Neiti Orelma Selänne

Näistä juhlista on jo jonkin verran aikaa, mutta kerrotaan niistä kuitenkin vähän, tai oikeastaan eräästä neidistä siellä juhlissa. Innostuin ompelemaan ristiäisiin tytöille samistelumekot Marimekon Selänne-kankaasta ja Mekkotehtaan Orelma-kaavalla. Mittailin tytöt niin, että sain piirrettyä kaavoista sopivat, niinpä tulimme heti hyvin toimeen keskenämme.

Orelma-neiti on selkeälinjainen ja mutkaton tyyppi. Häntä voisi luonnehtia hieman ujoksikin, koska hän viihtyy enemmän taka-alalla ja haluaa antaa muiden, esimerkiksi kuosien, loistaa ja kerätä huomiota. Orelman tyyliin sopii hyvin, että yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja perusilme huoliteltu a-linjaisia hihoja myöten. Orelma istuu upeasti ja on oikea helmi mekkoneitien joukossa.

Sukunimensä Orelma sai perinteikkäältä kangastehtaalta. Selänne viittaa kauniiseen utuiseen maisemaan. Tämän suvun jäsenet saattavat tuoda mieleen yhtä hyvin kesäisen auringonlaskun järven rannalla kuin kevättalven valon tuntureilla. Perusluonteeltaan Selänteet ovat harmoniaan pyrkiviä ja seesteisiä. Ehkä tästä johtuu, että sellaisen luonteen omaava sopeutuu hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Hän ei viitsi vaivata toisia, vaan on hyvin helppohoitoinen. Näillä yksinkertaisilla nikseillä hän pysyy hyvännäköisinä vuosikymmeniä. Parhaimmillaan tämä yhdistelmä on juuri silitettynä ja lämpimässä luonnonvalossa.

Orelma taitaa keskustelut elämän tummemmista sävyistä valoisiin hetkiin. Hän rakastaa kuitenkin harmaata arkea, sillä se on kaiken perusta. Mutta jos juttelet hänen kanssaan tuosta ehkä mielestäsi tylsästä harmaasta, huomaat, että se on täynnä mitä ihmeellisempiä vivahteita. Eikä minusta ole väittämään vastaan.

Mekkoneiti sai jonkin verran huomiota juhlassa, kuten kiinnostavat persoonat yleensäkin. Päähuomio keskittyi kuitenkin pieneen pulloposkeen, jonka vuoksi juhlia oikeastaan vietettiin. Sen iltapäivän aikana iloitsimme hänestä aivan erityisesti. Tiedättehän sellaiset hetket: suupielissä maistuu makealta ja hetken kaikki on paikallaan. Se on vähän kuin auringonlasku järvenpinnalla tai kevään ensi aavistus tunturissa. 

Tunikoita ja puseroita pikkulikalle

 

Ihanaisten vauvauutisten jälkeen kerron teille muutamista tunikoista ja puseroista, joita alkukesästä tein. 
Muutamia vuosia sitten Ketunpesän tytöt saivat ihanat tilkkutunikat, joihin tykästyin ihan tosissaan. Silloin päätin, että jos joskus meillä tepastelee pikkuinen tyttö, hänelle ompelen tilkuista tunikan. Ja niinpä vain koitti kesä, jolloin sain ommella omalle tyttärelleni vastaavan. Sakru teki myös kivan tunikan kangaspaloista. Niitäkin kuvia tuli tutkailtua ahkerasti suunnittelu- ja ompeluvaiheessa.

Ompelin tunikan Marimekon trikoopaloista, joita olin saanut ison pussillisen tuhottavaksi. Kiitos tummulle! Leikkasin tilkut sellaisella tilkkuleikkurilla, jota ihan ensimmäistä kertaa kokeilin tähän työhön. Olipas se vain näppärä työväline! Saksilla suorien reunojen leikkaaminen olisi ollut kyllä hurjan paljon hitaampaa ja työläämpää. Sakru kuulemma leikkaa resorikantitkin sellaisella leikkurilla. Siihen voisin siirtyä sitten, kun saan isomman ompeluhuoneen ja vakituisen leikkauspisteen johonkin sivupöydälle.

Leikkasin siis ensin tilkkuja, joiden yksi sivu oli leveydeltään kaikissa sama. Sitten ompelin niistä pötköjä, jotka sitten yhdistin, jolloin sain isomman "kankaan" aikaiseksi. Silitystä saumat kaipasivat kyllä välissä, jotta lopputuloksesta tuli siistimpi. Etu- ja takakappaleita leikatessa huomasin, että kangas olisi vaatinut vielä yhden tilkkurivin, minkä takia alareunan kanssa piti vähän kikkailla. Halusin siitä myös takaosastaan kaarevan, minkä takia tein alavaraan muotokaitaleen. Niinpä siitä tuli aivan siisti, eikä ollut kurtussa mistään kohdin. Ja pituuskin riitti juuri ja juuri.

Tällaisen tyttö-poika -kankaan ostin viime kesänä jostakin. Paikkaa en nyt kykene muistamaan, mutta Suomessa toimiva nettikauppa se ainakin oli. Leikkasin kerralla koko kankaan ja sain aikaiseksi pitkähihaisen puseron ja lyhythihaisen tunikan.

Puseroon testasin vähän tyttömäisempää mallia, joka ei nyt ihan täydellisesti sopinut kankaan kuviointiin.

Myös tämän lyhythihaisen tunikan poikkileikkaukset rikkovat kuvion, mutta se ei ole menoa haitannut. Mukavia kesävaatteita niistä kuitenkin tuli.

Tämä musta-valkoraidallinen mekko odotti aika kauan kaapissa käyttämättömänä. Onneksi viimein tulivat ne ihanat elokuiset lämpimät, ja päästiin käyttämään mekkoa ihan noin vain ilman alletungettavia bodeja ja sukkahousuja. Kaavan otin Ottobresta, mutta muutin sitä hyvin paljon. Alkuperäistä taitaa olla vain hihat.

Syyskuu vaihtui täällä vielä lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, mutta näyttää siltä, että kohta taas vedetään sukkuhousuja ja bodeja mekkojen alle. Nyt vielä nauttikaamme ! :)

Kesähepeniä

Kesä yllätti tällä kertaa niin, että vanhimmaisen vaatekaapissa ilmeni huolestuttavaa vajetta. Eivätkö lapset yleensä saa kasvupyrähdyksiä kesän jälkeen? Samalla kun tein jotain esikoiselle, tuli keskimmäisellekin leikeltyä pari vaatetta. Tässä muistiinpanonomaisesti kuvia tekeleistä. 

Pupu Tupuna -kangas on ostettu Metsolasta alun perin nuorimmaista ajatellen, mutta isotsiskot ihastuivat siihen niin, että saivat sitten molemmat tällaiset hieman puhvihihaiset t-paidat. Kaava on Ottobren Hoops-t-paita. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmikseni huomasin vasta molempien paitojen valmistuessa, että tuolla alahelmassa on tuollainen värivirhe. Kangas on ostetu pakalta, mutta ehkä sain tuon verran lisää kangasta tai sitten vain sellaista sattuu. Koot ovat yllättävän pieniä.

Hameen kaunis harmaa pallokangas on puolestaa Eurokankaasta. Resori löytyi Ottobrelta. Piirsin hameen kaavan jonkun kulahtaneen kirppishameen pohjalta. 

Pikkusisko halusi harmaan hameen kaveriksi vaaleanpunaista efektiä, joten äitihän tietysti totteli. Sattumalta hame sopii hyvin paitsi tuon Tupuna-paidan kaveriksi, myös aiemmin ommellun kettupaidan alaosaksi. Kettukangas on Ottobrelta ja tytön itse valitsema. Hän on tykästynyt kettuhahmoihin. T-paidan kaava on muokattu muistaakseni Ottobren kaavasta. Trikoot löytyivät myös samaisesta putiikista.

Ostan vaikeampiin sävyihin usein valmiiksi oikenvärisen resorin, jotta ommellessa ei tarvi tyytyä viereisiin sävyihin. Näköjään tuollainen lohenpunaiseen vivahtava on nyt nätti, kun sitä löytyi kanttinauhanakin.

Taannoisella mökkireissulla ompelin kaksi samankokoista t-paitaa. Toinen meni kummipojalle ja toinen omalle neidille. Leikkausvaiheessa hoksasin, että voin sekoittaa kankaat keskenään. Eli tyttärelle tuli tällainen sammakkopaita ja kummipojalle raitapaita sammakkohihalla. Kangas on vanha löytö, mistäköhän? Raitatrikoo on Marimekolta.

Kun kerran nuorempi sai valita oman kankaan kesävaatteisiin, niin tokihan vanhempikin. Pinkkiä sen olla pitää! Mehustin tähtikangasta raitatrikoilla ja värikkäillä resoreilla, jottei mekosta tule liian yöppärityylinen. Kaava tähän peppimekkoon on Mekkotehtaan Orelma ja jälleen kerran yllätyin, miten reiluja ne koot ovat. Tänä neiti käyttää kokoa 122-128 cm ja tein tämän 116 cm koossa. Reiluhan siitä tuli. Mittausten mukaan neiti olisi vaatinut peräti kokoa 98 cm. 

Keskimmäinen neiti sai yllättäen naapurilta tämän siivouspuuskan yhteydessä mekkotarpeet. Kiitos näistä! =) Tein näistä iisibiisimekon omalla viritelmälläni. Eli valmis H & M:n trikoopaita yhdistyi kissakankaaseen framilon-nauhan avulla. Näitä mekkoja voisi tehdä enemmänkin, nimittäin ei se huono juttu ole, jos ompelus valmistuu nopeasti. Ohjeeni tuohon mekkoon löytyy tästä.

Kaunista kesää teille lukijoille! Nautitaan lämmöstä ja lekotellaan auringossa. =)

Pikkuisia vaatetestailuja

Testailin tämän postauksen vaatteissa pieniä juttuja, jotka ovat olleet mielessä jo pitempään. Tällä kertaa tein erityisesti nuorimmaiselle arkivaatteita. Kai se on yksi ompeluriippuvuuden muoto, jos ompelukoneet pitää ottaa mukaan perheen mökkilomallekin. Tekeeköhän kukaan muu samaa? Olipa ihana ommella rauhassa hiljaisessa mökissä sillä aikaa kun neiti nukkui päikkäreitä ja isä ja isommat ulkoilivat tunturin juurella. Kyllä siinä koneiden surinassa suli pois paljon turhia jurputuksia ja pääsi hetkeksi jonnekin luovemmalle levelille.

Tämä musta body on siinä mielessä testailua, että unohdin pakata reissuun mustaa resoria ja jouduin turvautumaan trikookanttiin. Kangas on R-Collectionin napakkaa trikoota, joka ei juuri jousta. Lopulta päädyin leikkaamaan trikookanttia 6 cm:n kaitaleena lähes saman mitan kuin tarvittavassa reunassa oli mittaa. Eli jos kaula-aukon mitta oli 35 cm ennen kanttausta, oli trikookantti 34 cm. Tuolla "lahkeissa" rypytin hieman pyllynpuolelta bodykangasta ja hyvin toimi. Olihan se ihana tunne, kun testasin bodya neidille ja niin sopiva oli! Eihän tässä sinänsä mitään kovin erikoista ole, mutta harvoin tulee ompeluksesta näin hyvä mieli kuin tästä. 

Mustilla saumurilangoilla tein tällaisen singoallamekon bodyn kaveriksi. Kaava on vanha ja sitä on käytetty muun muassa eräässä hirvimekossa. Taisin saada kaavan joskus aikoinani ompelukaveriltani, joka oli saanut sen joltain toiselta kaverilta. Varsinaista alkuperää sille ei ole tiedossa. Kiva on kaava edelleen ja taidan tehdä tällä enemmänkin mekkosia kesäksi. Trikoo tekee vaatteesta rennon joka tilanteessa. Tähän mekkoon ei liity sen kummempia testailuja, harvinaisen sujuvaa ja nopeaa oli kappaleiden yhdistely. Kangas on Ottobrelta joskus ostettua.

Tällaista kokonaisuutta ajattelin näille vaatteille. Kesällä bodyn voi jättää pois alta. Leggarit löytyivät kaapista, luultavasti Lindexin.

Testailut jatkuivat tällä kertaa piposaralla. Ensin opettelin kaavan piirtämistä, jossa apuna käytin Mallikelpoisen pipo-ohjetta ja muokkasin sitä mieleisekseni. Mukavan mallin sain lopulta aikaiseksi ja tyytyväinen olen ollut. Pipoja on tullut tehtyä muunkinlaisia, mutta laitetaanpa tämä yksilö edustushommiin rusettinsa vuoksi. Tämä pipo on tehty kolmejapuolivuotiaalle, joten se on siis tuolle pienelle mallille aika reilu. Musta kangas on R-Collectionilta ja tuo raitakangas Ottobrelta. Tähän malliin ommeltu rusetti pysyy hyvin menossa mukana, olipa vauhti sievää sipsuttelua tai railakkaampia pihaleikkejä. Pyöräilykypäräkin mahtuu vielä päähän. 

Meillä on kotona eräs, jolta saisi ottaa mallia uuden oppisessa. Ollapa itselläkin samanlainen tahti!

Testailumieltä tähän viikkoon! :)

Pitsisomistuksia pikkumekkoihin

 

Pikkusiskon kanssa innostuttiin tässä taannoin kokeilemaan pitsikauluksen tekemistä painamalla. Siitä tuli tosi kiva ja ajattelin, että tuommoisen teen joskus omankin tyttären mekkoon. Ennen sitä ompelin kuitenkin ystävän vauvalle vauvalahjaksi pikkutunikan, johon painoin samanlaisen pitsikauluksen. Painettu kaulus pysyy hyvin menossa mukana, ja on helpompi käyttää verrattuna niihin meidän lapsuudessa käytettyihin irtokauluksiin. 

Jotta sain kauluksesta siistimmän näköisen, en kantannut sitä tavalliseen tapaan resorilla, vaan huolittelin sen kaitaleella. Raglansaumaan laitoin vielä nepparit pukemisen helpottamiseksi. Ja koska kaavana oli tietenkin joku perusraglanpusero, josta lähdin liikenteeseen, ei kauluksesta ihan ensiyrittämällä tullut istuva. Seuraavalla kerralla yritin muistaa kaikki muutokset, mutta en silti muistanut.

Pitsikuvio jatkuu takapuolelle. Tuo on siitä armollinen kuvio, että saumakohdissa ei ole niin justiinsa, meneekö kuvio kohdilleen. Pitsikaulukselta näyttää, ja se riittää.

Viimein pääsin tekemään pitsikaulusta myös meidän pikkuneitin mekkoon. Pitsikuvion oon siis painanut ennen ompelemista, jolloin se onnistuu vielä oikein näppärästi. Eikä silläkään tosiaan ole tässä kuviossa merkitystä, että väliin jää "tyhjää", eikä kuvio jatku saumattomasti heti seuraavaan kappaleeseen. 

 

Kauluksen huolittelin taasen kaitaleella ja tosiaan taistelin sen kanssa nytkin. Ehkä ensi kerralla etsin puserokaavan, jonka kaulus on tarkoitettu nimenomaan kaitaleella huoliteltavaksi.

Tähän mekkoseen ompelin vyötärölle vähän ryppyä käyttäen alulankana ohutta kumilankaa.  

Kuvausassistentin mielestä lasit olis passannut hyvin tyyliin, mutta nokanvarsi ei vielä jaksanut kannetalle noin isoja laseja.

Kun kerran ollaan tässä pitsiteemassa, niin vielä muutama kuva numeromekosta, jonka tein tyttösen 1-vuotissynttäreille. Aikaisemmin olenkin kertonut niistä synttäripuseroista, joita olen pojille tehnyt. Nyt sai alkunsa myös tyttöjen synttärimekkosarja. Ykkösen painoin samaisella pitsiseulalla kuin edellä, mutta otin mukaan vain ykkösen verran pitsiä. Leikkasin siis ensin kaavapaperiin ykkösen muotoisen aukon. Kun paperin kiinnitti pitsiseulan päälle, väri pääsi läpi vain aukon kohdalta. Helppoa ja nopeaa, niinkuin synttäripuseroiden numeroiden tekemisen kuuluukin olla. Niillä kun on tapana valmistua juuri ennen h-hetkeä. Tähän mekkoon kokeilin tuollaista kellomaista röyhelökaitaletta helmaan. Nyt se menee hyvin mekkona tai sitten tunikana legginsien kanssa.

Eiköhän se kevät ja aurinkonpaiste sieltä taas tule virkistämään meidänkin blogia! :)

Jouluisia pussilakanoita ja mekkoja

Nämä jouluiset kuvat tulevat vähän jälkijunassa. En sitten kerennyt julkaisemaan näitä aiemmin, vaikka aikomus olikin. Sellaista se vaan on joskus. Laitan kuitenkin muistiin nämäkin tekeleet.

Lapsilla oli pula pussilakanoista, kun parit sellaiset suorastaan repeilivät rikki. Minulla syttyi oikein lamppu tuolla päänupissa, kun näin tällaisen ihanan Annon punaruutuisen pussilakanan Anttilassa. Sain normaalikoon pussilakanasetistä sitten kaksi lasten pussilakanaa, yhden lasten tyynyliinan ja kolme aikuisten tyynyliinaa. Se kolmas aikuisten tyynyliinahan tuli mukana. Toiselle puolelle laitoin pussilakanoihin valkoista lakanaa. Sydämellinen alulakana on kirppislöytö. 

Sopivasti aattoaamuna oli kova pakkanen -23*C, joten peittoihin saatiin raikas tuoksu. Lapset olivat tyytyväisiä joululakanoihin, niissä tuli hyvin uni. Tällä tyylillä saatan tehdä joskus muulloinkin lapsille petivaatteita, koska valmiissa lastenlakanoissa on aika vähän valinnanvaraa.

Pari huomioita tein:

- Tietysti iso pussilakana pitää pestä ennen ompelua ja se kutistuu paljon.

- Valmiista lakanoista on helppo ottaa mallia.

- Pussilakanan kuvion on parempi olla moneen suuntaan toimiva, koska aikuisten pussilakanan leveydestä saattaa tulla lapsen lakanan pituus.

- Pussilakanan toinen puoli voi olla muutakin kuin kuviokangasta.

- Vaikein vaihe oli päästä tuumasta toimeen.

Ne kaksi isoa tyynyliinaa, jotka tein, pääsivät koristamaan meidän petiä. Siinä pötköttelee päiväunillaan kuopuksen joululahja: Anne Geddesin nukke. Voisiko se olla tehty vaikkapa tästä kuvasta? <3 Nuo muut tyynyliinat ovat vanhempia ompeluksia.

Joulufiiliksissä ompelin pari tonttutyynyä vanhoista pöytäliinoista, ihan vain tunnelmaa tuomaan.  Tonttuliina löytyi aikoinaan Kontista. Toiseen tein taustan vihreästä kankaasta ja toiseen valkoisesta. Sopivaa punaista sävyä ei kaapista löytynyt. Kummityttö sai tuon valkoisen jouluterveisinä.

Oikeastaan nämä punaiset velourmekot olivat ihan kohtuullinen homma, vaikka näistä onkin todisteena vain yksi sumea kännykkäkuva. En kerennyt kaivaa kameraa ja tälläkin hetkellä nämä mekot ovat likaisena pyykkikorissa. Sahalaita on Metsolasta ja punainen velour Eurokankaasta. Mekkoihin olen ottanut apuja Ottobren kaavoista. Rennot niistä ainakin tuli. 

Tämä ruokalappu juhlisti joulunaikana pienoisen herkutteluhetkiä. Valkoiseen vahakankaaseen yhdistin punaisen kantin ja pitsin. Päällään neidillä on tuo joulumekko ja päässään markkinoille suunniteltu tonttulakki. Tällaista pikkutonttua täällä on passailtu. "Anna!" hän komentaa ja silloin ei auta muu kuin totella.

Kesken monien joulukiireiden sain esikoiselta hauskan jumppalapun. Ehkä tyttö huomasi, että äidin ainoa ketterä liike on kipaisu suklaarasialle. Jaan ohjeen teillekin, jos joku teistä vaikka kaipaa vaihtelua jumppasarjoihinsa.

Vetreää loppuvuotta!

Pitsimanipuloitua collegea

Mallikelpoinen-blogissa on meneillään hauska haastekuukausi. Sen ideana on innostaa käsityöbloggaajia luovaan suunnitteluun. Minäkin innostuin, ja ensimmäisenä tuli tällainen kankaanpainantaidea mieleen. Tämän viikon tehtävä oli siis ensin muunnella jotain kangasta ja sitten ommella siitä vaate. Toteutin työni niin, että painoin Lotan seulalla mustalle paksulle collegekankaalle valkoisella pitsiliinakuvion ja ompelin molemmille tytöille tällä tyylillä mekot. College muuttui heti vähän juhlavammaksi.

Loppujen lopuksi toteutuksesta tuli tosi yksinkertainen. Yritin laittaa siihen muutakin jujua, mutta mikään ei oikein passannut. Ehkä tällä tavalla tuo kuvio pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Musta ihanan laadukas college on ostettu R-collectionilta ja resorit Ottobrelta. Keltaisten sukkahousujen kanssa tämä menee ihan leikkiasusta. Alaosaksi voi yhdistellä myös niitä kesällä ommeltuja leggareita. Kaava on oma ja hyväksi todettu raglamekkokaava.

Pikkusisko joutui tyytymään hihattomaan mekkoon, koska kangas uhkasi loppua. Testasin tähän mekkoon Metsolan kaavaa, joka löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 8/2014. Ihan mukava kaava tämän perusteella. Mietin tuota pitsiliinan paikkaa ja se saa olla lapsen vaatteessa yllättävän ylhäällä.

Tämä ei enää kuulu haasteeseen, mutta pakko kertoa, että ompelin lisää pipoja mekoille kavereiksi, tuon raitaisen siis. Kuinkahan usein lapset käyttävät näitä yhtä aikaa? ;) Joskus jokin vaate vaan inspiroi jatkamaan tyyliä muihinkin asusteisiin. Minulla on nyt menossa sellainen asukokonaisuus-kausi. Yritän yhtenäistää omaa ja lasten vaatekaappia, jotta vaatteita tulisi myös käytettyä.

Siskokset nauttivat vielä samistelusta. Pienemmällä on musta trikoopaita mekon alla. Kokeilu oli hauska ja innosti kyllä testaamaan kankaanpainantaa jatkossakin. Mielessä pyörii jo uusia painantakuvioita.