tästä mallista taitaa jatkossakin olla iloa!

Esikoinen teki meille iloisen tempun: jätti vaippatouhut kokonaan tuolle nuoremmalle siskolleen. Siitä ilosta ompelin hänelle tämän yömekon. Malli on toisesta yömekosta ja kangas löytö kirppikseltä Luulajasta. Voin kyllä suositella Luulajassa kävijöille tuota isoa ja siistiä Röda Korset -kirppistä (Punaisen ristin kirppis). Siellä on vaikka mitä ja ihan sopivaan hintaankin.

Mulla on ollu kova hinku päästä eroon kaikista kankaista ja sen seurauksena ompelin hiukan housuja! Malli on muokattu jostain vanhasta kaavasta niin, että siinä on samassa etu- ja takakappale ja koko on noin 62-68 cm. On aika kapea tarkoituksella ja menee kauan pitkien resorien ansiosta.

Innostuin hiukan näistä ja tein heti kerralla yhdeksät, koska viidet meni tilaukseen. Materiaalit olivat pääasiassa velouria ja resoria. Parit Elmo-verkkarit tein eräästä kirppislöydöstäni. Tulihan se käyttöön. Nyt vaan mietin, kenelle näitä jakelen. :)

Touhukasta alkutalvea teille lukijoille! 

Meillä alkaa nyt sellainen pakkausurakka, että taitaa ompelukone hetkeksi hiljetä, touhua se on sekin! :)

Kortteja

Olen kansalaisopistoihminen. Sellaiseksi voi kai nimittää itseään, jos on jo usena vuonna ostanut kausikortin kansalaisopistoon ja sompaillut kurssilta toiselle. Tykkään käydä kursseilla, värkätä siellä jotain ja samalla kuunnella paikallisten ihmisten jutustelua niin lastenlapsista kuin kylähulluistakin. Tässä vasta kävin serigrafian kurssilla tekemässä kortteja.

Serigrafia (silkkipaino) on yksi taidegrafiikan menetelmä, jossa väri painetaan kehykseen pingotetun seulakankaan läpi painopinnalle. Menetelmä vaatii paljon etukäteisvalmisteluja ennen kuin pääsee itse painohommiin. Mutta sitten kun siihen vaiheeseen pääsee, kortteja syntyy aika sukkelaan. Kävin kahtena viikonloppuna tekemässä joulukortteja, ja poislähtiessä niitä oli kertynyt yhteensä 275. Aika paljon minunkin mielestä!

 

Mutta meneehän niitä joulun aikaan paljon, kun sukulaisille ja tuttaville joulutervehdykset postittaa.
Niin mukavalta tuntuu, että tämän vuoden joulukorttiahdistus oli selätetty jo lokakuussa! Se ruukaa jyllätä meidän talossa joka joulun alla aiheuttaen milloin mitäkin oireita. Sitten loppuja myyn ainakin Naisten joulumessuilla Oulussa 1.12. Tervetuloa! :) Jotakin muutakin sinne tulee myyntiin. Kerron niistä myöhemmin. 

Seuraavassa serikurssin korttisatoa.
Jokajouluinen yllätys on saada isältä kynttilänjalka lahjaksi. Ja mieluinen yllätys onkin! Kuvasin isän sorvaamia kynttilänjalkoja kynttilöineen, muokkasin kuvaa ja valotin seulalle. Tein niitä neljällä eri värillä.

Meidän perheen kohta nelivuotias esikoinen piirsi nämä iloiset tontut. Täytyy säästää näitä tonttukortteja jonkinmoinen nippu, ja antaa itse taitelijalle sitten, kun murrosikä pahimpine myrskyineen on muisto vain.

Lehtikatsaus

Kesä, vanha ystäväni,

oli käymässä sitruunamarenkipiirakalla, kun

Syksy soitti ovikelloa.

Aloittelimme juuri herkuttelua, kun 

hän tuli.

Syksy käveli Kesän luo, paiskasi kättä ja istui Kesän lämmittämälle nahkatuolille.

Kesän hulmuavat helmat häipyivät kohti eteistä.

Kun ovi kävi, tuli kumman hiljaista.

Syksy hörppi teetä kirjavat villasukat jalassaan.

Hän sytytti takkaan tulen ja alkoi jutella.

Se kuulosti lehtien rapinalta ja vesipisaroilta, jotka tippuivat lätäkköön.

Mutta minun oli vaikea keskittyä.

Muistelin iloisia ja touhukkaita päiviä Kesän kanssa, veteen sukelluksia

ja mitä lie kaikkea muuta.

Syksy veti keltaiset kumpparit jalkaan ja

tarttui kädestä.

Kävelimme yhdessä kotvasen kujilla.

Koivun latvassa tilhet lörpöttelivät pihlajanmarja-apajista riehaantuneina.

Ne syöttivät toisilleen kypsiä makoisia marjoja kuin keväiset kyyhkyset konsanaan.

Mistä ne ovat niin tohkeissaan, kyselin.

Etkö sinä sitä tiedä, lähetimme kyllä sinullekin etukäteen kutsun, Syksy selitti kärsivällisesti.

Tätähän on suunniteltu koko pitkä täysi kesä.

Kun kukat on kasvatettu ja jälkikasvu lennätetty taivaan tuuliin, 

on lehtileikin aika.

Sitä ne tilhet tiu'uttavat.

Nyt nämä ahertajat

heittävät vihreän velvollisuuden ja pukeutuvat keltaisiin hamosiin ja punaisiin silkkiliiveihin.

He heittäytyvät puuskatuulen vietäväksi ja leijuvat vain!

Hui hai

ees taas

ja kikattavat vain!

Ja kun leikki väsyttää

laskeutuvat

aivan hiljaa

lepäämään.

Siinä ne supattavat puille

noille harmaille joissa on oranssia pitsiä,

että nyt voitte viittoa

pilville korkealla

hiutaleviestinne.

Miten siinä niin kävi

että ne minullekin

lähettivät kutsun tuohon näytökseen.