Paperikasseja Myllykahvilassa

Oikeastaan kaikki kävi hyvin nopeasti. Olin yhtäkkiä taas lupautunut mukaan projektiin, mikä tarkoittaisi lisävipinää muutenkin touhukkaaseen kesään. Ylivieskassa sijaitsevassa Myllykahvilassa myydään herkullisten vohvelien lisäksi myös käsitöitä, ja sinne olin tohkeissani lupautunut viemään tuotteitani myyntiin. Viime vuoden joulumessu-urakoinnin päätteeksi olin kyllä päättänyt, että ei enää mitään vastaavaa, mutta turha kai sitä mitään tässä elämässä on varmaksi päättää.

Kahvila sijaitsee joen varressa, vanhassa myllyssä, ja on tunnelmaltaan oikein herttainen. Myllyn hämärään astuessa juuri paistettujen vohvelin tuoksu on viedä jalat alta. Kun suurin vohvelinnälkä on voitettu, voi jo vilkuilla ympärille ja huomata siellä niitä käsitöitäkin. Siellä on nyt siis minunkin pikkupiste, jossa on myynnissä teillekin jo tuttuja tuotteita: paperikasseja, eläinkoruja ja tiskirättejä. Ajattelin päästä helpolla ja pysyä samoissa tuotteissa kuin aikaisemminkin, mutta kylläpä sitä touhua silti riitti. 

Samaan aikaan alkoi myös tuntua siltä, että haluaisin jonkun tekijänimen, jota voisin käyttää mahdollisissa tulevissa tapahtumissa tai ihan vain itseommeltujen vaatteiden ompelumerkeissä. Ja sen tekijänimen keksiminen taisi ollakin se kaikista haastavin juttu. Viime tinkaanhan sen päättäminen meni, ja hintalappuja sekä muita nimen sisältäviä pakkauksia näpersin viimeisenä iltana hyvin myöhään. Päätin, että toistaiseksi teen tuotteita lottalii -nimellä. Siskot ja ystävät auttoivat minua tässä nimiasiassa, joten kiitos vaan teille kaikille! ❤️

Tilasin siis paperikasseja sekä tiskirättejä ja painoin niihin pitsiliinoja! :) Jotain uutta kehittelin myös. Paljon onnea -kassien idean sain eräältä teini-ikäisten äidiltä, joka harmitteli, että erityisesti pojat eivät jaksaisi millään kirjoitella onnittelukortteja kavereiden synttäreille lähtiessä. Jos onnittelu lukisi kassissa, voisi kortin kirjoittamisen unohtaa kokonaan. Jospa tuota Paljon onnea -kassia voi muidenkin mielestä antaa myös pojille, pitsiliina kun on sen verran romanttinen ilmestys.

Tilasin suurimman osan paperikasseista Napakalta. Harmi, että sieltäkään ei jatkossa saa pienempiä eriä kasseja. On ostettava koko laatikollinen (esim. 250 kpl) samanvärisiä ja -kokoisia kasseja. Eihän se sovi tämmöselle pikkupuuhastelijalle. Nyt vielä kuitenkin sain, ja nopeasti sainkin. Jo seuraavana päivänä postipoika toi kassit ovelle. Napakalta tilasin limen, fuksian, mustan, hopean ja tummansinisen värisiä kasseja. Donnolta tilasin muutamia valkoisia.

Aika pirteitä tuli näistä kirkkaimmista väreistä! Lime ja fuksia vielä lähikuvissa.

Mutta siis lottaliin paperikasseja ja muita väkerryksiä myytävänä Ylivieskan Myllykahvilassa 8.8.2015 saakka! Tarkempia aukioloaikoja voi katella Myllykahvilan omilta sivuilta.

Matkantekoa

Ensin se oli vain heitto, sitten idea alkoi elää niin, että se piti ankkuroida yhteen tulevien lomapäivien kanssa. Suunnitteluvaiheessa yritimme yhdistää haaveet tosiasioihin. Lopulta starttasimme. Heti kesän alussa pääsimme yhdessä Lotan perheen kanssa autolomalle Tanskaan. Matkassa olivat molempien koko perheet ja sitenpä siitä muovautuikin varsinainen lastentahtinen tutkimusmatka. 

Jo alkumatkasta Etelä-Suomessa pääsi kesätunnelmaan ja kyllähän se piristi pitkän kotonaolon jälkeen pällistellä uusia maisemia ja taivutella kieltä vastaanottajan koodiin sopivaksi. Voisimme koota siitä oman kokonaisuuden erikseen, jos se jotakuta kiinnostaa. Kertokaahan, onko sellaiselle tarvetta. Kuten arvata saattaa, ajomatkaa ja istuttavaa kertyi reilusti, joten joku käsityö piti saada mukaan. Tällainen raitaneuletakkihan siellä syntyi.

Tätä Kässänopen painajaista ei ole suotta kehuttu helpoksi työksi. Koska siinä neulotaan koko ajan oikeaa, ei tarvitse vilkuilla työtä, vaan voi antaa käsien luoda uusia silmukoita ja samalla katsella vaikkapa kauniita nummimaisia peltomaisemia. Käytin apunani kahta ohjetta. Ensin katselin Kotipalapelin sivuja ja sitten innostuin tuosta raglanmallista, kun sen saa valmiiksi vähemmällä yhteenompelulla.  Tein ohjeen mukaan koon 86 cm, mutta käytin pienempiä puikkoja, joten tämä ehkä vastaa kokoa 74 cm. Lanka on bambupuuvillaa, joten takkia voi pestä.

Ohjeesta poiketen tein takkiin vetoketjun, sillä napit tahtovat aukeilla käytössä. Tuin vetoketjun nurjalta puolelta puuvillanauhalla. En tiedä näkyykö se kuvasta, mutta siellä se on. Takin kutistin pesukoneessa sen valmistumisen jälkeen ja vasta sitten ompelin vetoketjun kiinni. Joko arvaatte mitä tällainen pikkutakin neulominen tarkoittaa?

Tällaista toista matkaa olemme taas taivaltaneet lähes samaan tahtiin <3. Olemme iloisia, kun saamme jakaa kokemuksiamme taas toistemme kanssa. Aina se on yhtä ihmeellistä ja monet pienet asiat täytyy pohtia uudelleen ja uudelleen. Nyt olemme jo loppumetreillä, jos niin voi sanoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin, viimeistään ruska-aikaan meillä on teille uutisia kerrotavana, ehkä aiemminkin. Ajatuksissamme nuo pienet maailmanvalloittajat ovat valmistelleet tilaa itselleen jo koko tämän kalenterivuoden ajan. Ensin he vain hipaisivat hennosti sydämen syrjää, nyt siellä taotaan jo kylkiluita lommoille. Ketähän tärkeitä tapauksia me oikein saamme joukkoihimme?

Kullanhohtoisia eläintauluja

Saatatte jopa muistaa ne eläinkorut, joita reilu vuosi sitten tein rohkaisemaan meidän pikkupoikia kerhoon jäämisissä ja muissa jännittävissä tilanteissa. Sen jälkeen on tullut tehtyä eläinkoruja vähän suuremmissakin määrin mm. joulun alla myytäväksi sinne Naisten joulumessuille.

 

Koska kaikista muovieläimistä ei vaan ole ollut koruiksi, on sarvikuonoja, virtahepoja ja muita mylvijöitä pyöriskellyt pöydän perillä odottamassa omaa paikkaansa. Joskus selatessa blogeja, vastaan tuli eläintaulu, joka oli tehty juuri samanlaisista muovieläimistä. Pistin idean mieleen ja nyt sen sain toteutettua.

Halkaisin eläimet ensin vatsan kohdalta halkipoikki. Puukko riitti hyvin siihen hommaan ja leikkauspinnastakin tuli tasainen ja siisti. Kiinnitin puolieläimet ruuvilla pahvinpalaseen, jolloin maalaaminen spraymaalilla oli helppoa. Kun maali oli kuivunut, irrotin eläimet ja aloin sommitella niitä varsinaiselle taulupahville. Käytin paspispahvista ylijääneitä keskuspahveja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin paksuutensa ja jämäkkyytensä vuoksi.

Kiinnitin eläimet taulupahvillekin ruuveilla. Eipähän ihan ensimmäiset savannin tuulet pääse irroittamaan patsastelijoita alustastaan!
 

Muutama kotimainenkin maatilan eläin saa nyt jatkaa eloaan kultaisen hohteen ympäröimänä!