keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulu lähenee...



... ja sen tietää siitä, että kalenterista on availtu jo monta luukkua. Meillä on tänä vuonna näin hieno odottamisen apu: kalenteriessu! Se on kokoa 116 cm ja mahtuu vanhimmalle tytöllekin. Sen taskuista on löytynyt jo vaikka mitä hauskaa! Availemme sitä vuorotellen koko perhe. Numerot on Lotan tuotantoa ja kaava SK 11-12/2013. 

Essu meillä on siksi, koska tykkäämme niin paljon leipoa yhdessä. Aina kun tartun jauhopurkkiin, raahautuu kaksi tuolia lähietäisyydelle. Siksi essu tuntui sopivalta mallilta kalenterillekin. Parasta pikkuapureiden mielestä taitaa kuitenkin olla se viimeinen vaihe, kun paistos on uunissa ja saa nuolla kulhon ja vatkaimet! Mutta tätä essua voi siis käyttää ihan oikeastikin, vaikka roolivaatteena.


Näin joulun alla ei kaikkea tehtyä viitsi paljastella vielä blogissa, mutta voinhan minä kertoa näistä arjen ompeluksistakin, vai mitä? Imetystyynyni oli aika ankeaa kangasta. Siispä ompelin uuden päällisen vanhasta pehmeästä pussilakanasta. Tämä on mukava ihoa vasten ja ei haittaa, vaikka jää pyörimään sohvallekin.


Tein siihen oikein hienon vetskarinsuojaläpän. Miksi tuota kutsutaankaan? Nyt on punainen vetoketju kivasti piilossa.


Teen aina silloin tällöin tyynyjä, mutta ne jäävät bloggaamatta, koska ne ovat aika yksinkertaisia tekeleitä. Kiinnostaako tällaiset teitä?

Musta tyyny on löytö kirppikseltä. Punavalkoinen tyynyliina on tehty Eurokankaan palasta. Ostan tavallista tyynyä varten 50 cm palan ja ompelen sen 1 cm saumavaroilla niin saan sopivan napakan tyynyliinan. Tuo pitsinen tyynyliina on tehty siksakkaamalla pitsiliina tuollaiseen pellavantyyppiseen palaseen. Seuraavaksi siihen on ommeltu vetskari ja lopuksi sivut. Teen yleensä kaikki tyynyliinat pestäviksi eli vetskarilla tai taskulla, jotta kaikki tyynyt mahtuvat taloon. :)


Yhden tyynyn tein kirpparilta löytyneestä raanusta. Ompelin ensin raanuun tiheällä pistolla tyynyn raamit ja sitten leikkasin raanun sopivan kokoiseksi ja ompelin suoralla oikeaan malliin ja huolittelin siksakilla. Tässäkin on vetoketju sivussa. Tuo pienempi punainen on vanhasta Finlaysonin kapasta, joka sekin on yllättäen kirppikseltä. Tänä jouluna meillä on enemmän lämpimiä Lapin sävyjä joulusisustuksessa. Aurinkokin näyttäytyy usein tuollaisena lämpimän oranssina.


Tunnelmallista joulunodottelua täältä Lapista, Joulupukin kainalosta! 

12 kommenttia:

  1. Ihana jouluessu, mukava kalenterina ja ihan käyttöessuna.
    Voit esitellä tyynyjäkin; joku voi saada kivan idean just niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, ehkä mää sitte joskus uskallan toistaa tyynypläjäyksen. :)

      Poista
  2. Kiva tuo pitsityyny. Näinkin siis voi käyttää pitsiliinoja, pistänpä korvan taakse. Esittele ihmeessä kaikki "arjen ompelukset", sulla on niin luovia ideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Sun blogissakin on huippuja Oivalluksia. ;)

      Poista
  3. Voi kerrassaan miten suloinen essu! Kelpaa tuo päällä hypähdellä!

    Mulla on kans yks leipuriapuri, joka on selvästi kaikista innokkain, eskaripoika siis. Harjoittelu tuottaa tulosta: saan jo virallista apua hänestä. Sekoittaa aamuisin kaakaot ja teet koko porukalle, pilkkoi tänään salaatin omatoimisesti. Se on mukava, kun niistä kasvaa hyviä apulaisia ja ei itse tartte enää kaikkea tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana keittiöapuri sulla! Jospa noilla meijänkin neideillä säilyis into leipomiseen. Ite tehty maistuu kummasti paremmalta. :)

      Poista
  4. Mulla meinas henki salpautua, ku näin tuon mekon! Aivan ihana. :) Taidanpa säästää numeroita ja tehdä joskus jonku samanmoisen.

    Olin kerran yhellä kasvatusalan luennolla, missä puhuttiin mm. noista pikkuapureista. Sillä luennoitsijalla oli samanlaisia kokemuksia kuin Marialla. Harjoitus oli tuottanu tulosta - ja pikku apuripojasta oli kasvanu innokas ja taitava leipoja ja ruuanlaittaja. Jaksakaamme siis ottaa pikkukaverit mukaan keittiöhommiin! Tärkeä taitohan se on osata muutakin kuin polttaa kaurapuuro pohjaan.

    VastaaPoista
  5. Juu, parasta ois että se into säilyis vielä pitkään ja siitä tulis taito josta ois iloa aikuisenakin. Kiva että tykkäsit essukalenterista. Ei muuta ko ompelemaan sellaista! :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on ihana! Tämä essu. Ja tyynyistäkin tykkään. Pikkuapulaiset ovat kyllä innokkaita. Joskus sitä toivoisi että se into säilyisi isompanakin, mihinkähän se katoaa siinä viidentoista nurkilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Essuja käytetään sielläkin. Tuohon kysymykseen kun keksisi vastauksen niin menispä elämä helpoksi. Ehkä se hiljaisempi vaihe leivonnassa on vain väliaikaista... :)

      Poista
  7. Upea kalenteriessu ja upea blogi teillä! Tulin ensivisiitille ja jäin heti lukijaksi. Hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiva että saimme sut lukijaksi, tervetuloa! :) Ja sinulle samoin mukavaa joulun aikaa!

      Poista