Taas toivotus hyvän joulun

Hyvän joulun toivotus teille kaikille ihanille! <3

Pipariympyröitä ja ympyräketjuja

Löysin hauskan idean tällaisesta piparikuusesta Kodin kuvalehdestä. Ideana on lasketella noita tärkeitä joulunodotusnumeroita takaperin. Miettiä siis montako yötä on jouluun? Jokaisen yön jälkeen merkitään seuraavaan ympyrään, kuinka monta yötä on vielä nukuttava, että joulu ihan oikeasti on. Minä ripustin kuusen siimalla kattoon, mutta lehdessä puu oli pystyssä hiekalla täytetyssä vanhassa kakkuvuoassa. Pajunoksat leikkasin pihatien varresta ja sidoin rautalangalla tiukasti varteen kiinni. Ensin ne eivät olleet kovin tiukasti, minkä huomasin siinä vaiheessa, kun kuusi pipareineen päivineen räsähti lattialle. Aika monta piparia meni rikki, mutta pidimme uuden piparinleivontapäivän ja saimme tarvittavat ympyräpiparit oksille roikkumaan.
Yllättävän vähän ärsytti se tippuminen. :) Taisi tupaan hiipivä joulumieli pelastaa piparikuusen joutumisen roskikseen.

Ohjeessa oli hyvä vinkki ostaa kaupan valmiskuorrutetuubi, jolloin numeroiden tekeminen onnistuu vaivatta, eikä tarvitse tomusokeritahnoja sekoitella päivittäin. Toinen hyvä idea olisi tehdä kaikki numerot kerralla, jolloin numerot käännettäisi näkyviin vuorotellen. Minä päädyin päivittäiseen pursottamiseen, niin onpahan piparin kauniimpi puoli koko ajan näkyvillä.

Sakrun kanssa oltiin monta vuotta sitten kirppiksellä, missä myytiin vanhoja kirjontakehyksiä. Silloin tuo ideoita ja järkeviä ajatuksia omaava ystäväni esitteli tuollaisen kehyksen ja heitti ilmoille idean kehyksen käyttämisestä vauvan mobilen kehikkona. Ostin silloin yhden kehyksen, mutta se päätyi kehykseksi ja tauluksi seinälle. Seuraavan valjastin tähän mobilekäyttöön. Leikkelin ympyräleikkurilla erivärisiä kartonkiympyröitä, ompelin ne ketjuksi ja sidoin kehykseen.

Alareunaan kiinnitin mustista ympyröistä olevan ketjun, mikä näkyykin hyvin tästä vauvan perspektiivistä otetusta kuvasta. Riippuvista ketjuista ei paljon näykään, kun suoraan alapuolelta katselee. 

Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan tämä kiinnostaa vauvaa. Nyt se kyllä vangitsee vauvan katseen joka kerta. Suunnitelmissa olisi ommella jotain olioita, eliöitä riippumaan kehyksestä, kun ympyrät alkaa olla nähty.

 
Ympyröitä.
Huomasin, että meillä on aika paljon ympyröitä. Ympyräpipareiden ja ympyrämobilen lisäksi olen naulannut ympyräiset pannunaluset ketjuksi seinälle. 



Isotätini talosta pelastin nämä puukiekoista tehdyt ympyräketjut ja ne päätyivät meille verhokapaksi ikkunaan. Ja jottei ympyräisiä pyöreyksiä ole liian vähän, seinällä riippuu myös kuvaketju, jonka kokosin pyöreistä lasinalusista. Siitä kerroinkin joskus aikaisemmin. Viime jouluna taisin tehdä myös magneetteja pyöreistä vanerikiekoista.

Mistä tämä ympyrämieltymys johtuu? Osaisko joku kertoa - edes ympäripyöreästi?

Joulu lähenee...

... ja sen tietää siitä, että kalenterista on availtu jo monta luukkua. Meillä on tänä vuonna näin hieno odottamisen apu: kalenteriessu! Se on kokoa 116 cm ja mahtuu vanhimmalle tytöllekin. Sen taskuista on löytynyt jo vaikka mitä hauskaa! Availemme sitä vuorotellen koko perhe. Numerot on Lotan tuotantoa ja kaava SK 11-12/2013. 

Essu meillä on siksi, koska tykkäämme niin paljon leipoa yhdessä. Aina kun tartun jauhopurkkiin, raahautuu kaksi tuolia lähietäisyydelle. Siksi essu tuntui sopivalta mallilta kalenterillekin. Parasta pikkuapureiden mielestä taitaa kuitenkin olla se viimeinen vaihe, kun paistos on uunissa ja saa nuolla kulhon ja vatkaimet! Mutta tätä essua voi siis käyttää ihan oikeastikin, vaikka roolivaatteena.

Näin joulun alla ei kaikkea tehtyä viitsi paljastella vielä blogissa, mutta voinhan minä kertoa näistä arjen ompeluksistakin, vai mitä? Imetystyynyni oli aika ankeaa kangasta. Siispä ompelin uuden päällisen vanhasta pehmeästä pussilakanasta. Tämä on mukava ihoa vasten ja ei haittaa, vaikka jää pyörimään sohvallekin.

Tein siihen oikein hienon vetskarinsuojaläpän. Miksi tuota kutsutaankaan? Nyt on punainen vetoketju kivasti piilossa.

Teen aina silloin tällöin tyynyjä, mutta ne jäävät bloggaamatta, koska ne ovat aika yksinkertaisia tekeleitä. Kiinnostaako tällaiset teitä?

Musta tyyny on löytö kirppikseltä. Punavalkoinen tyynyliina on tehty Eurokankaan palasta. Ostan tavallista tyynyä varten 50 cm palan ja ompelen sen 1 cm saumavaroilla niin saan sopivan napakan tyynyliinan. Tuo pitsinen tyynyliina on tehty siksakkaamalla pitsiliina tuollaiseen pellavantyyppiseen palaseen. Seuraavaksi siihen on ommeltu vetskari ja lopuksi sivut. Teen yleensä kaikki tyynyliinat pestäviksi eli vetskarilla tai taskulla, jotta kaikki tyynyt mahtuvat taloon. :)

Yhden tyynyn tein kirpparilta löytyneestä raanusta. Ompelin ensin raanuun tiheällä pistolla tyynyn raamit ja sitten leikkasin raanun sopivan kokoiseksi ja ompelin suoralla oikeaan malliin ja huolittelin siksakilla. Tässäkin on vetoketju sivussa. Tuo pienempi punainen on vanhasta Finlaysonin kapasta, joka sekin on yllättäen kirppikseltä. Tänä jouluna meillä on enemmän lämpimiä Lapin sävyjä joulusisustuksessa. Aurinkokin näyttäytyy usein tuollaisena lämpimän oranssina.

Tunnelmallista joulunodottelua täältä Lapista, Joulupukin kainalosta! 

Iisibiisimekkoja

Se oli ihastumista ensi silmäyksellä: mekko, jossa voi yhdistää trikoota ja mekkopuuvillaa. Paitaosa joustaa ja on mukava päällä ja hameosa voi olla vaikka kaapista löytyvää vanhaa pöytäliinaa.  Tuumasta toimeen -kipinä tämäntyyliseen mekkoon syttyi vierailulla Aenon blogissa, josta löytyy enemmänkin ihania mekkoja.

Nyt paljastan teille, miksi tämä oli  niin helppo mekko: ostin yläosan valmiiksi Lindexiltä. Leikkasin helmasta sen verran pois, että resori tulee vyötärölle. Hamekin on mun vanha äitiyshame, joka on jäänyt pitämättä. Nyt hame on päässyt arvoiseensa käyttöön: sillä voi harjoitella lentämistä!

Nuo Lindexin paidat on kyllä söpöjä pitseineen! Satuin saamaan niitä kaksi yhden hinnalla.

Tässä on nyt ohje iisibiisimekkoon. Sen voi siis tehdä joko a) Framilon-nauhan eli silikonisen joustonauhan tai b) resorin avulla. Ilman resoria tehdyt mekot näet postauksen lopusta.

1. Pue valmis paita lapsen päälle ja merkkaa nuppineulalla sopiva vyötärönkohta. Leikkaa paidan helmasta ylimääräinen kangas pois. Käy kätevästi tilkkuleikkurilla ja -viivottimella. Mittaa samalla myös sopiva hameenkorkeus, esimerkiksi vyötäröltä polveen. Muista saumavarat ja ota huomioon resorin leveys.

2.

a) Mittaa valmiin paidan vyötärönympärys ja leikkaa samanpituinen Framilon-nauha valmiiksi. Muista saumavarat.

b) Mittaa lapsen vyötärönympärys valmiilla resorikaitaleella ja ompele se sopivankokoiseksi renkaaksi.

3. 

a) Leikkaa hamekangas suorakulmionmuotoiseksi palaksi niin, että vyötärönympärys on esimerkiksi kaksi kertaa niin leveä kuin paidan vyötärö.  Nuppineulaa Framilon-nauha hameosaan niin, että osaat ommella nauhan tasaisesti hameeseen. Ompele nauha kiinni suoralla ompeleella niin että venytät joustonauhaa reilusti. Ompele sitten hameosa ympyräksi ja käännä helma. 

b) Jos teet resorihameen, ompele hameosa valmiiksi renkaaksi.

(Minä käytin sinipunamekossa valmista hametta, joka oli valmiiksi vähän kellomainen. Turkoosit mekot on tehty suorakulmionmuotoisista hameosista.)

4. 

a) Kun sinulla on valmis paita ja valmis hame, niin ompele ne kiinni toisiinsa joko saumurilla tai ompelukoneen jousto-ompeleella, esimerkiksi hunajakennolla. Mekko on valmis!

b) Kiinnitä resori tasaisesti nuppineuloilla hameosaan ja ompele joustavalla ompeleella kiinni. Tee sama paitaosaan. Mekko on valmis!

Meijän tyttö ihastui tähän mekkoon ja olisi mielellään jättänyt sen heti päälleen kotileikkeihinkin. Ennen tahroja se kuitenkin dokumentoitiin blogia varten.

Nämä turkoosivalkoiset mekot tein tytöille ristiäisiin. Isojentyttöjen paitaosat ovat siis valmiita Lindexin trikoopaitoja. Mekkojen väristä voi päätellä, milloin meillä juhlitaan. Joko tuo pikkukukkakangas alkaa tulla teillekin tutuksi? :) Ja sitä on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon...

Samalla idealla voi tehdä vauvallekin mekkobodyn. Tässä hameosa on tehty kuminauhavyötäröllä ja se on vielä irrallaan, koska en tiennyt, minkä kokoinen vauva on ristiäisten aikaan. Aika monta senttiä hän on jo venynyt ja massukin mukavasti pullistunut sitten alkuaikojen, jolloin tämän ompelin. Kiinnitän sen sitten jousto-ompeleella sopivaan kohtaan, jos hame pyörii. 

Juhlamekoista tuli nyt tällaiset. Harvoin juhlamekko-ompeluksista selviää niin nopeasti, että lasten viihdyttäjäkin yllättyy positiivisesti. Mitä nytkö ne jo valmistui?

Sinivalkoista loppuviikkoa toivottelen!

Toukkapussi, villakapalo

Meidän kodissa eletään nyt vauvantuoksuista hiljaiseloa, ja samanmoisia kiikun narinoita voi kuulla Sakrunkin luona. Pikku pikkuruiset kasvavat ja aivan kuin hymyilisivät jo.

Ylläoleva kuva toukkapussissa nukkuvasta tytöstä inspiroi aikanaan minutkin tarttumaan puikkohin. Toukkapussi on tuollainen villakapalo tai lämpökäärö, johon vastasyntynyt sujautetaan kätevästi vilua karkuun. Tässä päivityksessä esittelemme toukkapussiohjeen, jonka yhteinen ystävämme meille antoi. Hän käyttää nimimerkkiä Kartiina.

"Jyväskylän synnärillä ovat kätilöt neuloneet villaisia toukkapusseja vastasyntyneiden lämmikkeiksi. Edellisellä vierailulla kyseisellä osastolla näin vilauksen sellaisesta, ja päätin, että jos meillä vielä joskus on vauva, voisin hälle sellaisen neuloa. Niin tapahtui.

Pussi lämmittää viiden päivän ikäistä pikkutoukkaa.

Alkuun pääsin näillä: Seitsemän veljeksen Polkka, nelosen pyöröpuikot ja sata silmukkaa, 2o2n. Ihanaa, rentouttavaa, jättisukan vartta! Noin seitsemän sentin paikkeillä lisäsin reunoissa neljä silmukkaa, seitsemän sentin päästä uudelleen, ja vielä seitsemän sentin jälkeen kerran. (Yhteensä siis 100+2x4+2x4+2x4s=124s)

Kun putkilon pituus oli noin 45cm, päättelin leuan alta 10s, ja jatkoin työtä tasoneuleena. Päättelin toisessakin reunassa 10s. Sen jälkeen päättelyt kummassakin reunassa ensin 8 ja sitten 4s. Jatkoin tasoneuletta noin 7cm, jonka jälkeen lisäsin kummassakin reunassa kymmenen sentin matkalla yhteensä 14s. Tämän jälkeen päättelin silmukoita reunoista pikku hiljaa niin, että huppuun muodostuu pikkuinen hiippa. 

Kun kaikki silmukat on päätelty, pussin pää ommellaan hupuksi ja alareuna kiinni. Lopuksi virkkasin hupun reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkanirkkoja." 

Kartiina

Meidän vauva sai punavalkoisen toukkapussin. Neuloin pussin Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Tein sen suurinpiirtein Kartiinan ohjeella, joskin jätin alun lisäykset tekemättä ja aloitin suoraan 124 silmukalla. Poppelin neulepajassakin oli ohje, jonka luin läpi ennen aloitusta. Tein resoria ensin 44cm ja huppua 17cm. Meidän tytölle mitat olisivat voineet olla vähän reilummat, ja mietinkin, purkaisinko päättelyt ja jatkaisin neulomista vähän. Mutta aivan ihanahan se kuitenkin on - niin lämmin ja vauvaa rauhoittava. Mikäs siellä lämpimässä kapalossa pötkötellessä ja maailman menoa ihmetellessä!

Sakrun vauva sai toukkapussin lahjaksi Kartiinalta. Tapasimme Kartiinan kanssa jossain vaiheessa syksyä. Illan tullen kaivoimme kutimet esille ja molemmilla sattui olemaan nämä nimenomaiset toukkapussitekeleet työn alla. Oltiin sillon suunnilleen 30 sentin huiteilla. Nyt ne lämmittävät pikkuisia tyttöjä täällä ja siellä. Kiitos vielä Kartiina!

Minäkin tulin viimein

Meidänkin pikkuinen tyttövauva viimein syntyi ja valloitti meidät kaikki päästä varpaisiin. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu, miten pieni ja avuton ihmislapsi on ensimetreillään. Paljon hän vielä nukkuu, mutta hereillä ollessaan saakin sitten nähdä monenmoista - isot veljet pitävät leluesittelyitä ja ylpeänä näyttävät legorakennelmiaan. Eikä äitikään malta olla kertomatta, kuinka ihana hän on.
 

Vauva tuntui odottavan näitä vaatteita ennen kuin päätti syntyä. Synnytystä edeltävänä iltana sain tehtyä loppuun Metsolan punaisesta pilkkukankaasta potkupuvun ja hupputakin. Molempiin otin kaavan Ottobresta ja muokkailin niistä mieleiset. Kumpainenkin on päässyt heti käyttöön, mutta kasvun varaakin niissä onneksi on. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa peruspaitoja ja -housuja isoille veljille, joten nämä olivatkin tervetullutta vaihtelua ompeluksiin.



Hupputakin voi laittaa vielä lisälämmikkeeksi kaikkien muiden vaatteiden päälle. Tuntuu, että nämä pikku pikkuruiset niin helposti palelevat täällä kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Tein hihoista tarkoituksella reilun pituiset, jotta pienet sormet terävine kynsineen mahtuvat sinne suojaan, eivätkä niin helposti naarmuttaisi pienen ihoa. 

Vaikka minä harvoin lueskelen runoja ja vielä harvemmin keräilen niitä ruusukantiseen kirjaan, niin  yksi runo on pyörinyt jälleen mielessäni. Liekö se tuo sylissä oleva pieni nyytti, joka herättelee niitä runollisempiakin puolia ihmisessä? Äitini on sen aikoinaan kirjoittanut, minkä vuoksi siitä on tullut erityisen rakas aina uutta elämää ihmetellessä.

 
                         Vauvani kanssa keinun ja keinun
                          ja ajattelen, että sittenpä heilun
                          ja järjestän kaikki paikalleen,
                          kun vauvani kulkee jo itsekseen.

                         Koko päivän istuisin tässä näin
                         ja katsoisin vauvani kasvoja päin,
                         aina tuntien lämpönsä suloisen
                         hänet käärisin peittoon rakkauden.

Mummolaromantiikkaa

Mitä silloin pitää tehdä, jos haluaa huoneeseen räsymattoja, mutta huone on ulko-oven lähellä paikassa, jossa on jatkuvasti hiekkaa ja kuraa? Silloin pitää nostaa matto lattialta penkille tietenkin! Lotan syksyiset räsymattotuunaukset innostivat kokeilemaan maton muokkausta. Meidän kodari on hieman hankala sisustuksellisesti, ja ajattelin, että tuollainen kirjava räsymatto istuinalustana voisi sitoa vähän värimaailmaa yhteen. 

Tämä ihana räsykaunotar on peräisin siskoltani ja se on juuri sellainen, mitä olin etsinytkin. Kiitos vielä! Jonkin aikaa palloteltuani päädyin laittamaan tämän maton tähän kodariin ja sen mummon kutoman maton pukuhuoneeseen. Lotan ohjeiden mukaisesti siksakkasin ensin maton ja vasta sitten leikkasin sen sopivan kokoiseksi ja se tuntui toimivalta. Lopuksi kiersin reunat kirkkaanpunaisella kanttinauhalla. Ompelussa käytin farkkuneulaa eli paksuutta 90. Langatkin yritin valita sellaiset vähän lujemmat.

Vastakkaisella seinällä räsymatolle juttelee tällainen vanha turkoosi kokopuinen peiliovi karmeineen ja sen mukaan valittu siniturkoosi tapetti. Toiselta puolelta ovi oli maalattu tummanruskealla paksulla maalilla, joten rappasin siitä maalin pois, mutta tämä kodaripuoli on tosiaan alkuperäinen turkoosi.  Onhan se vanhan näköinen ja hieman kolhuja saanut, normaalia matalampikin, mutta oon niin iloinen, että sain tämän meille! Ovi löytyi Menneitten majasta Oulusta. Nappasin ovesta sävyn myös kodarin seiniin. Tässä vähän kuvakulmia, että saatte käsitystä.

Tein tällä kertaa semmosen tempun, että väänsin ite kanttinauhat kirppikseltä ostetusta pussilakanasta. Hintaa lakanalla oli hurjat 2 € ja sitä on vielä reilusti jäljellä. Tuollaisella vinonauhankääntäjällä homma onnistuu kätevästi. Ensin piti vain leikata tilkkuleikkurilla vinonauhaa noin 5 cm leveänä suikaleena vinoon langansuuntaan ja sitten ommella pätkät yhteen (hiukan vaati aivoilta ponnisteluja) ja silittää vinonauhaksi tämän kääntäjän avulla. Arvatkaapa paljonko tuli nauhaa? No 12 metriä! Sitä riittää hetkeksi. Nyt kuitenkin tunnustan, että tällaisissa mattotuunauksissa olisi ollut kätevää, jos olisi ollut leveämpää nauhaa, niin olisi tullut siistimpi tekele. Mutta pakkohan mun oli tätä käyttää!

Lopputulos ei ehkä oo ihan vimosen päälle, mutta kotoisuuttahan tämän alustan pitikin tuoman.

Leppeää loppuviikkoa itse kullekin!

Minä tulin nyt

Tehdään lapselle laulu

Tehdään lapselle laulu.

Lauletaan taivaasta,

merestä, maasta ja puista,

tästä kaikesta,

joka meitä ihmisiä

täällä ympäröi.

Lauletaan äidinmaidosta,

jota lapsi juuri söi.

Tehdään lapselle laulu,

lauletaan tuu, tuu, tuu.

Lauletaan aurinkolaulu

ja lauletaan täysikuu.

Lauletaan perhosesta,

joka ilmassa ilakoi

ja kivistä joiden laulu

meren rannalla hiljaa soi.

Jukka Itkonen

Saimme suloisen tytön ja pikkusiskon. En muistanut miten pieni linnunpoikanen vauva on; kaikki kaapista löytyvät vaatteet roikkuvat päällä ja ihan on pitänyt nukenvaatteita pestä satsi. 

Olin leikannut isoillesiskoille paitoja ja housuja valmiiksi, mutta jostain syystä ompelinkin ensin vauvalle vaatteita. :) Kokeilin tällä kertaa saada aikaan jonkinlaisia kokonaisuuksia, että pukeminen helpottuisi. Kaikki tämän kerran ompelukset ovat trikoovaatteita. Body on Ottobren Kisuliini-kaavalla tehty, mekko ja housut ovat omia kaavakokeilujani. Oranssi-valkoinen raitatrikoo ja tähtikangas on ostettu Metsolasta. Bambit ja ketut ovat löytyneet Ottobren myymälästä. Resoreita olen jemmannut molemmista paikoista.

Loppujen lopuksi päädyn aina yksinkertaisiin malleihin niin mekoissa kuin housuissakin. Koetin malttaa mieleni värien kanssa, että näitä voisi yhdistellä. Mekon alareunan ompelin hunajankenno-ompeleella. Se on mainio jousto-ommel, jos ei omista peitetikkikonetta. Kanttaukset olen ommellut kaksoisneulalla. Housuissa on kasvunvaraa sekä vyötärössä että lahkeensuissa.

Oranssi on ihanan energinen väri, varsinkin tuollaisena neonsävynä. Kaivoin kaapista aikaisemman kettupöllöbodyn ja huomasin, että sehän passaa myös näiden housujen kanssa.

Tämä body ja mekko taitavat päästä yhtäaikaa lapsen päälle. Sukkahousuilla saa vähän fiksumman kokonaisuuden.

Ehkä mekko palvelee joskus tunikanakin ja kenties siinä vaiheessa housujakin voi kokeilla niiden kaveriksi. Kankaiden leikkausvaiheessa kokeilin aika monia eri resorinsävyjä näihin vaatteisiin ja lopulta päädyin tummanruskeisiin. 

Näinä ensimmäisinä päivinä olen istunut paljon kiikkutuolissa ja vain katsellut pientä ja koettanut käsittää. Sen ymmärrän, että maha ei enää muistuta palloa vaan hieman kohonnutta pullataikinaa ja että lapsen napanuoranpala putosi eilen lattialle. Sylissä liikkuu pieniä käsiä ja jalkoja. Välillä silmäluomet värisevät ja raottuvat ja kaksi pientä mustikkasilmää katselee varoen ylöspäin ja vähän sivuille. Hän näkee tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Jotain suurta taitaa olla tapahtunut.

Piipi - meidän perheen pikkuisten turvalelu

Kun meidän perheen esikoinen syntyi, sai hän kummitädiltään lahjaksi pienen nuken. Ihanan pehmeän, yksinkertaisen ja helposti mukana kulkevan. Tärkeä unikaveri ja lohduttaja siitä nukesta tuli. Piipi-nimen esikoispoika antoi nukelle itse. Nukke oli muodoltaan ja tunnelmaltaan niin tuttu, sillä olin itse pienenä leikkinyt vastaavilla. Niinpä tein oman Piipin seuraavallekin poikulille. Ja nyt ollaan kovasti mietitty ja suunniteltu omaa Piipiä uudellekin tulokkaalle. Tämä Piipi-asia on siis yksi meidän perheen valmistautumistapa uuden perheenjäsenen syntymiseen. Keltainen Piipi on nyt valmis ja odottaa täällä pienen pientä sylittäjää.

Steinernukeiksi tällaisia voi kai sanoa. Tosin useimmat steinernuket eivät ole nän yksinkertaisia toteutukseltaan, vaan niiden päälle voi pukea vaatteita ja niillä on hiukset. Yhteistä kuitenkin on se, että ne ovat pehmeitä ja kasvot on tehty vain muutamilla pistoilla, jolloin lapsi itse voi kuvitella sille sellaisen ilmeen ja tunteen kuin haluaa.

Esikoispojalle ensimmäiset hampaat tulivat neljän kuukauden iässä, minkä vuoksi Piipi joutui erityisen kovalle koetukselle. Kutittavat ikenet ja pikkuhampaat tekivät aika pian reikiä jalka- ja käsipalluroihin. Olihan niitä varmasti mukava jyrskyttää suussa. Toisessa Piipissä vahvistin kädet ja jalat kaksinkertaisella kankaalla. Päällimmäisestä kankaasta ei ole kuin reunariekaleet jäljellä (oranssi Piipi). Kolmannen Piipin harakka toi siinä vaiheessa, kun tutti jätettiin pois. Sitä ei kuitenkaan löytynyt kuvauksiin kerrassaan mistään. Ette muuten arvaakkaan, kuinka paljon Piipejä on tässä talossa etsitty iltaisin. Aika erikoisiin paikkoihin tuollainen parikymmensenttinen nukke voikaan päivän aikana eksyä!

Tummansininen Piipi on tehty toiselle pojalle. Hällä ensimmäinen hammas puhkesi vasta vuoden ikäisenä, eikä vastaavaa reikiintymistä ole siinä havaittu. Sama Piipi on nyt palvellut jo 3,5 vuotta. Ikä, jolloin lapsen ensimmäiset hampaat puhkeavat, vaikuttaa siis suoraan Piipin ehjänä säilymiseen. Tämä on nyt tutkitusti todistettu.

Yhteistä kaikille Piipeille on kuitenkin se, että niitä tarvitaan, kun tulee suuri suru. Tai kun ikävä iskee kesken hoitopäivän. Niitä tarvitaan myös nukahtamiseen, jolloin se asetetaan huolellisesti posken alle tuomaan turvaa ja hyviä unia. Tälläkin hetkelle tuo tummansininen Piipi pötköttelee nuoremman pojan posken alla ja tuoksuu juuri sille oikealle ja turvalliselle.

Minipiipejä testasin ja väkersin kerran, ja kokosin niistä vaunulelun. Siinä ne roikuskelee ja huiskuttaa seuraavallekin tulokkaalle terveisiänsä.

Vauvan syntymistä odotellessa tein myös uudet pinnasängyn reunapehmusteet. Meillä on alkuvaiheeseen sellainen pieni, miehen kotoa peräisin oleva pinnasänky, jonka pehmusteisiin halusin vähän päivitystä. Sisälle laitoin suikaleet retkipatjaa, mikä toimii muuten hyvin. Pysyy jämäkkänä melkein ilman kiinnitysnauhojakin. Pikkuhiljaa voisi siis vauva tähän taloon tupsahtaa!

Ps. Jos Tuiski lukee tätä päivitystä, niin otahan yhteyttä meidän sähköpostiosoitteeseen. Onnetar suosi sua arvonnassa! :)