Unten maille autuaille

Joskus talvella kun valokin on sinistä, tekee mieli vaihtaa sänkyyn uudet tyynyt ja luoda makuuhuoneesta rauhan tyyssija. Silloin viisaiden mukaan unikin tulee paremmin. Nämä tyynyliinat ovat pikaompeluksia: kaksi saumaa per tyynyliina. Finlaysonin oksakangas on kirppislöytö ja vaaleansininen leveävakosametti Ottobrelta. Edessä näkyvä pitsiliinatyyny on ommeltu Ikean valkoisesta pellavasekoitekankaasta ja kirppisliinasta. Siinä on siis luonnonvalkoinen pitsiliina ja kirkkaanvalkoinen taustakangas.

Tämä tyttösen yöpukukin on pikaompelus. Tein sen omasta vanhasta t-paidasta, jota en sitten osannutkaan pitää. Lisäsin särmää tummansinisillä kanttauksilla. Helmakäännettä hyödynsin, tottakai. Kaava on kaivettu toisesta mukavasta yömekosta. Nyt voi tyttökin huoletta mennä lampahia laskemaan.

Pitkäsilta. Pätkä mies

veteen tuijottaa.

Sillan alla sorsanpoika

katsoo kurkkijaa.

Hetkisen he kuuntelevat

samaa suhinaa...

Kaisaniemenlahteen jostain

tähti putoaa.

Nyökkäävät he toisilleen,

täytyy lähteä...

mutta nyt on molemmilla

pala tähteä.

Ilpo Tiihonen

Kauniita unia sinullekin!

Sovitusnukke

Näin ystävänpäivänä voi ainakin suunnitella mukavaa päivää siskon, ystävän tai vaikka jonkun porukan kanssa. Toteuttaminen pikaisellakin aikataululla onnistuu vallan mainiosti, jos haluatte sovitusnukkeja tehtailla. Tarvitsette:

                                                    - pari rullaa ilmastointiteippiä
                                                      (yhteen nukkeen menee reilu yksi rulla teippiä)

                                                    - sakset

                                                    - vanha toppi, t-paita tai pitkähihainen

                                                    - tuorekelmua

                                                    - vanhoja tyynyjä 

                                                    - hyvää ruokaa.

Tarkuuvarmasti saatte noilla eväillä aikaan lähes ikimuistoiset teippauskutsut! Pikkusisko löysi Burdan sivuilta helpon sovitusnukkeohjeen, jonka avulla tehtiin isosiskon kanssa sovitusnuket tulevia ompeluja varten. On kuulkaas aikamoisen mielenkiintoista nähdä, miltä sitä ihan oikeasti näyttää. Reilua tuntia ei millään jaksa olla luonnottomassa peilausasennossa, jossa ryhti on hyvä ja vatsa tiukkana. Nukke kertoo armottoman rehellisesti sen, kuinka kumaraselkäisenä sitä eloa taivaltaa ja missä pullottaa mitäkin.

Tässä muutamia vaihekuvia meidän sovitusnukkeprojektista. Tarkemmat ohjeet näette siitä alkuperäisestä Burdan ohjeesta. Seuraavaksi listasin joitakin vinkkejä, mitä itse huomattiin:

- Mieti, mitä toppia tai paitaa et enää tarvitse. Vähän pitempi malli on hyvä tässä hommassa, niin ei tarvi erillisiä lisäosia asetella lantion kohdalle. Pue se päällesi. Kaulan seutu ja tarvittaessa myös olkapäät on hyvä suojata esimerkiksi kelmulla, niin irrottautuminen kaavusta on vähän helpompaa. Käy vessassa, juo lasi vettä.
-  Teippaaminen on hyvä aloittaa rintojen alta. Sen jälkeen teippiä laitetaan ristiin ja rastiin, pitkittäin ja poikittain ainakin 2-3 kerrosta edeten pikkuhiljaa kohti lantiota. Teippaus saa olla napakka, jotta mitat säilyvät suunnilleen samoina. Muista hengittää.
- Kun teippaus on tehty, on aika kuoriutua. Paita leikataan takaa auki. Pyöreäkärkiset sakset ovat hyvät tähän hommaan. Riisu teippipaita päältäsi. Tässä vaiheessa olo on luultavasti samanlainen kuin olisit ollut juhlissa sadetakkikankaasta tehdyssä juhlapuvussa ja riisuisit sen illalla pois. 
- Teippaa leikkaussauma kiinni. Teippaa myös kaula-aukko sekä kädentiet kiinni. Helpottaa huomattavasti, jos kaverisi auttaa näissä kiinniteippaamisissa. Myös nuken täyttäminen on hyvä tehdä yhdessä. Täytä nukke esimerkiksi vanhoilla tyynynsisuksilla. Täyttäminen on jossain määrin haastavaa, sillä täytettä survomalla saa helposti soikeasta pyöreän. Ympärysmitta ei pääse täyttämisessä muuttumaan, mutta muoto pääsee. Taputtele siis tarvittaessa esimerkiksi vatsan seutua litteämmäksi.
- Tee alaosaan vahvasta pahvista soikea kiekko. Tee keskelle reikä, josta pujotat esimerkiksi harjanvarren nuken sisälle. Teippaa helma kiinni pahvikiekkoon. Tee jalusta, johon harjanvarren voi kiinnittää.

Sovitusnukkekuvia selaillessani törmäsin tällä tekniikalla tehtyihin nukkeihin, jotka oli sitten vielä päällystetty jollakin kauniilla kankaalla. Jos päällystyshomman jaksaa tehdä, voisi nukkea pitää esilläkin. Tuollaista teippiemäntää tuskin kauan jaksaa katella. Joku paikka pitäisi keksiä. Niin, joku paikka pitäisi keksiä. Sehän tässä on ongelma. Missä säilytät tuommoista kohtuullisen tilaavievää sovitusnukkea? - No, kun ei se sinne mahu! Ompeluhuone on jo täynnä.

Totta kai piti sovitusnuken päästä heti sovittamaan vaatteita. Olikin hauskaa pukea sille päälle omia vaatteita, katella ja pyöritellä, että näyttääkö tutulta vai vaihtuko nukke sittenkin siskon kanssa. Niin tai näin, olen varma, että sovitusnukke helpottaa ompelemista. Toissa kesänä ompelin tuon takin Finlaysonin Taimi-kankaasta. Ihastuin kankaaseen ja ihastuin takin malliin, mutta silti olen pitänyt takkia todella vähän. Olen miettinyt, pitäisiköhän joku muu tuota takkia enemmän.

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille! 

Pidetään ystävistä huolta, leivotaan lämpimäisiä ja kiikutetaan niitä edes virtuaalisesti toisillemme.  

Lämpimiä spelttirieskasia teille jokaiselle. 

♥

Ps. On kuulkaas verrattoman mukavaa pitää blogia yhdessä jonkun ystävän kanssa. Koska etäisyyttä on niin paljon, pysyy blogin myötä aika hyvin kärryillä ainakin siitä, mitä toinen siellä jossakin on väkertänyt. Nämäkin rieskat olisivat jääneet leipomatta, jos ei oltais soiteltu Sakrun kanssa aamupäivällä blogiasioiden tiimoilta. Siellä aikovat paistaa sydänsämpylöitä kotiintulevalle. Hyvä idea, lausahdin ja laitoin taikinan muhimaan täälläkin.

Lasten käden jälkeä

Voiko lasten kanssa maalata taidetta? Miten siinä voisi lähteä liikkeelle? Tämä seinällä näkyvä teos on koottu tyttöni maalaamista pahvilautasista. Teos on jo purettu ja asuntoakin vaihdettu, mutta onneksi talletin sen kameralla niin se ei heti unohdu.

Ensin ajattelimme vain maalata kummitätin tuomilla väreillä. Mutta eipä löytynyt sopivia papereita ja pahveja, joten käytimme pahvisia asettilautasia. Sitten tuli mieleen, että noistahan voisi tehdä kortteja kummeille ja mummeille.

Seuraavaksi ne alkoivat näyttää hauskalta ryhmältä siinä kuivuessaan. Tuli ajatus nostaa ne seinälle. Ihan innostuin filosofoimaan kun niitä kattelin. Että kyllä täytyy lapsiperheessä näkyä pienen ihmisen kädenjälki. Mikä se tämmöinen aikuisten talo on!

Tyttö läträili ja testaili. Pöytä vähän sotkeutui ja sormet nyt tietystikin. Vanha maalausessu, jota tyttö kutsuu jostain syystä aamutakiksi, näytti hihoista lyhyeltä. Minun pikkutyttöni näytti yhtäkkiä pitkältä ja laihalta. Ja lapsuus sen kuin kului vain hänellä ja liian pienellä maalausessulla piti pärjätä.

Heräsi käytännöllisempi ajatus isommasta essusta. Kopsahti postiluukusta samoihin aikoihin Suuri Käsityö -lehti 3/2013, jossa oikein tarjottiin maalausessun kaavaa. Jäin miettimään, mistä sen tekisin ja löysin kirppikseltä oranssinkeltaista liukasta suihkuverhoa. "Tästäpä loihdin tytölleni uuden isomman essun maalausintoa ylläpitämään", ajattelin miltei herkistyneenä. 

Työn edetessä huomasin, että voisin laittaa ohjeesta poiketen hihoihin resorit (Marimekon alelaarista) ja korvata loput nauhat tarranauhoilla. Lisäksi muokkailin hieman kaavaa muutenkin. Suihkuverhoa oli vähän vaikea ommella. Ei siihen kuitenkaan mitään ihmeellisiä kikkoja tarvinnut keksiä. Työ keskeytyi triljoona kertaa. Sain sentään sen valmiiksi. Olisi pitänyt tehdä isompi. Teenkin vielä. Ja annan tämän pikkusiskolle.

Suihkuverhoa on jonkin verran jäljellä, joten voin tästä ommella jollekin lastenkoon essun, jos sellaista kiinnostusta ilmenee. Yritän nykyisin tuhota kankaan loppuun saakka. Kertokaa sähköpostilla, jos tällaista halajatte. Korvausta kivuista ja säryistä voisin pyytää noin kympin plus postikulut. Tämä on tällainen yksittäinen tapaus, kun en keksinyt, kenelle uskaltaisin antaa tällaisen lahjaksi. Nyt ei meillä pitäisi olla esteitä taide- ja maalaushetkille. Kenties voisin itsekin innostua vielä.