Harakanpoikia ja tulvavesiä

Lapset saivat odotetun pienen serkkupojan ja sen jälkeen tuli kevät. Mikä ihana aika syntyä maailmaan, kun kaikki luonnossa alkaa alusta ja kasvaa yhtä aikaa! Pienelle harakanpojalle keväät ovat tästälähin aina erityisiä ja odotettuja. Ompelin yksinkertaisen viltin hänelle Marimekon raitatrikoosta ja turkoosista mikrofleecestä. Pyöristin reunat ja laiton merkin. Tähän voi sitten kääräistä jos tulee kylmä.

Ehkä sinä et mikään ihme olekaan.
Koko olemassaolo on. Maailma, tajunta, ihminen.
Sinä vain palautat sen meille,
palautat sen silmiemme eteen. Sisimpäämme.

Lassi Nummi

Kaksijapuolivuotias on siinä iässä, että saa valita tilanteen mukaan, onko iso vai pieni. Jos rapistellaan karkkia, ollaan isoja, mutta aikuisten kanssa syödessä pöydän päälle yltää vain leuka, jos sekään.

Tämä koroke on ollut to do -listalla ja jonkin aikaa. Ensin piirsin kaavan ja leikkasin kankaat, sitten mies sahasi vakaalla kädellään superlonista sopivat palaset sisuksiin ja lopuksi ompelin päällisen. Koroke pysyy paikallaan tarranauhojen avulla. Taakse jätin halkion, josta änkesin superloninpalat paikoilleen. En tiedä onko tämä kaunis ja kestävä, mutta ainakin se poisti yhden jatkuvan ongelman arjestamme: kilpailun syöttötuolista.

Meillä on oltu sairaita ja ollaan edelleen. Kävimme pienellä kevätajelulla kuitenkin lasten kanssa katselemassa tulvivia jokia. Heti kun näimme tutun kosken, ihan huikaisi! Siinä oli ihan eri tavalla voimaa kuin talven kangistamassa hiljaisessa virrassa. Lapsikin supatti ihmeissään: "Äiti kuuntele, tuota vettä."

Nautitaan keväästä!

Sopivan pieniä

Veikkaanpa että moni jää ommellessa koukkuun nimenomaan siihen tunteeseen, joka tulee, kun saa jotain valmiiksi. Se tunne on niin hieno, että se täytyy kokea uudelleen ja uudelleen. Tässä vasta kokoonnuimme käsityöstä innostuneiden ystävien kanssa kujelmat kourassa saman katon alle ja hörpimme kupin kuumaa. Juttelimme siinä, että pitää älytä tehdä tarpeeksi helppoja ja pieniä kokonaisuuksia, että joskus tulee myös valmista.

Nämä postauksen ompelukset ovat ihanan nopeita surautuksia. Toisinaan aika on kortilla, mutta tekisi kuitenkin mieli päästä Berninan kanssa juttusille. Yritän opetella sitä, että välillä riittää, että saa ommella pari pipoa kauniista kankaasta. Ilomielihän siitäkin tulee! Mittasin tyttöjen päänympärykset ja ompelin saumurilla ihan summissa nämä kevätpipot ja kivat tuli. Trikoo on Ottobrelta kauan sitten ostettua.

Marimekon raitatrikoo yritti taipua pikkuhousuiksi, mutta meillä on vielä neuvoteltavaa, ennen kuin teen näitä isompaa satsia. Kaava on varmasti hyvä, mutta lahkeet ja vahvike täytynee tehdä ensi kerralla toisin.

Keltaiseen teepaitaan halusin applikointia ja siinäkin täytyi tyytyä pieneen kokeiluun. Typylle bambi on tärkeä lisä ja sitä täytyy silitellä ja ihmetellä. Kuva on siis leikattu valmiista bambitrikoosta ja ommeltu kiinni liimakankaiden avulla Ottobren ihanaan raitatrikooseen. Velourhortsit tein viime kesänä ja ne ovat rekvisiittaa, kuten myös matto alla, joka on tuore kirppislöytö.

Maa on taas vitivalkea, mutta uusi lumihan on vanhan surma.
Kevät tulee p i e n i n askelin.

Hyvää pääsiäistä!

Kantohangille ja pajunkissoja poimimaan.

"Äiti laula se oli kesäkesäkesä!"

Pikkusiskollekin oma hilvimekko.

Basilika itää!