Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalausessu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalausessu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesähepeniä ja saumuritestailuja


Läps läps, sanovat paljaat jalkapohjat lattiaa tallatessaan. Ovi on auki ulos ja kun kynnyksen yli astuu, ilahtuu joka kerta siitä, ettei tänään ole lähimainkaan tuulitakkipäivä. On jotain ihan muuta, nimittäin kesähameiden aika. Terassilla lojuu jäätelötikkuja ja hieman nuupahtaneita ketokukkia. Ah keskikesä! Oon niin onnellinen tämän kesän säistä! Suupieliä venyttää myös eräs toinen asia, nimittäin kaunista jälkeä säksättävä Bernina 800 DL -saumuri.


Silloin kun oli vielä vähän kylmempää, ompelin tytöille Metsolan helistinkankaasta hamoset. Tuo pieni kangaspala oli alun perin varattu meidän vauvalle, mutta isotsiskot ihastuivat siihen ja pyysivät niin nätisti hameita, että hellyin. Oikeastaan tämä joustofrotee sopii hyvin hameeksi; kannattaa kysellä lasten toiveita ilmeisesti! Hameet piirsin suoraan kankaalle silmämääräisesti. Näistä tulikin sitten aivan erityiset hameet, nimittäin siksi, että nämä olivat ensimmäiset ompelukset uudella saumurillani. Vanha koneeni alkoi vaatia jo niin paljon säätöjä, että kun sopiva tarjous tuli eteen, tartuin tilaisuuteen. 

Ostin koneen Oulusta Ompelutalosta. Sain sieltä erityisen hyvää palvelua ja ammattimaisia vastauksia ompeluongelmiini. Tämä ei ole maksettua mainostusta, mutta haluan kertoa siitä teille blogissani, koska joku teistäkin saattaa miettiä, mistä saisi hyvää opastusta uuden koneen kanssa.


Juu, oikein arvasitte, jonkin verran olen nyt sitten testaillut konetta ihan siitä ilosta, että on uusi hyvin totteleva saumuri. Perussaumuri se on, mutta sillä voi ommella monipuolisemmin eri materiaaleja kuin edellisellä. Tähän perhospaitaan halusin testata rullapäärmettä. Sopiva kaava nimeltä Seesaw löytyi Ottobre-lehdestä 3/2012. Ompeleen testailu vei aikaa, mutta oli silti hauskaa. Seuraavalla kerralla käytän kuitenkin rullapäärmeeseen vielä joustavampaa kangasta. Tämä keltainen on Eurokankaasta jotain perustrikoota. Koska kangasta jäi vähän jäljelle, niin ompelin siitä sitten leggarit. Kuvassa näkyvän värikkään korun on taiteillut vanhin tyttäreni, joka alkaa pikku hiljaa innostua käsitöistä.


Ompelupöydälle oli ehtinyt kasautua sitä sun tätä odottelemaan parempia saumurikelejä. Tulipahan todistettua, että yhdestä vanhasta suihkuverhosta saa neljä maalausessua. Se ensimmäinen essu on esitelty täällä. Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä pitsityyny on puolestaan siksakattu suoraan valmiiseen tyynyliinaan. 

Sadepäivinä malttaa ainakin näperrellä ompeluksia, mutta kauniimpina päivinä olemme laitelleet pihaa. Lämpöä ja sateita on tainnut olla sopivassa suhteessa, koska takapihalle kylvetyt nurmikonsiemenet ovat alkaneet itää. On siellä itänyt jokin herkullisempikin kasvi näämmä. On se somaa!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Lasten käden jälkeä

Voiko lasten kanssa maalata taidetta? Miten siinä voisi lähteä liikkeelle? Tämä seinällä näkyvä teos on koottu tyttöni maalaamista pahvilautasista. Teos on jo purettu ja asuntoakin vaihdettu, mutta onneksi talletin sen kameralla niin se ei heti unohdu.

Ensin ajattelimme vain maalata kummitätin tuomilla väreillä. Mutta eipä löytynyt sopivia papereita ja pahveja, joten käytimme pahvisia asettilautasia. Sitten tuli mieleen, että noistahan voisi tehdä kortteja kummeille ja mummeille.


Seuraavaksi ne alkoivat näyttää hauskalta ryhmältä siinä kuivuessaan. Tuli ajatus nostaa ne seinälle. Ihan innostuin filosofoimaan kun niitä kattelin. Että kyllä täytyy lapsiperheessä näkyä pienen ihmisen kädenjälki. Mikä se tämmöinen aikuisten talo on!


Tyttö läträili ja testaili. Pöytä vähän sotkeutui ja sormet nyt tietystikin. Vanha maalausessu, jota tyttö kutsuu jostain syystä aamutakiksi, näytti hihoista lyhyeltä. Minun pikkutyttöni näytti yhtäkkiä pitkältä ja laihalta. Ja lapsuus sen kuin kului vain hänellä ja liian pienellä maalausessulla piti pärjätä.


Heräsi käytännöllisempi ajatus isommasta essusta. Kopsahti postiluukusta samoihin aikoihin Suuri Käsityö -lehti 3/2013, jossa oikein tarjottiin maalausessun kaavaa. Jäin miettimään, mistä sen tekisin ja löysin kirppikseltä oranssinkeltaista liukasta suihkuverhoa. "Tästäpä loihdin tytölleni uuden isomman essun maalausintoa ylläpitämään", ajattelin miltei herkistyneenä. 


Työn edetessä huomasin, että voisin laittaa ohjeesta poiketen hihoihin resorit (Marimekon alelaarista) ja korvata loput nauhat tarranauhoilla. Lisäksi muokkailin hieman kaavaa muutenkin. Suihkuverhoa oli vähän vaikea ommella. Ei siihen kuitenkaan mitään ihmeellisiä kikkoja tarvinnut keksiä. Työ keskeytyi triljoona kertaa. Sain sentään sen valmiiksi. Olisi pitänyt tehdä isompi. Teenkin vielä. Ja annan tämän pikkusiskolle.


Suihkuverhoa on jonkin verran jäljellä, joten voin tästä ommella jollekin lastenkoon essun, jos sellaista kiinnostusta ilmenee. Yritän nykyisin tuhota kankaan loppuun saakka. Kertokaa sähköpostilla, jos tällaista halajatte. Korvausta kivuista ja säryistä voisin pyytää noin kympin plus postikulut. Tämä on tällainen yksittäinen tapaus, kun en keksinyt, kenelle uskaltaisin antaa tällaisen lahjaksi. Nyt ei meillä pitäisi olla esteitä taide- ja maalaushetkille. Kenties voisin itsekin innostua vielä.