Lapin tytön talvitakki

Takkia mä metsästin, tahdoin saada uuden. Enkä pelännyt ollenkaan. Tulipa vastaan esteitä: ei löytynyt mieluista kaupoista. Löytyi vanha kangas Kontista. Siis täytyi tehdä itse, hui!

Etsitään kaava: Ottobren 4/2015 Dark Days muokattuna.

Mitataan.

Piirretään.

Haetaan loput tarpeet Eurokankaasta.

Sommitellaan ja leikataan.

Ommellaan heijastimia ja taskut.

Lisätään sydänvuori huppuun.

Ommellaan päällinen.

Ommellaan tuulenpitävä untuvakangasvuori.

Ommellaan lämmittävä finnfill-vanuvuori.

Ommellaan liukas sisävuori.

Ja lopuksi vetoketju.

Apua, hui, takki!

Johon sisko löysi vanhat uniikit huopikkaat kirpulta. Kiitos vielä!

Ja hattuhyllyltä käyttöön taas tytön lempihattu, neljäntuulentyttö. 

Nyt on neidille muitakin kaupunkivaatteita kuin toppahaalari ja kuomat. Ja talveakin riittää vielä muutama kuukausi. Huh, kerkesin!

Iloista joulua!

Me saatiin eilen valmiiksi tuollainen jouluviiri. Keittiössä sen paikka tulee varmaan olemaan, mutta nyt se on vaellellut vähän ulkonakin. Sakru teki meidän molempien vauvojen ristiäisiin nimiviirit tällä systeemillä, mistä innostuneina teimme samanmoisen joulutekstillä. Jokainen kirjain tulostettiin omalle A4-paperille, taitettiin paperi kahtia, leikattiin kolmioksi ja liimattiin lahjanauhaan kiinni. Helppo ja hauska askartelu. 

Tämän jouluisen viiri-idean myötä toivotamme teille kaikille 

R A U H A I S A A   J A   M U K A V A A 

J O U L U N   A I K A A !

 

Tuunattuja tulitikkuaskeja ja jouluisia pakettikortteja

Öitä jouluun lasketaan tässä talossa hyvin tarkasti joka päivä. Nythän niitä ei enää kovin montaa olekaan jäljellä, mutta silti ehtii vielä jotain pientä väkertää.

Tämä pieni lahja on oikein hyvä vieminen jouluksi tai ihan muuten vaan sellaisella, jolla on jo kaikkea.  Minusta on mukava antaa jotain sellaista, joka ei jäisi pyörimään kenenkään nurkkiin tarpeettomana - syötävät tai muulla tavoin kuluvat jutut niistä yhtenä esimerkkinä. Näitä tulitikkuaskeja olenkin kiikutellut milloin joulukortin kylkiäisenä tai muuna pienenä tuliaisena.

Yhdistin kaksi tulitikkuaskia ja koristelin niitä yhdistävät pahvit leimaamalla kirjainleimasimilla kuvioita ja tekstejä. Painoinpa tuota tuttua pitsikuviotakin pahville, leikkasin sopivat palat ja liimasin tulitikkuaskit väliin.

Siinä samalla voi sitten tehdä myös pieniä pakettikortteja joululahjapaketointia varten.

Tässä kuvassa taitaakin näkyä kaikki välineet, mitä pahvien kuvioimiseen käytin. Kirjainleimasimilla leimailin noita kuvioita. Ja nuo meistit ja vasara on kyllä niin mukava lisä askartelijan ja väkertäjän hyllyssä. Suosittelen. Meistejä myydään ainakin täälläpäin työkaluosastoilla.

Minulla on siis kirjainmeistit, joiden avulla olen vasaroinut tekstiä niin pahviin, nahkaan kuin alumiiniinkin. Jos pahville aiot paukuttaa, on sen hyvä olla semmoista oikein paksua. Onpahan sitten meistillä jotain, mihin upota. Tällä systeemillä olen tehnyt myös nimikylttejä pyyhekoukkujen yläpuolelle.

Kaikki pahvit, mitä näihin pakettikortteihin ja tulitikkuaskeihin käytin, on peräisin valokuvalähetysten tukipahveista tai paspiksien keskustoista. Mitään ei siis kannata heittää roskiin! ;)

Mukavia joululahjavalvojaisia ja paketointihetkiä joka kotiin!

 

Joulutähtösiä

Joulu on tähtien aikaa. Askartelin pienen kollaasin seinälle joulua tuomaan. Kaikki lähti tuosta isosta helmitähdestä. Sen jälkeen syntyivät mustat hamahelmitähdet, ja lopuksi liimasin kokoon pyykkipoikatähden. Ripustin tähdet pellavanaruun ja asettelin seinälle.

Idean tähtiseinään sain Pinterestistä. Suurin tähti syntyi siis puisista helmistä, joita satuin löytämään  niinkin eksoottisesta paikasta kuin Sodankylän S-marketista. Sommittelin helmiä aikani ja peräti yksi pieni helmi jäi yli. Tällaisia helmitöitä tekisi mielellään enemmänkin, mutta ensin tarttis löytää lisää edullisia helmiä.

Pyykkipoikatähti vaati sen verran, että irrottelin "jouset" ja liimasin ensin yhden pyykkipojan aina selät vastakkain ja annoin kuivua, ja lopuksi liimasin vielä nämä setit tähdeksi. Hamahelmitähdet olivat niin hauskoja tehdä, että niitä voisi näperrellä lisää pikkuhiljaa, nimittäin aina tasaisin väliajoin tytöt kaivavat tämän ihanan värikkään helmipurkkinsa esille. Viimeisimpänä villityksenä heillä on ollut järjestellä helmejä väreittäin. Aikovat kuulemma jouluna sitten rauhassa puuhailla niillä.

Teippasin ensin tähdet seinään kuvioteipillä. Sitten alkoi kuulua pieniä kolahduksia, kun tähdet tippuivat yksi kerrallaan alas seinältä. Sinitarroihin lopulta päädyin, mutta ne eivät ole ihan niin nättejä. Omien tekeleideni lisäksi seinälle pääsi kultainen taiteltu ihanuus, joka on tyttöjen kerhotädeiltä ja aikoinaan ystäväperheeltä saatu vessapaparirullakukkanen. Vieläköhän olisi joku tähtimalli, jota seinä kaipaisi?

Tuikkikaa oi joulun tähtöset

kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa!

Kertokaatte joulun satua,

yhtä uutta, yhtä ihanaa,

mieltä viihtäen kuin muinen lasna.

Neiti Orelma Selänne

Näistä juhlista on jo jonkin verran aikaa, mutta kerrotaan niistä kuitenkin vähän, tai oikeastaan eräästä neidistä siellä juhlissa. Innostuin ompelemaan ristiäisiin tytöille samistelumekot Marimekon Selänne-kankaasta ja Mekkotehtaan Orelma-kaavalla. Mittailin tytöt niin, että sain piirrettyä kaavoista sopivat, niinpä tulimme heti hyvin toimeen keskenämme.

Orelma-neiti on selkeälinjainen ja mutkaton tyyppi. Häntä voisi luonnehtia hieman ujoksikin, koska hän viihtyy enemmän taka-alalla ja haluaa antaa muiden, esimerkiksi kuosien, loistaa ja kerätä huomiota. Orelman tyyliin sopii hyvin, että yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja perusilme huoliteltu a-linjaisia hihoja myöten. Orelma istuu upeasti ja on oikea helmi mekkoneitien joukossa.

Sukunimensä Orelma sai perinteikkäältä kangastehtaalta. Selänne viittaa kauniiseen utuiseen maisemaan. Tämän suvun jäsenet saattavat tuoda mieleen yhtä hyvin kesäisen auringonlaskun järven rannalla kuin kevättalven valon tuntureilla. Perusluonteeltaan Selänteet ovat harmoniaan pyrkiviä ja seesteisiä. Ehkä tästä johtuu, että sellaisen luonteen omaava sopeutuu hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Hän ei viitsi vaivata toisia, vaan on hyvin helppohoitoinen. Näillä yksinkertaisilla nikseillä hän pysyy hyvännäköisinä vuosikymmeniä. Parhaimmillaan tämä yhdistelmä on juuri silitettynä ja lämpimässä luonnonvalossa.

Orelma taitaa keskustelut elämän tummemmista sävyistä valoisiin hetkiin. Hän rakastaa kuitenkin harmaata arkea, sillä se on kaiken perusta. Mutta jos juttelet hänen kanssaan tuosta ehkä mielestäsi tylsästä harmaasta, huomaat, että se on täynnä mitä ihmeellisempiä vivahteita. Eikä minusta ole väittämään vastaan.

Mekkoneiti sai jonkin verran huomiota juhlassa, kuten kiinnostavat persoonat yleensäkin. Päähuomio keskittyi kuitenkin pieneen pulloposkeen, jonka vuoksi juhlia oikeastaan vietettiin. Sen iltapäivän aikana iloitsimme hänestä aivan erityisesti. Tiedättehän sellaiset hetket: suupielissä maistuu makealta ja hetken kaikki on paikallaan. Se on vähän kuin auringonlasku järvenpinnalla tai kevään ensi aavistus tunturissa. 

Vohvelipyyhe

Tein tällaisen vohvelikirjontaliinan joululahjaksi omille vanhemmilleni. Eurokankaasta löytyi valkoista vohvelikangasta ja netistä pilvin pimein kivoja kuvioita. Mukava oli pujotella kanavaneulalla ruutuisen kankaan pinnalla.

Ensin siksakkasin reunat, sitten kirjoin, ja lopuksi päärmäsin reunat ja kiinnitin samalla renksun ja merkin. Meillä on nyt eskarilaisen kanssa yhteinen harrastus, on se mukavaa!

Salaperäistä joulunalusaikaa teille lukijat!

Varusteltu on täälläkin

Pukluntuoksuisen hiljaiseolon jälkeen huikkaanpa minäkin välillä tänne jotakin. Täällä meilläpäin ei ole ollenkaan niin talvista kuin tuolla pohjoisessa kuulostaa olevan. Sen tietää esimerkiksi siitä, että lasten ulkovaatteita pitää tuon tuosta pestä, kun ovat niin ravan ryvettämiä. Sitä kunnon talveahan me tänne odotetaan. Just nyt on kuitenkin hentoinen lumipeite kaikkialla, jouluvalot ikkunassa ja ensimmäiset joulutortutkin syöty. Ja pikkuinen tytöntyllerö kasvaa hurjaa kyytiä ja hymyilee välillä hyvin herttaisesti. Että mikäs tässä on itsenäisyyspäivää odotellessa.

Kun vauva syntyi, ajattelin, että mitenkäs se loppuraskaus meni niin, etten juuri mitään ehtinyt vauvalle tekemään. Mutta kyllä sitä jotain oli kuitenkin tullut tehtyä.

Sakrun innoittamana otin syyskuiselle mökkireissulle mukaan ompelukoneen ja saumurin tykötarpeineen. Olipa vain mukava ommella leppoisan mökkeilyn lomassa. Tuo kokopuku oli jäänyt joskus kesken, joten tein sen nyt loppuun. Puolipotkarit tein tuollaisesta hauskasta onteloneuloksesta, jonka löysin paikallisesta kangaskaupasta. Ja piipi - tietenkin piipi myös uudelle vauvalle! Otin tietoisen riskin ja valitsin väriksi niin pinkin kuin olla ja voi. Uusi olisi täytynyt väkertää, jos maailmaan olisikin putkahtanut poika.

Tämän mobileidean nappasin kerran ystävien vauvan pallomobilesta. Erikokoisia massapalloja siis maalaillaan ensimmäiseksi. Pallot pujotellaan paksuun siimaan ja lukitaan ne solmuilla omalle paikalleen. Ja siimat kiinnitetään sitten tuollaiseen metalliseen askartelurenkaaseen sievästi kirkkaalla teipillä. Siimalla laitoin myös koko komeuden roikkumaan kattoon.

Tästä tuli oikein suosittu kapistus ainakin tämän meidän vauvan silmissä. Innostuksella ei tunnu olevan rajoja, kun vauva saa hoitopöydällä ollessa katsella noita heiluvia palloja. Mietin jo, teenkö toisenkin - pienemmän ja helpommin siirrettävän version, jota voisi sitten kuskailla ja ripustella milloin minnekin.

Niin monesta blogista olen näitä vaunuverhoja nähnyt, että pitihän se minunkin innostua sellainen tekemään. Ja niin oli näymmä Sakrukin innostunut! Leikkelin soiroja punavalkoisista kankaista, kuten kuvasta voi vallan mainiosti päätellä. Minun tilkkutyöt ovat siis tämäntasoisia. Kerron kyllä teillekin, jos joskus innostun monimutkaisempia tekemään. Kovin laajoja sepustuksia vaunuverhon tekemisestä tuskin tarvii tehdä. Monitoimirenkaat tilasin kuitenkin Kuusamosta, MiniQ:lta.

Onpas vain nyt mukava, kun verho pysyy ihan oikeasti paikoillaan. Ei enää virityksiä, eikä väristyksiä siitä, että tuuli puhaltaisi vasten vauvan kasvoja.

Imetystyynyn ostin jo toiselle lapselle. Kangas oli kauhean ruma (kirkkaansininen, jossa oli keltaisia ankkoja), ja päätin samantien, että ompelen siihen uuden päällisen. Kovin monimutkaisesta ompeluksesta ei olisi ollut kysymys, mutta niin vain kasvoi se lapsi ohi imetysajan. Syntyi tyttökin taloon, enkä saanut ommeltua uutta päällistä. Tyynyä en kyennyt käyttämään ollenkaan, koska se oli ruma. Kirppikseltäkään kukaan ei sitä ostanut, koska se oli niin ruma. Nyt syksyllä se osui silmiini varaston nurkasta ja päätin tarttua toimeen. Ommella surautin tuollaisen harmaan päällisen ja iskin nahkamerkinkin sivusaumaan. Ja käyttöönhän se pääsi! Että on sillä näymmä merkitystä, minkälaisilla kankailla arjen toimet on päällystetty.

Mukavaa itsenäisyyspäiväviikonloppua!

Ympyrätaskut ja Emmi-seula

Terveisiä talvisesta Pohjolasta! Lunta on kolattu jo useampaan otteeseen ja pihalla voi laskea pulkkamäkeä. Tänään leivottiin ensimmäiset piparit. Mutta ennen kuin innostumme jouluilemaan enempää täällä blogissa, laitan juttua eräistä eskarivaatteista. 

Tein tytölle collegehousut kovempaan rymyämiseen, nimittäin kaupan housuihin tulee meidän marakatilla helposti reikiä. Jotain raikastusta tuo harmaa kaipasi, niinpä innostuin kokeilemaan ympyrätaskuja. Näppärästi ne kyllä tulevat, kun on hyvä ohje, kiitos Sari. Kaveriksi housuille tyttö sai Lotalta Emmi-paidan. Emmi on tuon minun eskarilaisen itse piirtämä tyttönen, josta Lotta teki seulan, ja painoi kuvan paitaan. Tuli kiva setti.

Housut on ommeltu OB:n Saimi-kaavalla lapsen mittoihin muokaten. Mukava malli edelleen, joskin resoreita oon kaventanut reilusti. Kolitsi on samaa R-Collectionin harmaata kuin isän housut. Laadukasta edelleen. Taskujen kukkakangas löytyi Ottobrelta ja sen sai tytär itse valita harmaan seuraksi. Olipa vainen mukavaa ommella tarpeeseen, ja aivan tykästyin tähän ympyrätaskuun.

Enpä arvannut, mihin johtaa yhden piirustuksen lähettäminen! Lotta teki tytön piirustuksesta seulan, painoi sillä kuvan trikoopaitaan ja antoi sitten seulan meille. Mielessä onkin pitkään poltellut kankaanpainanta, nyt sitäkin voi rauhassa harjoitella kotioloissa. Kiitos vielä!

Siinä hän nyt tekee lähtöä opinahjoonsa. Mielessä jo aamuringit ja kirjelappuset eskariystäville. Pikkusisko pitää huolen, että hiukset tulee harjattua. Paita oli herättänyt eskarikavereissa ihmetystä ja ihastusta, muitakin innokkaita paidankuvittajia kuulostaisi olevan lähettyvillä.

Taiteilija antoi julkaista kuvan täällä blogissakin. Kun kyselin tarkemmin, mitä tuo tyttö tuossa kuvassa tekee, vastaus oli selvä: "Emmi katsoo aurinkoa!" No niin tietenkin.

Tonttulakkeja liikkeellä

Onko jollakin pulaa tonttulakeista? Laitoin muutaman lakin myyntiin tuonne Myyntipöydälle. Hinnat ovat 10 - 14 € / kpl + postikulut. Idea näissä lakeissa on se, että ne kestävät kovaa käyttöä ja tuntuvat mukavalta päässä. Saa käydä kurkkimassa.

Vauvavarustelua

Mistä tietää, että talvi on tulossa? Kun herää aamulla ja vilkaisee ikkunasta ulos ja sydän hyppää  pari ylimääräistä volttia kauniin kuuramaiseman vuoksi. Kun lapset täytyy kääriä moneen eri vaatekerrokseen, ennen kuin päästää heidät ulos. Kun heidän kulkunsa näyttää aluksi kömpelöltä paksuissa toppapuvuissa ja talvikengissä. Kun ei muista, minkä verran onkaan sopiva määrä vaatetta ulkoilevalle vauvalle, vaan kurkkii vähän väliä vaunuverhojen raosta, onko pienellä varmasti lämmin. Kun yleensä hänellä on liiankin lämmin.

Tämä norsukangas päätyi siis lopulta vaunuverhoihin pikkupojalle. Se on sopivan neutraali noihin meidän tummanvioletteihin vaunuihin. Toiselta puolelta verho näyttää harmaaraitaiselta, ehkä vanhaa Marimekkoa. Piirsin kaavan vaunuverhoon ja ompelin näillä ohjeilla. Jyskin suihkuverhojen c-koukut pitävät verhoa paikoillaan. Muistan, kun hakkasin kesällä renkaita vasaralla paikoilleen terassilla, että iso mahani hytkyi ja lapsi sai säikähdyksestä hikan. Sellasta se on kun pitää saada vaunuverho.

Loppukesän vauvalle paksu fleece-pussukka tuntui alkuun liian kuumalta, joten muokkasin vanhasta äitiyspakkauksen makuupussista tällaisen kaukalopussin. Nyt tämä on mennyt jo pieneksi, mutta olin siihen niin tyytyväinen, että laitanpa sen blogiin muistoksi. Makuupussissa on valmiina kaikki hyvät elementit, ainoastaan tuon kiristysnyörin jouduin lisäämään.

Pussukan selkäpuolelle piti tehdä isot napinlävet turvavöitä varten. Vetskari kiinni, kun kulkee ulkona, auki, kun tullaan sisälle. Vauvan unet saavat jatkua rauhassa.

Nuo värikkäät helistinkisulit löysin kirppikseltä. Ne oli pakko ripustaa siihen, kun kerran minullakin on ollut sellaiset pienenä. Kuinkahan paljon ihmiset hurahtavat kirppiksille kaikkeen vanhaan tuttuun?

Talvi on tulossa, kun linnunpöntön katto huurtuu ja talitinttien ruokinta alkaa. Kun täytyy kaivaa pehmikettä ja lämmikettä. Kun sumuinen maisema muuttuu yön aikana kimaltavaksi ja kirkkaaksi.