keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Välipalaompeluksia

Ah tulipaanin kukkaiset! Niistä tulee niin vahvasti kevätolo. Aina ja aina vain ne ilahduttavat, toivottavasti teitäkin näin tämän kuvan välityksellä! :)


Tämäntyyppisen kännykkäpussukan tein silloin arvontavoitoksi, jos joku vielä muistaa. Toiveena oli  jotain mustaa ja valkoista ja vähän keltaistakin. Kun olin ommellut pussukan, huomasin, että Marimekkoahan siinä on hyvin edustettuna: myös harmaa ja keltainen vanhempi raitakangas. Mitäs passaavat niin mukavasti yhteen. Välissä siellä on ihan tavallista fleeceä suoajamassa kosketusnäyttöä kolhuilta.

Oon tehnyt tuon mallin jälkeen pari muutosta pussukantekovaiheisiin. Tuo on sellainen päähänpistotekele. Joskus välähti, missä järjestyksessä ommeltuna pussukasta saa suurinpiirtein toimivan. Tunnustettakoon, että tämä kuvassa näkyvä koko ei osunut ihan kohdalleen, joten pääsin tekemään siitä toisen parannellun version. Se on ihan samannäköinen mutta hieman isompi, joten turha siitä oli kuvaa laittaa. Oikeastaan tunnustan senkin, että olen sellainen virheidentekijäkäsityöläinen. Rapatessa roiskuu. Joskus ehkä rohkeana hetkenä päivitän niitä bloggaamatta jääneitä harjoitustekeleitä. =)


 






Tällainen turkoosi ruusupipo tuli uunista ulos sille blogimme lukijalle, joka tykästyi vastaavaan harmaaseen päänlämmittimeen. Kangas on siis ostettu Ottobrelta ja se on talvifroteeta, joka on toiselta puolelta froteeta ja toiselta fleeceä. Ihana materiaali kevätpipoihin! 


Tähän aikaan vuodesta tuttu oja näyttää tältä. Siinä menee moottorikelkan ura, josta pääsee häikäisevälle joelle sivakoimaan. Joella on tilaa mennä omalla tyylillä leveästi luistellen tai perinteistä liidellen. Tästä kohtaa on erityisen hauska mennä joelle, ojanpohjaa pitkin ja vanhojen puiden muodostaman oksaholvikaton alta.

Pieniä onnenkimmellyksiä sinunkin pääsiäisviikollesi! 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Poutapilviä ruseteilla

Aurinko paistaa ja vettäkin tippuu räystäistä; taitaa tulla kesä! Tein typyköille samantyyliset pilvimekot kesää ajatellen. Kaveriksi ajattelin näille mustia lengginssejä. Pilvikangas on ostettu alesta Ottobrelta ja on tosi paksua trikoota ja siksi helppoa ommella. Resori on myös samasta paikasta ja kanttaukset ompelin kiinni saumurilla ja sitten kaksoisneulalla. Tekniikka on sekoitus yhdeltä ja toiselta saaduista neuvoista ja nyt en uskalla muuttaa siitä enää mitään, koska se toimii niin hyvin! =)

                        

Nuorimmainen kutsuu mekkoa "ruusumekoksi" rusetin takia. Hän on ihan otettu uudesta mekostaan ja kaivaa sen vähän väliä kaapista. Hiukset häneltä saa jo hetkittäin saparoille! 


Tällä kertaa kokeilin hunajankenno-ommelta helmaan, siksi että ei tarvitsisi vaihtaa paininjalkaa. Minun koneeni nimittäin käskee vaihtaa toiseen paininjalkaan siinä siksak-tyyppisessä huolitteluompeleessa, jota tähän asti olen käyttänyt. Onkohan se välttämätöntä?


"Mää otin cruusun pois!" R-kirjain tulee sillä lailla hiukan sorahtaen. Mekot jäivät kaipaamaan jotain jujua, ja siksi ne saivat rusettinsa. Ne on ommeltu siten, että tuo rusetin remmi on joustavaa resoria ja se on ommeltu ensin putkiloksi ja sitten käsin ommellen kiinni mekkoon. Rusetti on mustaa joustamatonta puuvilla, jonka voi ottaa vaikka pesun ajaksi pois. Näköjään sen saa myös joku muu helposti pois. Kätevä idea äidiltä.


Tytöt saivat sitten samanlaiset. Tosin toinen on ragla-mallinen, jonka takakappale on kahdesta osasta. Tuo toinen, isompi, on t-paidan kaavasta levennetty tunika. Pääsittekö ollenkaan kesäfiiliksiin? =)


Yritän epätoivoisesti luoda sellaista, koska täällä paukkuu aamuisin sellaiset pakkaslukemat, että hrrr sentään. Todellisuus näyttää tältä.

Virtaa päiviisi kaikesta huolimatta!


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kuivausteline


Viime pääsiäisen aikaan oltiin mökkeilemässä pohjoisessa semmoisissa varsin alkeellisissa oloissa. Ei ollut kuivauskaappeja tai kromattuja kuivauspattereita auttamassa kinttaitten ja hanskojen kuivatuksessa. Mutta siellä oli makkaratikkuja ja hiilihanko telineessä puuhellan vieressä. Niissä kinttaita kuivatellessa syntyi ajatus tällaisen telineen tekemisestä. Useampia kuukausia suunnittelua, tuumailua ja tekemistä hankkeen valmistuminen vaati, mutta siinä se nyt on. Itse olin lähinnä suunnittelupuolella, joten tämä oli sellainen perheen yhteistuotos.


Jos jotakuta kiinnostaa, niin teline on tehty kiinnittämällä vaneriin 12 mm:n puutappeja. Tappien päähän liimattiin vielä erivärisiä helmiä (halkaisija 30 mm). Jäämme odottamaan, kuinka kauan kestää, että joku keksii roikkua tappien varassa, mitä ne eivät todellakaan kestä. Teline kyllä kiinnitettiin seinälle sen verran korkealle, että lasten on kiivettävä alla olevalle penkille, jotta yltävät hanskansa siihen sujauttaa.


Samanmoisen idean näin jossakin lehdessä tässä kuluneen vuoden aikana, kun jonnekin oli rakennettu uusi ja uljas päiväkoti. Siellä oli hanskoille tarkoitettu kuivausteline, jossa paksuhkot metallipötykät luultavasti lämpenivät ja siihen sai hanskat ujutettua kuivumaan. Tästä meidän telineestä tuli tämmöinen alkeellisempi kotiversio, mutta toimiva silti.




tiistai 5. maaliskuuta 2013

Neuloshuppari


Viime syksyn naisten Ottobre piti sisällään useampia villaneuloksesta tehtyjä villatakkeja, mikä ihastutti minua kovin. Siitä lähtien oon etsiskellyt neuloskankaita kangaskaupoista. Täällä maalla neuloksia ei oikeastaan ole tarjolla, joten kaupungissa käydessä pyörähdin pikaisesti Eurokankaassa. Sieltä löytyi jos jonkinmoisia kankaita villatakkeihin ja muihin. Päädyin ostamaan palalaarista tumman violettia ”villaneulosta”, jossa toinen puoli on kevyesti huovutettu. Tarkkoja tietoja materiaalista ei ollut saatavilla, mutta joltakin villaseokselta se tuntui, muttei kutittanut kuitenkaan liikaa. Nappasin sen mukaani. Kotona sen mittasin ja sitähän oli yli neljä metriä. Sain tehtyä siitä rennomman hupparin ja tanttamaisen villatakin. Ensimmäinen pääsi tänne blogiin, toinen päätyy luultavasti kirppikselle.


Koska kangas ei ollut purkautuvaa sorttia, tein etukappaleeseen vinoja linjoja ompelemalla palasia yhteen ompelukoneella ja jättämällä saumanvarat näkyviin. Samalla tavalla jätin myös sivu- ja hihasaumojen saumanvarat näkyviin. Hupun vuoritin mustavalkoisella trikoolla, jottei minkään sortin kutituksesta tarvisi kärvistellä kaulan seutuvilla.


Kaava on siis lähtöisin Ottobresta (Casual Cardi, villaneuletakki, 5/2012), mutta oon muokannut sitä aika lailla. En tehnyt pitkää villatakkia vaan puseromallisen hupparin, en tehnyt isoa huppua vaan vähän pienemmän ja muokkasin sitä niin, että siitä tuli vähän korkeakauluksellisempi. Mutta perustukset ovat Casual Cardissa ja hyvin se istui päälle. En aio unohtaa tuota kaavaa!