Keltainen kosketus

Tämä on kuvasarja, jossa nukelle tuunataan sänky.

Vanha mäntyinen nukensänky löytyy kirppikseltä 8 eurolla, ja sen kohtalona on saada uusi keltainen kiiltävä pinta. Maalaamisesta jää muistoksi useita keltaisia kosketuksia ympäri taloa.

Kuten kaikissa järkevissä projekteissa, tässäkin käytetään asiantuntija-apua kuosien valinnassa.

Näihin päädytään. Patja leikataan ohuesta superloonista saksilla, peiton ja tyynyn sisus on vanulevyä. Kuosit ovat kirppari- tai laarilöytöjä. Huomaa uusi kaunis keltainen ompelulanka.

Läpi projektin saamme huikeaa kannustusta. Jaksaa jaksaa!

Hyräellen tulee valmista. Nukkeäiti saa valita petivaatteiden värivaihtoehdot mielialan mukaan: kääntääpi vaan tyynyn ja peiton toisin päin.

Nukensänky korkataan juhlallisin menoin laulamalla isolle ja pienelle nukelle unilaulu Piippolan vaarilla oli talo. Missä on toinen keltainen sukka?

Pistä viis!

Heiluhäntäapplikaatio ja kietaisuhuivi

"Siellä torkkuu heiluhäntä

akkunalla pienoisella.

Linnut laulain taivaan alla

saattaa hänet iltasella

unien kultalaan."

Aleksis Kiven Makeasti oravainen on edelleen yksi lempilauluistani. Jouduin joskus koulussa sitä pakon sanelemana analysoimaan, ja sehän olikin syvällinen kuva Suomesta. Siinä on kauniita säkeitä kuten havuoksan rauhan viiri ja Metsolan kantele soi. Runot ovat kuin ystäviä: kun ne avautuvat, niistä tulee rakkaita.

Sovitaan nyt sitten vaikka niin, että tuon keinuvan rauhalaulun tahtiin poljin ompelukoneellani tämän elämäni ensimmäisen applikoinnin. Varalta tein sen vanhaan kolitsiin ja hihankin tein viimeisistä raitajoustofroteistani. Otin Ottobrelta sekä oravan että paidan mallin.

Syksyllä Kalajoen markkinoilta tarttui mukaan aivan ihana lankavyyhti, joka oli erään lähiseudun lammastilan kehräämää ja värjäämää. Sävyn nimi on Saame ja se on liukuvärjätty. Haaveilin, että sitten joskus kudon tästä kaulahuivin, mutta enhän minä oo joutanu. Äitini ihanuliini sääli kiireistä tyttöään ja kutoi sitten huivin tämän talven tarpeeseen. Tämä on kudottu edestakaisin oikeaa ja isoilla puikoilla ja ommeltu renkaaksi. Kovasti tämä venyy ja on helppo humpsauttaa moneen malliin.

Näin laskiaistiistaina toivottelen teille kaikille kauniita ulkoilukelejä! Joko tekin olette bonganneet ensimmäiset pajunkissat?

Meijän muija

Talvituulahdus täältä pakkasen keskeltä! Takassa rätisee ja patterit pöhisee. Talvitakki pikkumuijalle syntyi Marimekon mustasta Muija-kankaasta, Finnfill-lämpövuoresta ja tiiviistä untuvakankaasta. Eurokankaan myyjä houkutteli ostamaan karvareunukset huppuun ja hihansuihin. Kaupassa sitä epäröin mutta lopulta ihastuin noihin reunuksiin. Eikö ollu fiksu myyjä? =)

Takki on otettu käyttöön asianmukaisin menoin ja uutuus on siitä jo pölissyt. Ensimmäinen kommentti tytöltä oli: ihan joulupukin takki! Tämä herra on tainnut tehdä kaksivuotiaaseen vaikutuksen. Tein takin Ottobren Tinttiina-ohjeella, hieman kaventaen. Ehkä tällä kertaa olisi voinut tehdä ihan kaavan mukaankin.

Etsin aika kauan talvitakkia tytölle, mutten löytänyt oikeastaan muita kuin kunnon sporttimalleja. Kuulema menin talvitakkiostoksille aivan liian myöhään! Hirveästi laiskotti alkaa ommella, mutta toisaalta alkoi jo hävettää viedä tyttö joka paikkaan toppahaalarissa.

Tuli sitten musta takki. Yleensä tykkään käyttää lapsella kirkkaita perusvärejä. Syy taitaa olla tuossa ihanassa kuosissa, tyttö kun on sellainen pikkumuija.

Lämpöistä talvea teille lukijoilleni!