Niinhän siinä sitten kävi, että kyllästyin niihin edellisiin vetskaripäiväpeittoihin, jotka ompelin reilu kaksi vuotta sitten. Eniten kyllästyin siihen kankaaseen. Mitään kummempia perusteita ei kai naisen tarvi maailmalle julistella. Joskus vaan kyllästyy kankaaseen. Sen lisäksi mielessä oli kyllä muhinut joitakin kehitysideoita ompelemisen suhteen, joten katsoin, että oli perusteltua hommata uudet kankaat ja ryhtyä toimeen.
Tällä kertaa yritin löytää kankaan, johon en välttämättä kyllästyisi niin pian. Aika helposti sen sitten löysin. Ikeassa joskus vuodenvaihteessa käydessäni löysin tällaisen uutuuskankaan, Sebragräs nimeltään. Värimaailma ei ole niin hallitseva, joten se passaa hyvin monien lisukkeiden kanssa. Kangas on paksua puuvillaa. Vuorikankaana käytin myöskin valkoista paksua puuvillakangasta, jonka palalaarista joskus nappasin mukaani. Kokonaisuudessaan se on nyt oikein jämäkkä, eikä mielestäni kaipaa ollenkaan vanua väliin.
Vetskaripäiväpeiton jujuun en kajonnut ollenkaan. Vetskarit ovat pitkillä sivuilla, jolloin päällyosasta muodostuu läppä, jonka voi näppärästi kääräistä pois illalla ja aamulla kätevästi kieputtaa takaisin.
Tällä kertaa ostin sitä vähän paksumpaa metrivetoketjua ystäväni suosittelemana. Muutaman kuukauden käyttökokemuksen jälkeen suosittelen kyllä minäkin tätä paksuutta. Ohuempikin toimi hyvin, mutta jotenkin tämä on huolettomampi.
Jos jotakuta kiinnostaa, mihin muotoon olen vetskaripäiväpeitot ommellut, voi ylläolevasta kuvasta saada siitä ehkä jonkinmoisen käsityksen. Sulkuihin laitoin mittoja, joita käytin meidän pinnasänkyihin suunnitelluissa päiväpeitoissa. Niitä toki sitten pitää jokaisen muuttaa oman sängyn mittoihin sopiviksi. Ompelujärjestystä en ala tähän erittelemään. Voin kuitenkin tunnustaa, että sen verran monesti jouduin tyhmyyksiäni purkamaan, että hermot oli matkan varrella mennä. Muistakaa esimerkiksi se, että jos ompelette metrivetoketjun vahingossa väärinpäin, sitä ei tarvitse purkaa kokonaan kääntääkseen sen, vaan lukon voi irrottaa ja kääntää pelkästään sen toisinpäin. Huomattavasti helpompi homma!
Alla vielä vähän kuvia noista erikoisimmista paikoista.
Tässä on kuva siitä lisäosasta, jonka tein tyynypäätyyn. Ompelin sen viimeisenä, ennen tarranauhojen ompelua. Eipähän tursua lakanat nyt mistään välistä.
Tarranauhojen paikat merkkasin ennen ompelua, kun sovitin peittoa patjan päälle.
Patjan alapuolelle, keskelle laitoin vielä kaksi lisäkaistaletta pitämään reunoja paremmin kuosissaan. Hyvin ovat peitot pysyneet paikoillaan näillä tarramäärillä!
Kaikkia kikkoja ei onneksi tarvinut yksikseen pähkäröidä. Kiitos vaan sinne ahonlaitaan, missä kävin hakemassa innostusta näiden ompeluun! Jospa nämä kuvat ja vinkit innostaisivat jotakuta muutakin tarttumaan toimeen. :)
P.s. Jos satut omistamaan samankokoiset pinnalliset lastensängyt kuin meillä, vinkkaan, että ne edelliset vetskaripäiväpeitot ovat nyt myytävänä. Patjan koko on siis n. 160x50cm. Laita sähköpostia, jos kiinnostaa!
