torstai 28. helmikuuta 2013

Ruislimppua rosmariinilla

Pakkohan se on teillekin kertoa, että tämä pullamössönainen on innostunut leipomaan ruislimppuja ja vielä juuresta! Tuumasta toimeen kesti vain yhdeksän vuotta. Jokaisesta satsista tulee neljä limppua. Ja koko ajan maku paranee. Ohje on Evitan numerossa 1/2013 ja sen avulla aloitin ihan alusta; hapankorppujuuresta se lähti. Luulisi, että näissä viimeisissä ei ole enää paljoa hapankorpuista jäljellä, mutta niin vaan ne maistuvat vieläkin selvästi. 

Aluksi juuri haisi pahalle ja limput olivat kovia ja pieniä. Nyt leivät ovat ehkä jo vähän isompia ja pehmeämpiä. Pehmeneeköhän kuori, jos laittaa vähemmän jauhoja tai lyhentää paistoaikaa? Vai mitä noille kuorille tekisi? Mukamas kokeneena kumautan jokaista limppua aina paiston päälle, että onhan varmasti kypsää.

Minua ihastuttaa näissä limpuissa se, että niihin menee yhteensä vain 15 grammaa hiivaa ja niiden leipominen on helppoa, vaikkakin aikaavievää. Kun taikinan aloittaa valmiista juuresta, sen voi leipoa seuraavana päivänä. Taikinan kohotteluun menee pari tuntia ja limppujen kohotteluun tunti ja paistamiseen tunti per pari limppua. Mutta kun tahtiin pääsee, kohottelut eivät tunnu ongelmalta.

Hitaus saattaa olla oikeastaan tämän leivän salaisuus: se, että taikinasta pitää huolehtia ja seurailla, tuntuu olevan osa makua. Kun otan juuren talteen ennen taikinan alustamista, suunnittelen jo seuraavaa leivontapäivää. Olisi pyhäinhäväistys antaa juuren pilaantua, kun sen on kerran saanut toimimaan. Ja ehkä joskus haen ruisjauhot tuoreena pienestä paikallismyllystä. Olisikohan maku eri? Aivan koukuttavaa tämä on.

P.S. Alimmaisessa kuvassa limput pötköttävät pappani tekemällä lovileikkauksin koristellulla puulautasella. Sen pohjassa lukee lyijykynällä kirjoitetulla kauniilla käsialalla: Leppää. 1969. Ja nimikirjaimet. Vieläköhän joku tekee tällaisia?


Tähän loppuun lisään vielä ohjeen, kun sitä on pyydetty. Olkaapa hyvä ja herkullisia hetkiä!


Rosmariini-ruislimppu / Evita 1-2013


1.  Päivä / Juuri
5 dl vettä
3 hapankorppua
5 dl ruisjauhoja
5 g tuorehiivaa

1.Mittaa isoon kulhoon lämmin vesi, hapankorput, jauhot ja hiiva. Anna korppujen pehmetä. Aja seos tasaiseksi sauvasekoittimella. Peitä kulho liinalla ja anna käydä huoneenlämmössä vähintään 12 tuntia.

2. päivä
5 dl vettä (kädenlämpöistä)
5 dl ruisjauhoja

2. Lisää seuraavana päivänä juureen lämmin vesi ja ruisjauhot. Peitä liinalla ja anna hapantua vuorokausi.

3. päivä

1 dl vettä
15 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa (myllystä tai tavallista)
2 rkl tuoretta rosmariinia (tai 1 rkl kuivattua)
n. 900g ruisjauhoja

3. Ota 1 dl juuresta talteen ennen kuin lisäät kolmannen päivän ainekset. Juuri säilyy jääkaapissa 1-2 vkoa ja sen voi myös pakastaa.

4. Kolmantena päivänä liota hiiva lämpimään veteen ja lisää neste juureen. Sekoita siihen suola ja rosmariini. Lisää jauhot ja vaivaa yleiskoneella, jos mahdollista. Taikina on sopivaa kun se on tasaista ja irtoaa hieman reunoista.

5. Peitä kulho hyvin liinalla ja suojaa vedolta ja anna taikinan kohota lämpimässä 2 – 4 h. Taikina on valmista leivottavaksi, kun se on selvästi kohonnut ja pehmeää.

6. Kaada taikina  pöydälle ja leivo siitä neljä limppua. Anna niiden kohota pellillä vielä 1 tunti.

7. Kuumenna uuni 250*C ja paista leipiä ensin n. 25 min. Laske sitten lämpötilaa 200*C ja  paista vielä n. 25 min. Kun otat leivän uunista, kokeile, että leipä kumahtaa, kun napautat sitä pohjaan. Silloin leipä on myös sisältä kypsää.

8. Kun otat juuren käyttöön uudelleen, sekoita siihen isossa kulhossa 1. ja 2. päivän vesi- ja jauhomäärät ja anna hapantua 1 vrk. Ota tästä määrästä taas talteen juuri ja ja jatka sitten 3. päivän ohjeella loppuun.



perjantai 22. helmikuuta 2013

Kylmän kukkia

Ottobren alesta kaappasin palan harmaata talvifroteeta, jossa on päällä joustofrotee ja sisällä fleece. Tytöt saivat ruusumalliset, minä yksinkertaisemman hiihtopipon, jota testasin suksien sijaan luistimilla. Oli sopivan ohut mutta lämmin.


Yhtä testasimme rauhassa ihan oikeissa talviolosuhteissa. Aika kauniissa sellaisissa.


Hyvin pysyi päässä kuperkeikkojen jälkeenkin.


Yhtäkkiä kukkia löytyi maastakin.


Isosisko livahti jo sisälle. Se ei huomaa, että tuo ruusu meinaa tuosta tippua. Siispä ulkoilemisiin taas! Talvikuvia lisää ehkä ensi kerralla. Pikkusisko ei lempipipostaan luovu, ei taida olla ruusuihmisiä.


P.S. Jo on aikoihin eletty, kokeilin  k ä s i n o m p e l u a  pipon alareunassa. Syy: ei ehkä levahda niin helposti. 
Tervetuloa vielä uudet lukijat! Mukava kun tulitte seuraamme! =) 


perjantai 15. helmikuuta 2013

Paavo-palapuseroita



Minäkin kokeilin tehdä palapuseroita.

Marimekon Hermanni-tunika on innoittanut monia kokeilemaan tilkkupuseroiden tekemistä - tai sitten monien ompeluihmisten tilkkupuserot ovat innoittaneet marimekkolaisia. Joka tapauksessa niihin olen monessa blogissa törmännyt. Oon miettinyt, että mahtaa olla Marimekon palalaarit aika tyhjiä, kun pienet palaset on saatu käytettyä noihin Hermanneihin. Ainakin minun epämääräisten soirojen laatikko tyhjeni melkoisesti, kun tein muutamia puseroita, joissa käytin kaistallen sitä ja kaistaleen tuota. Tilkkupuseroita niistä ei tullut - mutta olkoot vaikka Paavo-palapuseroita.

Tässä puserossa yhdistelin erilaisia raitafroteita. Pieniä haasteita oli kankaiden riittävyydessä, mutta onneksi tyyli salli tällä kertaa monenmoiset kommervenkit ja niinpä hihatkin ylsivät oikeaan pituuteensa.


Keltuharmajan tein jo viime keväänä, kun halusin testata, miten tikkaamaton saumurisauma käyttäytyy keskellä puseroa. Turhia se ei ole mutkistellut tai muutenkaan häirinnyt, joten tein pikkuveljelle samanmoisen palapuseron. Siinä kokeilin vinoja linjoja, mikä aiheutti jonkin verran pähkäröintiä. Mutta harvoinpa nuo lapset seistä töröttävät kädet sivuille levitettynä, jolloin ne vinot linjat oikeasti vasta huomaa. Erityisesti hihoissa on turha alkaa vinoilemaan, jos kaistaleita haluaa niihinkin. Taidan siis suosia suoria linjoja, jos palapuseroita vielä joskus teen.
Jos teillä on tyttölapsia tai muuten vain tunikasuunnitelmia, niin käykää ihmeessä kattomassa, minkälaiset ihanat tilkkutunikat Ketunpesän tytöt saivat alkutalvesta. Niin kauniit!
 

Ompelupiirissä joku puhui joskus kolmen koon periaatteesta. Ootko kuullut koskaan semmoisesta tai peräti noudattanut sitä?
KKK = koko kangas kerralla. Siinä ei jää epämääräisiä paloja odottelemaan, että jos jotain niistä joskus, vaan kangas leikataan heti kokonaan ja kappaleet jäävät odottamaan ompelua. Voisi olla testaamisen arvoista - Hermannitkin saisivat tilkkunsa samantien. 


maanantai 11. helmikuuta 2013

Sydämellistä laskiaista! :)

Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä oli hauska pieni idea: sydämenmuotoiset laskiaispullat. Nyt meillä on herkut huomiselle laskiaispäivälle ja torstain ystävänpäivälle. Leivoimme vanhimmaisen kanssa, kun pienempi nukkui. Yhteistyö sujui ihan hyvin: lapsi kauli ja länttäsi sitten muotin keskelle taikinaa. Minä irrottelin ja paistoin. Tuli monenlaisia sydämiä. 

Pullaan on monta reseptiä. En tunne olevani mikään pullanleipoja, mutta tällä kertaa taikina totteli, kun vaivasin sen käsin ja kohotin tarpeeksi kauan. Tiedä sitten, toimiiko seuraavalla kerralla. Armahdin itseäni tekemällä puolen litran taikinan. Pieni pakastin on jo ennestään täynnä, joten oli hyvä syy leipoa tällainen erä. Huomasin, että se on just sopiva määrä meille ja kolmen pellillisen paistaminenkin hurahti puolessa tunnissa.

Noita sydämellisiä saa siis kaulitsemalla taikinan sentin paksuiseksi levyksi ja ottamalla siitä piparimuotilla pullia. Kun paistetun pullan halkaisee ja täyttää, se on sitten korkeampi. Mitä te laitatta laskiaispullien väliin? Meillä oli nyt omatekoisen mansikkahillon ja kermavaahdon vuoro.

Näitä tarjoilemme täällä virtuaalisesti teille blogimme seuraajille kaakaokupillisen kera. Me kokeilimme äsken nuorimmaisen kanssa talonmiehen aurausjätekasaa pulkalla. Oli pimeää ja ihastelimme pieniä tuikkivia valoja taivaalla. Lapsi oppi sanomaan "tätti". Huomenna jos pääsisi mäkeen valoisalla.

Pitkiä pellavia toivotellen!


torstai 7. helmikuuta 2013

Kirjastokassihan tämä

Se oli ensimmäinen kirppiskäynti muuton jälkeen. Tartuin tähän karheaan vihreään villakankaaseen ja jäin hypistelemään. Jokin siinä kiehtoi. Mielikuvissani näin sen heti kassiksi ommeltuna. Myöhemmin tajusin, että meillä oli kotona muinoin tämäntyylisiä poppanakasseja, siksi se tuntui heti tutulta.

Kassejahan aina tarvii: kauppaan, kirjastoon, yökylään ja markkinoille, miksei tuliaisiksikin. Siihen tarvitsee vain palan ihanaa kangasta ja hetken ompelua. Olen joskus yrittänyt puhelimessa selittää mukavaa helppoa kassiohjetta. Käy se niinkin, mutta kuvien kanssa on aina helpompi päästä eteenpäin. Kertokaapa te, jotka tätä tekstiä luette, kaipaatteko blogiimme tämäntyylisiä ohjeita. Kannattaako tällaisia päivityksiä tehdä jatkossakin?


1. Leikkaa kankaasta sopiva pala kassia varten. Tässä koko on 80 cm x 47 cm. Jos kangas on harvaa niin kuin tässä, siihen kannattaa tehdä vuori, joka on samankokoinen tai hiukan pienempi kuin päällinen. Samalla leikkaat myös hihnat, joiden on hyvä olla ainakin 9 cm leveät. Hihnojen pituus kannattaa kokeilla myöhemmässä vaiheessa itselle sopivaksi.


2. Jos haluat kassin sisälle taskun, tee se tässä vaiheessa. Käännät vain taskun kaikki reunat ja tikkaat kiinni vuorikankaaseen. Tämän kassin vuori ja hihnat on kirppikseltä löytyneestä vahvasta puuvillakangaspalasta. Tästä kuvasta näkyy hyvin, miten vuorin ja päällikankaan voi ommella yhteen. Eli taita päällikangas kaksinkerroin ja jätä vuorikangas väliin ja ompele suoralla ompeleella.


3. Laita kassin nurjat puolet vastakkain, kyllä, nurjat. Ompele kassin sivut ja pohja saumurilla tai suoralla ompeleella. Jos ompelet ompelukoneella, leikkaa saumavarat puolen senttimetrin levyisiksi ja siksakkaa. Tässä kassissa on toinen sivu valmiiksi taitteelta, joten ompelin vain pohjan ja toisen sivun.


4. Seuraavaksi käännä kassi oikeat puolet vastakkain, nuppineulaa saumat jämäkästi ja ompele nurjalta puolelta vähintään 1 cm:n päästä suoralla ompeleella pussisauma. Se tarkoittaa sitä, että vuoren puolelta ei näy kankaan reunaa vaan se jää ompeleen sisään pussiin. Tulee kaunis näin. Jos et leikannut äskettäin saumaa siistiksi, jää oikealle puolelle herkästi näkyviin kankaan reunahapsuja.


5. Tee kassin pohjaan kolmiot kuvan mukaisesti. Suosittelen piirtämään viivan, jota pitkin aiot ommella. =)


6. Ompele kolmio kiinni kassin pohjaan joko koneella tai käsin. Tässä ompelin käsin muutamalla pistolla, koska sauma oli niin paksu. Yksinkertainen vahva kangas menee hyvin myös ompelukoneella. Silloin kannattaa ommella kolmio kateettia pitkin kiinni pohjaan.


7. Nyt kassi näyttää käännetynä tällaiselta.


8. Silitä tai käännä viivottimen avulla terävät 1cm:n saumavarat hihnoihin molemmin puolin. Taita reunat lähes päällekäin ja ompele suoralla ompeleella kiinni. Ompele näön vuoksi toisellekin puolelle symmetrinen ommel suoralla. Hihnojen päät jätän huolittelematta.




9. Merkkaa kassiin keskikohta nuppineulalla ja nuppineulaa myös hihnat oikeaan kohtaan. Kannattaa kokeilla kassia tässä vaiheessa, että se on sopiva kantaa. Tämä vaihe vaatii tarkkuutta, mutta tarkkuus palkitaan!  =)


10. Ompele hihnat kiinni kassin oikealta puolelta esimerkiksi tähän ruuturaksimuotoon. Tällainen ommel ainakin kestää käytössä eikä hihna anna periksi. Leikkaa lopuksi ylimääräiset hihnakankaat nurjalta puolelta sentin päästä saumaa.


11. Oo, mikä hieno kirjastokassi siitä tuli! =)


Ja se sai saman tien myös pystyraitasiskon. 


maanantai 4. helmikuuta 2013

Painantaa

Voin sanoa, että me ihan kauhiasti innostuttiin tästä hommasta! Kaikista eniten ehkä minä, mutta pojatkin touhus kyllä posket punaisina.


Uhrattiin yksi omena, porkkana ja peruna sekä kaivettiin roskiksesta vessapaperirullien hylsyjä. Tuumailtiin värejä ja aloitettiin painaminen. Jos haluatte hempeillä ja painaa sydämiä, niin taivuttakaa vessapaperihylsy sydämen muotoiseksi ja vahvistakaa maalarinteipillä. Sillä tavalla se pysyy kuosissaan eikä ala muuttaa muotoaan kesken kaiken. Tämä on niin nopeaa touhua ja saa kivoja kortteja aikaiseksi. Sakrunkin typykkä teki viime keväänä  ihania kortteja. Käykääpä kattomassa, jos lasten kanssa taiteileminen kiinnostaa!


Ruualla ei saa leikkiä, mutta taiteilu on asia erikseen.

 

Poikien tekemiä kortteja. 


Ja minun tekemiä.


Innostuitteko? Jos sillä tavalla pääsi käymään, niin vielä enemmän innostutte, kun hommaatte käsiinne kirjan Printtejä. Sen on eräs Lotta tehnyt. En minä, vaan Lotta Jansdotter, joka on Ahvenanmaalla syntynyt suunnittelija. Kirjassa on ohjeet vaikka minkälaisiin painantahommiin: kumileimasin-, siirtokuva-, kasvi-, sapluuna-, perunaleimasin-, lino- kuin seulapainantaan. Ja jos vielä käytte suunnittelijan kotisivuilla, olette myytyjä ja päänne on täynnä uusia ideoita. Mulle ainakin kävi niin! :)

http://www.jansdotter.com/

.

PS: Myyntipöydälle tullut kortteja myyntiin.