Kanervasydän ja virkattu trampoliini

Kyllä minä niin mieleni ilahutin, kun kohtasin pyyteettömiä ihmisiä. Niitä on tullut vastaan viime aikoina useita: Naapurissa asuva reipas tyttö tuli soittamaan ovikelloa ja kysymään saisiko viedä meidän 2-vuotiaan leikkipuistoon. Läheinen leipoi ihanan pullakranssin ristiäisiin. Erityisen hyvältä tuntui sekin, kun minulta kysyttiin huomaavaisesti imetyksen aikana: "Sinulla on varmasti jano, tuonko vettä?" Tässä oli muutama esimerkki vain.

Parin viikon takaisessa Kotiliedessä oli ihania kanervatöitä, joista innostuin. Kiersin kodinhoitohuoneen lattialla istuen rautalangasta pari syksyistä sydäntä. Yhdestä ruukusta tuli yksi sydän. Samalla ajattelin näitä ystävällisiä ihmisiä lämmöllä.

Virkkasin ison mahan kanssa ontelokuteesta rahin. Ensin sahasimme mieheni kanssa paksun superloonin neliskanttisesta lieriöksi. Sitten virkkasin koukulla 10 sopivankokoiset kannen ja reunat. Seuraavaksi änkesin superloonin tähän "kuppiin" ja virkkasin sen vielä umpeen.

Alemmasta kuvasta näkee, että jätin pohjan auki. Jos rahi menee likaiseksi, (tätä tuskin lapsiperheessä tapahtuu) sen saa irti ja voi pistää pesukoneeseen.

Typy on ominut rahin käyttöönsä. Siinä on sopiva istuskella ja lueskella Elmerin seikkailuja.

Mielessäni kuvittelin että siitä tulee rahi, joka asettuu takan eteen makkaranpaistoistuimeksi. Todellisuudessa siitä on tullut trampoliini, jolla tehdään päivän parhaat temput!

Kastemekko ja tunnustus

Kiitos vielä onnitteluista! Vauvan kanssa on mennyt mukavasti, vaikkakin arki tuntuu huomattavasti kiireisemmältä kahden kanssa. Pikkuisen oon kerenny käsitöimäänkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Sain Ruohonvihreältä tunnustuksen! Kiitos siitä. Siihen liittyi kysymyksiäkin:

Lempivärini: turkoosi, huomaamatta sitä on tarttunut matkaan vaikka missä muodossa

Lempiruokani: lindströmin pihvit ja pottumuusi

Lempipaikkani: juuri nyt tahtoisin mökkeilemään ja luonnonhelmaan.

Laitan tunnustuksen eteenpäin Eufemialle. Tällä hetkellä ihastelen hänen paperiaiheista kirjallisuussarjaansa. =)

Tässä on kahden vuoden takainen tekele esikoiselle. Kohta se on taas ajankohtainen. Kangas on lumenvalkoista puuvillaa, mutta se tuntuu pellavalta. Se on mukava päällä, mutta rypistyy helposti. Väliin olen ommellut erilaisia ihania nappikaupan metripitsejä. Etsin pitkään ohjetta ja löysin sen lopulta Ottobrelta 1/2003, jossa oli useampi eri malli, ja muokkasin mieleisekseni.

Tunnelmallisia syysiltoja!