Omppuvuodatus

Juuri nyt meillä tuoksuu syksyn paras: keitetty omppu! Ah! Ensimmäistä kertaa elämäni aikana sain poimia omalta pihalta ihan kunnolla omppuja ja nyt niitä riitti ihan soseeksi asti. En tiedä, mikä on oikea tapa poimia omenat; me varistelimme puuta ja ihan nauratti, kun omppuja sateli nurmikolle. Yhdestä pienestä puusta tuli peräti ämpärillinen! Oli vähän nopeampi kymmenenlitranen kuin viikko sitten mustikkametsässä.

Kannatti taistella talvi rusakoita vastaan, tampata lumi ja säätää rautalanka-aitoja yhä uudestaan puiden ympärille. Keväällä ne kukkivat kauniisti ja keskikesällä, muistan sen hetken vielä, mieheni tuli luokseni ja talutti puun juurelle. "Laskepa kuinka monta omenaa meille on tulossa", hän komensi. Aika pian olin laskuissa sekaisin. Jokaisessa puussa monta raakiletta, jotka kesän mittaan kypsyivät ihka oikeiksi omenoiksi. Ne raakileet selvisivät kylmän kesän läpi. Ne ropisivat juuri ämpäriini. Olen vaikuttunut.

Näitä kaunottaria saikin kuoria kohtuu monta, ennen kuin viiden litran kattila täyttyi lohkoista. Siinä kerkesi funtsia yhtä sun toista. Esimerkiksi sitä, miten etelämpänä Suomessa voidaan rahdata tätä maukasta ruokaa kaatopaikoille. Täällä pohjoisessa on vähän omenapuita, niistäkään ei aina tule satoa. Omppuja ei täällä panna roskikseen. Suomalaiset omput maksavat marketissa hinajaa. Niitä jos ostaa, ostaa vain hyvää hyvyyttään ja tunnelman vuoksi. Kuka järjestäisi kaikille turhille etelän ompuille kuljetuksen pohjoiseen? Ne menisivät pientä korvausta vastaan kuin kuumille kiville! Jos netissä pystyy järjestämään kätevästi kimppakyytejä ihmisille, miksei myös ompuille? Mikään ei voita kotimaista kirpeää punaposkea tai valkeaakuulasta.

Oma omenarakkauteni on sose. Sitä sekoitetaan puuroon ja maustamattomaan jogurttiin ja lusikoidaan pannarin päälle. Ei paremmasta väliä! Viiden litran kattilaan laitoin desin vettä ja kiehutin lohkot, lisäsin  4 desiä sokeria ja soseutin sauvasekoittimella. Ja pakkohan sitä oli päästä ihan kunnolla maistelemaan pannarin päällä. (Sitruunamelissa passaa muuten ihanasti makuyhtälöön.)

Joskus sitten minäkin pakastan nätimmin. Nyt mentiin sieltä mistä aita on matalin, eli maalarinteippilinjalla. Vasemmanpuoleinen rasia ylhäältä päin toisella rivillä on signeerattu pienen poimijan mukaan.

Jos tätä vuodatusta lukee joku omppuähkyinen, niin yritä ymmärtää! Minulle suomalainen omppu on harvinainen herkku, jota yritän metsästää monin eri keinoin joka syksy laariini. Kerran Tampereella ostin kirppikseltä monta pussia omppuja ja pohjoisen markkinoiltakin kanniskelen onnellisena useamman muhkean satsin. Se joka kerran on oman maan ompun makuun päässyt, ei voi olla ilman.

Oispa hauska kuulla, mitkä ovat teillä niitä jokavuotisia omppuherkkuja! 

First time I could pick own apples in our garden. It was so nice! We made some apple sauce and tasted it with the pancake. It would be nice to hear, which is your favorite apple recipe.

Vaateleikkejä

Meijän perheessä tahdin määrään minä. Vaikka oonkin kaikista pienin, nään ja tiiän yhtä ja toista. Nyt sain vuoron kommentoida vaatekuvauksia. Sillä aikaa kun ite leikin hartaasti äitin neulatyynyllä, äiti piirteli tuon pallomekon mallin suoraan kankaalle, Metsolan joustofroteelle. Kyllä se vaan niin on, että se originaali malli on minusta parempi. Noh, tämä mekko pelasti kuitenkin vaatepulman mummon synttäreillä ja kyllä siellä siskon helmat liehuivatkin iloisesti koko pitkän päivän!

Mun isosisko on aika iso, menee kuulemma huomenna kouluun lentokoneella ja syö siellä keksejä. Meillä on nyt vähän kiistaa tuosta ankasta, ja koska sisko ei muuten pärjää, se joutui kiipeämään korkealle turvaan loppispenkille. Tuo penkki on äitin tuliainen sen lomareissulta Ruotsista. Löytyi jostain tienvarsikirppikseltä ja vielä halvalla. Onhan se ihan jees istua. En vaan tiiä, mitä järkiä on istua lastenhuoneessa jossain penkillä ihan paikallaan ja katsella leluja, mieluummin heittelen niitä korista lattialle. Räks, pam!

Kyllä nyt on niin, että tämä mekko on oikeastaan mun mekko. Minä siitä eniten tykkään kerta. Se on melkein mun ystävä ja retuutan sitä kaikkialle.

Jaa, nyt se sisko pani tuon mulle ommellun apilatunikan päälle. Siitä tuli liian iso. Tämänkin kaavan äiti piirsi osittain ite, levensi ja pitensi vain sopivanmallisen paidan helmaa. Kankaan äiti osti silloin Metsolasta kun mulla kutitti hampaita ja mää järsin sitä mun uutta kirjaa kärryissä niin että kuola valui! Ai että se kirja oli hyvää!

Mää ihailen mun siskoa. Se on niin rauhallinenkin.

 

Voi ei. Nyt äiti halus välttämättä laittaa mulle tämmösen aivan pöhkön huivilakin päähän. Ja vielä sisällä! Äiti kuvitteli, että mää näytän söpöltä tämmösessä lakissa, mutta enhän mää nyt tämmösiin sorru, vaan taistelen normaalitilanteissa sisulla vastaan! Siksi äiti laittoi tämän myyntiin kirppikselle. Kaava on alunperin jostain tosi vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä.

Tähän väliin kaivataan jotain kevennystä. Paras leikki mitä maailmassa voi leikkiä, on mennä piiloon käsien taakse ja sitten huutaa: Kukkuu! Semmonen kikatusleikki että! Kokeilkaa vaikka!

Näytänkö nyt söpöltä? Onko huivi hyvin?

Näin meijän kesken. Vaatekuvaukset on aika rankkoja noille mua isommille. Välillä niien pitää ottaa tirsat. Siskon huppari on musta ihan hauska, mutta panis nyt hyvä ihiminen tämän mekon päälle, ettei ihan kaikki vaatteet likaannu! Pyykkikone on täynnä mun palloja ja pehmoleluja, ei sinne mahu enempää. Äiti teki tämän hupparin täysin Ottobren uusimman lehden kaavalla. Tosi kiva kaava kuulemma.

Tämä mekko on semmonen juttu, että siinä äiti kokeili siihen kuminauharypytystä. Ihan veikeä! Kangas on kirppislöytö. Mutta tässä vaiheessa sisko teki musta ihan asiatempun. Meni piiloon. Mää tiiän, ettei se kovin tykkää kun sitä koko ajan vaan kuvataan. Tai no oikeastaan se tykkää, kun sitä kuvataan hassuissa tilanteissa, suu irvessä ja vaatteet rytyssä, mutta siitä se ei tykkää kun sitä käsketään. Kukapa tykkää. Nyt mää kuitenkin aion alkaa vinkua ja käskeä äitiä ottamaan mut syliin. Mää nimittäin tiiän minne sisko katos.

Kukkuu! Sieltä se löytyi! Sori, mutta nyt mun pitää lopettaa. Tuli tärkiämpi meno: pitää kontata äkkiä piiloon tuota siskoa. Palataan juttuun!