Tervetuloa joulutaloon!

Tämän joulukalenterin piti valmistua jo viime jouluksi. Joulun jälkeen päätin tarttua toimeen ihan tosissaan, jolloin ompelupiirin naiset päivittelivät, että sinähän ajoissa oot. Kyllähän se kesken jäi silloin keväällä, eikä kesäkään innostanut ompelemaan kalenteria loppuun. Nyt syksyn alkajaisiksi kaivoin keskeneräisyyden esille. Ja taas ompelupiirissä ihmeteltiin, että sinähän ajoissa oot joulukalenteria tekemässä. Niin - olin ajoissa tai kauhean paljon myöhässä. Valmis se kuitenkin nyt on!

Kankaanpainokurssilla kävin painamassa numerot, jotka sitten leikkasin, liimasin (kaksipuoleisella liimakankaalla) ja ompelin isompiin tilkkuihin, jotta sain pussukoille vähän enemmän kokoa. Joulutalon kokosin ikkunoita kuvaavista pussukoista ja ovesta. Oven tekstin painoin kirjainleimasimia ja kankaanpainoväriä käyttäen. Idean joulukalenteritaloon nappasin pikkusiskolta muutama vuosi sitten. Pari puhelua tuli soiteltua siihen suuntaan, että miten kannattaa mikäkin kohta tehdä. Laitoin muuten rimat talon ala- ja yläreunaan. Katto pysyikin niiden ansiosta jämäkkänä ilman tukirimoja. Pohjakankaana kalenterissa on punainen säkkikangas, atsiuh.  

Oveen ja yhteen ylimääräiseen ikkunankohtaan kokeilin applikointia vähän rennommalla otteella. Suoralla ompeleella ompelin reunat kiinni ja lisäsin sinne joitakin yksityiskohtia tikaten. Anoppi minut tähän innosti ja aloinkin haaveilla vapaatikkausjalasta, jolla saisi muotoja tikkauksiin vähän helpommin.

Tontulla on suunnitelmissa sujauttaa joka pussukkaan pieni yllätys. Tänä vuonna pojat aikovat toivoa legokalenteria, joten voi olla, että tonttu jakaa jonkun legopaketin osaset tasaisesti joka pussukkaan. Välillä voisi olla jotain yllättävämpää, kuten tehtävälappusia, joissa pyydetään leipomaan vaikka pipareita äidin kanssa tai hakemaan kuusi isän kanssa tai käymään uimahallissa. Katsotaan, mitä se tonttu keksii.

Että tervetuloa joulu! Joulukalenterin suhteen se voi meille jo tulla. 

Jos innostuit ideasta ja haluaisit itsellekin jonkinmoisen kalenterin värkätä, niin kurkkaa myyntipöydälle! Laitoin sinne myyntiin ylimääräisiä numeroita, joita painoin siellä kurssilla. Myyntipöydälle pääset siis blogin yläpalkista.

Omena-akan omenahillot

Taasen koitti aika, että miehen mummolan pihalta ajautui mukavan kokoinen omenasatsi myös meille. Toissavuonna omenoita oli niin paljon, että ähkyä oli ilmassa vielä viime syksynäkin. Nyt ollaankin vietetty lähes omenahilloton vuosi, joten kummasti alkoi omenat taasen kiinnostaa. Aikaisemmin olen pääasiassa tehnyt omenasosetta höyrykattilan ja sosemyllyn avulla pakasterasioihin ja pakkaseen. Nyt lähestyin omenapusseja vähän eri aatoksin. Monesti olen haaveillut, että jospa joskus olis aikaa ja voimia kokeilla kaikenlaisia erilaisia hillo-ohjeita. Tämä viikko ei kyllä ollut erityisemmin energinen tai aikatauluton, mutta melkein joka päivä keittiössä on ollut kaaos vailla vertaa, kun emäntä on kokkaillut hilloja. Blogeista ja muualta löysin mielenkiintoisia ohjeita, joita tuli tietenkin sovellettua omiin kattiloihin ja tarvikevarastoihin sopiviksi. Kokosin ohjeet tänne. Jos jollakulla on vielä omenoita, niin ehkä innostut jostakin näistä!

UUNIOMENAHILLO

7 litran kattila kukkuroilleen omenan palasia
4 dl vettä

n.1 kg sokeria

Pese omenat. Poista siemenkodat ja madonsyömät ja. Pilko omenat vähintään neljään osaan. Kippaa ne kattilaan ja lorauta vesi perään. Keitä omenoita noin 15 minuuttia niin, että ne pehmenevät. Soseuta omenat, lisää sokeri. Maista ja lisää sokeria, jos on tarpeen. Jos käytössäsi on uuninkestävä kattila tai pata, pane se suoraan 225-asteiseen uuniin. Voit myös kipata soseen esimerkiksi kahteen uunivuokaan ja kypsentää niissä.

Sekoita sosetta välillä. Voit myös maistaa sitä - kun sose alkaa maistua hieman toffeemaiselta, alkaa se olla valmista. Itse annoin soseen olla uunissa noin 2,5 tuntia. Ohjeen mukaan valmis hillo on kullankeltaista ja maku hieman toffeemainen. Mun tekemästä hillosta tuli ruskeaa, enkä ihan heti yhdistä makua toffeeseen. Hyvää se silti on! Kaada hillo puhtaisiin, kuumiin purkkeihin.

(Itse löysin ohjeen täältä.) 

INKIVÄÄRILLÄ MAUSTETTU OMENAHILLO

1 kg hapokkaita omenia
1 tl raastettua, tuoretta inkivääriä
1 sitruunan mehu ja kuori
1 dl vettä
1/2 kg hillosokeria

Kuori omenat, poista siemenkota ja paloittele omenat ohuiksi lohkoiksi. Keitä omenalohkot pehmeiksi vesitilkassa. Soseuta omenat esim. sauvasekoittimella. Lisää inkivääri- ja sitruunankuoriraaste, sitruunamehu, vesi ja hillosokeri. Keitä seosta 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kaada hillo kuumiin, puhtaisiin tölkkeihin. Sulje tölkit. Säilytä viileässä.

(Itse löysin ohjeen täältä.)

OMENAHILLOKE

reilu 1,5 kg omenoita
2 dl vettä
vaniljatanko
kanelitanko
parin sentin pala inkivääriä
5,5 dl sokeria

1 dl itsetehtyä omenamehua
1,5 tl askorbiinihappoa

Kuori omenat, poista siemenkodat. Lohko omenat pieniksi palasiksi. Halkaise vaniljatanko sekä kuori ja raasta inkivääri. Mittaa kattilaan vesi, sokeri, inkivääri, sekä kaneli- ja vaniljatanko. Keitä seosta hiljalleen, välillä sekoitellen kymmenisen minuuttia. Lisää kattilaan omenalohkot ja keitä vartin verran, kunnes omenat ovat läpikuultavia. Lopuksi lisää mukaan vesitilkkaan sekoitettu askorbiinihappo ja omenamehu. Purkita hilloke kuumana ja nautiskele se myöhemmin esimerkiksi vaniljajäätelön, lettujen tai paahtoleivän kaverina.

(Itse löysin ohjeen täältä .)

 

VAAHTERASIIRAPPI-OMENAHILLOKE

1 kg hapahkoja omenoita

3 dl vettä

1/2 dl itsetehtyä omenamehua

2 dl sokeria

1 dl vaahterasiirappia

2 kanelitankoa

1 tl askorbiinihappoa

Pese omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi. Mittaa kattilaan vesi, omenamehu, sokeri, vaahterasiirappi ja kanelitangot. Kiehauta seos. Lisää omenan palaset. Keitä 8–10 minuuttia, kunnes omenalohkot ovat läpikuultavia. Sekoita askorbiinihappo ja vesi keskenään ja lisää omenahillokkeen sekaan. Nostele hilloke kuumana puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje tiiviisti. Jäähdytä huoneenlämmössä ja säilytä viileässä. Omenahilloke säilyy useita kuukausia kunhan varmistaa että omenat pysyvät liemen peitossa.

(Itse löysin ohjeen täältä.)

Kaikista tuli hyviä! Kaurapuurokin maistui tänään aivan erinomaiselta, kun päällä oli omenahilloketta vaniljan siemenineen. Maustamattomaan jogurttiinkin nämä omenaherkut sopivat vallan hyvin. Mutta saattaa mennä jouluun asti, että osaan kertoa, mistä tuli meidän perheen suosikki.

Omenahilloa jäätelön kanssa, omenahilloa pannukakun kanssa, omenahilloa lättyjen kanssa, omenahilloa paahtoleivän päällä, omenahilloa aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla.
Saattaa olla, että jokunen saa omenahilloa myös tuliaisiksi.

Palleanpotkijoita

Miten kerrot siitä,

että joku kasvaa sisälläsi?

Varsin arkisesti vatsan alla,

veden alla, veden vallan alla.

Onni: outo kohta jota et ymmärrä,

maisema veden läpi ja rauhattomuus,

kun et näe selvästi. Rakas rauhattomuus,

särisevä polku, jonka päässä on

lapselle laitettu ruoka,

puuro, marjakeitto

ja iltalampun sametti:

sellaista rauhaa et koskaan saavuta

koska sinä etsit ja nimeltä kutsut.

Siksi jatkat etsimistä.

Istut tässä maalihuuruissa.

- Tätä ei ymmärrä, ihmisen ihmettä.

Se potkaisee palleaan ja salpaa hengen.

Johanna Venho

Miten tuohon palleanpotkijan tuloon voisi valmistautua? Täytyy tehdä jotain konkreettista. Ostaa pehmeältä tuntuvaa kangasta ohikulkumatkalta Metsolasta. Ommella ensin vauvatuliainen ja ihmetellä moneen kertaan, että onpa se pieni mekko. Tuliko tehtyä kokoa liian pieni? Lisätä vähän pitsiä taskunsuihin.

Leikellä Verson puodin Muisto-trikoosta pikkuruisia hihoja ja muita kappaleita. Ommella body ja toinenkin OB:n Kisuliini-kaavalla. Napsutella nepparit kiinni ja miettiä, millainen tyyppi tätä vaatetta tosiaan sitten pitää. Ajatteleeko silloin vaatetta vai onko kiire pyyhkimään puklua tai imettämään? Saako häneltä jo hymyn?

Aloitella jahkailu nimestä. Meillä on jo yksi sääntö ehdolla: jos tulee tyttö, se on Terttu, jos tulee poika, se on Perttu. Ehkä se on tyttö. Ehkä poika. Vai sittenkin tyttö. Minä aion vielä ommella ja samalla toivoa, että tämäkin suloinen OB:lta ostettu kuosi ja vaate pääsee tulikokeeseen ruokalappuna, lattiamoppina ja vaipan jatkeena. Ja tuolta kainaloiden alta, vai miten se oikea ote menikään, saisi nostaa hänet syliin sätkivänä ja tuntea ehkä, että siihen hän rauhoittuu.

Sattumalta meillä kasvavat mahat samaa tahtia. Ensin oli
piilossa pingispallo, sitten
tennispallo
lentopallo
jalkapallo
koripallo,
johon pullahti venttiilikin.
Ja vielä marraskuuhun mahat kasvavat.

(Tämän päivityksen kirjoitteli siis Sakru, mutta kuvia latasi myös Lotta. Sen takia Lotta on jäänyt näkyviin päivityksen tekijänä.)

Arkivaatteita barbille

En olis koskaan osannut kuvitella ryhtyväni tekemään barbille vaatteita.

Olin ajatellut, että barbin vaatteita voi ommella jotkut pienisormisemmat näprääjät. Ihaillen noita pieniä vaateluomuksia olen katsellut ja ihmetellyt, että miten joku osaa ja viittii. Mutta niin vain koitti päivä, jolloin minä istuin hartiat kyyryssä ompelukoneen ääressä ompelemassa pieniä saumoja sinne ja tänne. Sen projektin tuotoksista kertoo tämä blogipäivitys.

Kummityttö täytti vasta viisi vuotta. Eli hän on juuri siinä iässä, jolloin barbit ovat aivan ihania! Synttärikekkerit pidetään joskus myöhemmin, joten halusin lähettää jotain kirjeessä jo synttäripäiväksi. Niinpä tartuin toimeen ja ompelin muutamia vaatteita barbille. Onneksi satuttiin löytämään muutama viikko sitten poikien kanssa kirppikseltä hyväkuntoinen barbi, joka toimi mukisematta mallina ompelusten edetessä. Kummitytöllä on yksi barbi jo valmiina, joten vaatteet pääsevät heti käyttöön.

Prinsessamekkojen maailmaan en kuitenkaan sukeltanut. Tein vähän arkisempia vaatteita, joilla voi käydä vaikkapa töissä tai kaupungilla. Koruja tein pienimmistä helmistä, mitä varastoista illan hämärissä löytyi. Pienet lasihelmet olisivat olleet paremman kokoisia, mutta näillä mentiin nyt.

Jos iskee innostus leipoa tai kokkailla, voi barbi pukea vaatteidensa suojaksi essun. Päähän voi valita joko huivin tai leivontamyssyn. Aikalailla marttamainen kuosi on essussa, mutta eiköhän barbeistakin ripaus marttaa löydy!

Puin vaatteet pahvibarbien päälle, jolloin pakkauksesta tuli oikein postitusystävällinen. Vähän tuhdimpi barbi taitaa löytyä sitten siitä ihan oikeasta synttärilahjasta! :)