Räsymattoja lämmikkeeksi

Pimeänä, lämpimänä kesäiltana -

voisi pitää pihajuhlat ja nauttia vielä kerran siitä, että on kesä. On lämmin eikä tuisku täytä tohveleita lumella. Kynttilöiden valaistessa voisi nauttia vielä kesän herkuista ja ystävien seurasta. Kaikki olisi hyvin, ellei takapuolta paleltaisi!

Ostettiin viime kesänä Ikealta puutarhatuoleja - kauniita muodoltaan ja käteviä muutenkin. Tuolit sopivat monenlaisten pöytien kavereiksi. Varastossa tuolit eivät vie paljon tilaa, kun menevät sopivasti lomittain ja yhteen pinoon. Hyvältä ne tuntuivat istuessakin, joten niitä päädyttiin ostamaan. Mutta käytössä tuntuma oli jo aivan toinen. Tuolit ovat metallisia ja tuntuvat niin kylmiltä, vaikka ilma olisikin lämmin. Saman tien piti alkaa miettiä jotakin lämmikettä tuolien päälle.

Tämän kesän urakkana on sitten ollutkin tuolinpäällysten tekeminen. En suinkaan ole kutonut mattoja, vaan realisointikeskuksesta ostin muutaman räsymaton tähän tarkoitukseen. Tiheää siksakkia on ompelukone syytänyt reunoihin ja päätyihin, etteivät räsyt ala purkautua. Ompelin ensin ja sitten vasta leikkasin, jolloin tilanne pysyi hallinnassa kuteitten ja loimien osalta. Lopuksi kanttasin reunat mustalla leveällä kanttinauhalla, joka peitti reunojen siksak-ompeleet.

Tuolinpäälliset kiinnitin tuoleihin matonkuteen pätkillä. Eivätpä luirua pois, kun tuoleja siirrellään. 

Jännittävä asia näissä on se, että lähteekö kuteet purkautumaan, jos näitä joskus pesukoneeseen laittaa. Siskolla nimittäin kävi niin jonkun vastaavaan räsymattoviritelmän kanssa. Tein muutamaan päälliseen pitkittäisiä ompeleita pitämään kokonaisuutta kasassa. Auttaiskohan se, onko jollakin kokemuksia?

Sitten kerron vielä teille niistä kesälampaista, joita yritettiin silloin alkukesästä kesyttää. Kärsivällisen kesytysoperaation tuloksena lampaat ovat sen verran kesyyntyneet, että kilvan juoksevat syömään kukkia, kun kimpun kanssa menee aitaukseen. Silittämään ei vielä olla päästy.

Neljän lampaan sijaan meillä on enää kolme lammasta. Muutaman viikon takainen dramaattinen aamu koitui yhden lampaan kohtaloksi. Lähialueen saksanpaimenkoirat olivat tulleet tekemään aikaisin aamulla tuttavuutta lampaiden kanssa ja siinä nujakassa meidän Rusko-reppana kärsi niin, että se piti lopettaa. Näitä kolmea nyt seurataan ja hykerrellään, kun nuoret pässit harjoittelevat puskemista. Ei ihan aina nimittäin osu! :)

"Tuu vaan, kyllä sää pääset!"

Kauluspaidasta takiksi

Jahkailun maailmanmestari ilmoittautuu! Kesätakki tytölle oli ompelulistalla jo aikaisesta keväästä, mutta enpä vaan saanut aikaiseksi. Käytin energiani siihen, että kuvittelin kaikkia ihania vanhoja kuoseja, mitkä sopisivat lastentakkeihin, mutta en saanut aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen.

Kunnes sain ensin kuraeteiseen söpön naulakon vanhasta ladonlankusta ja kolmesta pallonaulakosta. Se kaipasi täytettä. Ja lisäksi eräs sateinen kesäpäivä kirppiksellä tuotti kaivatun inspiraation: ompelen jokapoikatakin! Maria sellaisen oli joskus tehnyt ja kun kerran sopiva paita tuli vastaan hyvään hintaan, pääsin oikeaan takinompelufiilikseen. Leikkasin siis naisten s-koon Jokapoikapaidan 104 cm:n takiksi ja kaapista löytyneestä fleecestä vuoren. Kaavan olen saanut eräältä ompeluystävältä, ja käytin sitä pienin muokkauksin.

Yksityiskohtia jätin tarkoituksella näkyviin, jotta takissa säilyy jokapoikatunnelma. Napinläpiä en piilotellut, povitasku jäi paikoilleen ja hihoihin pienet muistumat alkuperäisistä nappihalkioista. Niskaan ompelin paitsi ripustuslenkin myös Marimekon vanhan hoitolapun. Vetskarin kiinnitin päälle tuomaan väriä ja somistin sitä parilla puuhelmellä. Huppuun ei riittänyt kangasta, joten muovailin kaavasta pystykauluksen. Raitakangasta jäi käyttämättä pari pientä suikaletta ja hyödynsin parissa kohtaa valmiita päärmeitä. Kai tätä voi jo sanoa tuunaukseksi?

Lasten piirustuksia kankaalle painettuna

Iloinen mörkö, ponteva traktori ja muut ihastuttavat lasten piirrokset ovat aina kiinnostaneet minua. Erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsi suit sait sukkelaan piirtää pelkistettyjä kuvia, olen aivan myyty.  Olen joskus nähnyt, että joku on applikoinut lasten piirustusten pohjalta kuvia vaatteisiin. Minäkin mietin sitä, mutta päädyin kuitenkin hyödyntämään kankaanpainantaa. Sen avulla vaatteeseen saa aivan tarkasti lapsen kädenjäljen.

Veljentyttö piirsi muutama vuosi sitten mulle traktorin, joka puhkui tarmoa ja toimekkuutta. Valotin sen seulalle ja painoin traktoreita kankaalle. Alunperin ajattelin tehdä printtikankaan, johon olisin painanut traktoreita ihan traktorimarssiksi asti. Se osoittautui kuitenkin niin haastavaksi painaa, joten tein maltillisemmin muutaman traktorin jonoja tai yksinäisiä traktoreita puksuttamaan kankaan reunaan.

Nämä punaiset kassit leikkasin kaupan hedelmäpussista piirretyn kaavan avulla. Ne ovat juuri sopivan kokoisia pikkulasten kauppa- ja aarrekasseiksi. Hedelmäpussithan ovat kaupan tavallisia muovikasseja pienoiskoossa. Moneen menoon nämä kassit ovatkin päässeet - reissuun ja retkelle, kotileikkeihin ja pihalle.

Lasten piirroksia olen painanut myös pipoihin. 

Ponteva traktori yksiväristä pipoa piristämässä.

Iloisen mörön piirsi vanhempi pojista reilu vuosi sitten. Ensin kuvassa oli tuo mörkö. Sitä hetken katseltuaan poika totesi hymyssä suin:
-Iloinen mörkö!
Niinpä tein mallin ja poika kirjoitti tekstin vielä selvennykseksi. Nyt ei kenenkään tarvitse pelätä tuota kaameaa otusta. Iloisiakin mörköjä on olemassa.

Tämän pipon kuva on vallan nostalginen. Löysin piirustuksen lapsuudenkodistani joitakin vuosia sitten. Piirroksen alla luki: Lotta 4v. Siis minä itse oon sen joskus piirtänyt. Mukava, että piirros oli säilynyt.

Onko teillä jotakin vinkkiä, miten ja kuinka paljon lasten piirustuksia tai askarteluja säilyttäisi? Lapset piirtävät ja askartelevat paljon yhden vuoden aikana, eikä kaikkia ole mitenkään mahdollista säilyttää. Tällä hetkellä meillä on erikokoisia piirustusnippuja siellä ja täällä, ja joka kerta niihin jotakin lisätessäni päätän, että seuraavaksi selvitän ne ja poimin säilytettävät piirustukset. Laittaisiko joka vuodelta vaikka viisi piirustusta talteen?