Kirjanmerkkejä

Mikä noissa lasten piirtämissä ihmisissä oikein viehättää! Suurpiirteisyys, mittasuhteettomuus, iloisuus, yksinkertaisuus? Oon teille aikasemminkin ihmetellyt pienten lasten piirustuksia, mutta nyt nuo pikku ukkelit taas hyppelivät eteeni, enkä voinut olla niitä ihailematta.

Kynä käteen, paperi esiin ja piirtämään. Puolessa minuutissa on lapsi jo piirtänyt siilitukankin ja otsarypyt paikoilleen. Ja lapsi ihailee tyytyväisenä tuotostaan ilman pienintäkään itsekriittistä pohdintaa liian pitkistä jaloista, liian suuresta päästä tai liian lyhyistä käsistä. Se on siinä ja semmoisenaan täydellisen onnistunut. Voi, kunpa me aikuisetkin edes välillä pystyttäis tekemään luovaa työtä samalla meiningillä!

Ajatus laminaattikoneesta työhuoneessa ja piirustushetki keittiön pöydän ääressä sai aikaan nämä kirjanmerkit. Pojat piirtelivät ihmisiä ja minä jatkojalostin niistä kirjanmerkkejä. Leikkasin ukkelit ja akkelit irti, liimasin värilliselle paperille, leikkasin taas ja sujautin laminaattikalvon taskuun. Lämmiteltyään hetken laminaattikoneessa oli tämä joukko valmis taas leikkaukseen.

Mummoille ja papoille, kummeille ja kavereille on kirjanmerkkejä valmistunut lahjaksi tai muuten vain. Tuon oranssin taidan jättää itelle muistoksi raskausajasta. Huomaatteko, että akkelilla on mahassa meijän pikkuinen vauva! :)

 Eikö ookki mukavampi laittaa kirjan väliin ihan oikea kirjanmerkki jonkun kuluneen kirjastokuitin sijaan!

Kolmevuotiskekkerit

Näin uuden vuoden alkaessa täyttää tämä pikkuruinen blogi taasen vuosia. Kolme vuotta sitten Pienestä lankarullasta tupsahti ensimmäinen päivitys. Juhlikaamme nyt sitä!

Tämänvuotinen synttäriarvonta noudattaa visusti vuosi sitten aloitettua perinnettä koota edellisen vuoden päivitykset kollaasiksi. Voit siis osallistua arvontaan kertomalla, minkävärinen kuvakollaasi kolahtaa eniten.

Arvonta-aikaa on perjantaihin 17.1.2014 puoleen yöhön saakka. Siihen mennessä kommentoineet osallistuvat. Tässäkin perinteitä kunnioittaen lukijamme saavat automaattisesti kaksi arpaa. Toivomme, että ilmoitatte selvyyden vuoksi, monellako arvalla olette mukana. Ja anonyymeiltä kommentoijilta toivomme tietenkin nimimerkkiä. Palkintona on mahottoman inspiroiva kirja. Siitä lisää päivityksen lopussa. Olkaapa hyvä ja onnea matkaan!

 Vuonna 2013 teimme ainakin nämä:

 Keltu

Puna 

 

 Rusko

 Sini

Vihervä

Arvontaan osallistuneiden kesken arvomme Raija Räisäsen kirjan:  

Farkkujen uusi elämä

Kirjan sivuilla on esitelty 50 ideaa farkkujen uusiokäytöstä - kerrassaan insipiroiva kirja höystettynä kauniilla kuvilla ja hyvillä ohjeilla. Kattokaa vaikka tuota korua, matosta puhumattakaan! Tässähän inspiroituu itekki. :)

Onnea arvontaan!

Arvonta on päättynyt.

Ruusuja ja amarylliksiä

Äsken odotin joulua ja koristelin kotia; nyt me riisumme varisevaa kuusta kimallepalloista ja piirtelemme uutta lukua, jossa kolmonen on vaihtunut neloseksi. Kolmosen aikana kerkesi tapahtua paljon -- mistähän uusi kalenteri tulee täyttymään?

Tähän aikaan vuodesta blogimme juhlii synttäreitä ja silloin tekee mieli myös kiitellä teitä kaikkia blogiystäviämme, kun olette eläneet mukana, kannustaneet, vinkanneet ja innostaneet meitä tällä käsityösaralla. Olette luoneet henkeä blogiimme ja ilahduttaneet kommenteillanne. Lähipäivinä on tulossa jotain mukavaa teitä ajatellen, joten pysykäähän linjoilla! :)

Vuoden viimeisiä näperryksiä taisivat olla nämä sytykeruusut. Ne ovat siis kanamunakennoista taiteiltuja ruusuja, jotka upotetaan sulaan steariiniin. Niillä voi sitten käteävästi sytytellä takkaa ja nuotiota. 

Nämä väkerrykset odottelivat pitkään vuoroaan, koska siihen tarvittava kattila ei käynytkään uuteen lieteemme. Lopulta piti tilata Verkkokaupasta adapteri, koska pitäähän takkatalossa ruusuja olla! Adapteri on sellainen kahvallinen teräskiekko, jonka voi laittaa induktiolieden ja vanhanaikaisen kattilan väliin ja silloin perinteinenkin kattila lämpenee. 

Tämä vanha iso kattila sen vaati. Se on minun kynttilänsulatuskattilani, joka on niin mainio sytykeruusujen teossa. Ladon sinne tähteimme kynttilänpätkät ja sulatan ne liemeksi. Kynttilöitä ja kanamunakennoja on kertynyt ja lahjoitettu niin paljon, että niistä tekisi isommankin satsin ruususia. Jotkut tekevät liemen vain valkoisista kynttilöistä, jotta ruusut ovat kauniin harmaita. Mää myönnän, että sulatan kaikki värit sekaisin ja ruusuihin tulee silloin hieman ruskeaa sävyä.

Ennen sulatusta olen pyöritellyt muutaman ruususen valmiiksi upotusta odottelemaan. Yhdestä kennosta tulee yhtä monta ruusua kuin siinä on ollut kananmunia.

Tiputtelen ne killumaan steariiniin. Upotan ne ja nostelen kuivumaan.

Näillä saan takansytyttäjän onnelliseksi. Ja näitä vien tuliaisiksi notski-ihmisille. Kyllä noin kauniin kattilan takia kannatti tilata adapteri!

Keittiön pöydällä valkoinen amaryllis on vielä täydessä kukassaan. Mitä kauemmin sitä katselen, sen kauniimpi se on. Jospa tämä vuosikin paranisi sitä mukaa kun me sitä elämme! 

Elämäniloista uutta vuotta 2014 kaikille teille!

Taas toivotus hyvän joulun

Hyvän joulun toivotus teille kaikille ihanille! <3

Pipariympyröitä ja ympyräketjuja

Löysin hauskan idean tällaisesta piparikuusesta Kodin kuvalehdestä. Ideana on lasketella noita tärkeitä joulunodotusnumeroita takaperin. Miettiä siis montako yötä on jouluun? Jokaisen yön jälkeen merkitään seuraavaan ympyrään, kuinka monta yötä on vielä nukuttava, että joulu ihan oikeasti on. Minä ripustin kuusen siimalla kattoon, mutta lehdessä puu oli pystyssä hiekalla täytetyssä vanhassa kakkuvuoassa. Pajunoksat leikkasin pihatien varresta ja sidoin rautalangalla tiukasti varteen kiinni. Ensin ne eivät olleet kovin tiukasti, minkä huomasin siinä vaiheessa, kun kuusi pipareineen päivineen räsähti lattialle. Aika monta piparia meni rikki, mutta pidimme uuden piparinleivontapäivän ja saimme tarvittavat ympyräpiparit oksille roikkumaan.
Yllättävän vähän ärsytti se tippuminen. :) Taisi tupaan hiipivä joulumieli pelastaa piparikuusen joutumisen roskikseen.

Ohjeessa oli hyvä vinkki ostaa kaupan valmiskuorrutetuubi, jolloin numeroiden tekeminen onnistuu vaivatta, eikä tarvitse tomusokeritahnoja sekoitella päivittäin. Toinen hyvä idea olisi tehdä kaikki numerot kerralla, jolloin numerot käännettäisi näkyviin vuorotellen. Minä päädyin päivittäiseen pursottamiseen, niin onpahan piparin kauniimpi puoli koko ajan näkyvillä.

Sakrun kanssa oltiin monta vuotta sitten kirppiksellä, missä myytiin vanhoja kirjontakehyksiä. Silloin tuo ideoita ja järkeviä ajatuksia omaava ystäväni esitteli tuollaisen kehyksen ja heitti ilmoille idean kehyksen käyttämisestä vauvan mobilen kehikkona. Ostin silloin yhden kehyksen, mutta se päätyi kehykseksi ja tauluksi seinälle. Seuraavan valjastin tähän mobilekäyttöön. Leikkelin ympyräleikkurilla erivärisiä kartonkiympyröitä, ompelin ne ketjuksi ja sidoin kehykseen.

Alareunaan kiinnitin mustista ympyröistä olevan ketjun, mikä näkyykin hyvin tästä vauvan perspektiivistä otetusta kuvasta. Riippuvista ketjuista ei paljon näykään, kun suoraan alapuolelta katselee. 

Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan tämä kiinnostaa vauvaa. Nyt se kyllä vangitsee vauvan katseen joka kerta. Suunnitelmissa olisi ommella jotain olioita, eliöitä riippumaan kehyksestä, kun ympyrät alkaa olla nähty.

 
Ympyröitä.
Huomasin, että meillä on aika paljon ympyröitä. Ympyräpipareiden ja ympyrämobilen lisäksi olen naulannut ympyräiset pannunaluset ketjuksi seinälle. 



Isotätini talosta pelastin nämä puukiekoista tehdyt ympyräketjut ja ne päätyivät meille verhokapaksi ikkunaan. Ja jottei ympyräisiä pyöreyksiä ole liian vähän, seinällä riippuu myös kuvaketju, jonka kokosin pyöreistä lasinalusista. Siitä kerroinkin joskus aikaisemmin. Viime jouluna taisin tehdä myös magneetteja pyöreistä vanerikiekoista.

Mistä tämä ympyrämieltymys johtuu? Osaisko joku kertoa - edes ympäripyöreästi?

Joulu lähenee...

... ja sen tietää siitä, että kalenterista on availtu jo monta luukkua. Meillä on tänä vuonna näin hieno odottamisen apu: kalenteriessu! Se on kokoa 116 cm ja mahtuu vanhimmalle tytöllekin. Sen taskuista on löytynyt jo vaikka mitä hauskaa! Availemme sitä vuorotellen koko perhe. Numerot on Lotan tuotantoa ja kaava SK 11-12/2013. 

Essu meillä on siksi, koska tykkäämme niin paljon leipoa yhdessä. Aina kun tartun jauhopurkkiin, raahautuu kaksi tuolia lähietäisyydelle. Siksi essu tuntui sopivalta mallilta kalenterillekin. Parasta pikkuapureiden mielestä taitaa kuitenkin olla se viimeinen vaihe, kun paistos on uunissa ja saa nuolla kulhon ja vatkaimet! Mutta tätä essua voi siis käyttää ihan oikeastikin, vaikka roolivaatteena.

Näin joulun alla ei kaikkea tehtyä viitsi paljastella vielä blogissa, mutta voinhan minä kertoa näistä arjen ompeluksistakin, vai mitä? Imetystyynyni oli aika ankeaa kangasta. Siispä ompelin uuden päällisen vanhasta pehmeästä pussilakanasta. Tämä on mukava ihoa vasten ja ei haittaa, vaikka jää pyörimään sohvallekin.

Tein siihen oikein hienon vetskarinsuojaläpän. Miksi tuota kutsutaankaan? Nyt on punainen vetoketju kivasti piilossa.

Teen aina silloin tällöin tyynyjä, mutta ne jäävät bloggaamatta, koska ne ovat aika yksinkertaisia tekeleitä. Kiinnostaako tällaiset teitä?

Musta tyyny on löytö kirppikseltä. Punavalkoinen tyynyliina on tehty Eurokankaan palasta. Ostan tavallista tyynyä varten 50 cm palan ja ompelen sen 1 cm saumavaroilla niin saan sopivan napakan tyynyliinan. Tuo pitsinen tyynyliina on tehty siksakkaamalla pitsiliina tuollaiseen pellavantyyppiseen palaseen. Seuraavaksi siihen on ommeltu vetskari ja lopuksi sivut. Teen yleensä kaikki tyynyliinat pestäviksi eli vetskarilla tai taskulla, jotta kaikki tyynyt mahtuvat taloon. :)

Yhden tyynyn tein kirpparilta löytyneestä raanusta. Ompelin ensin raanuun tiheällä pistolla tyynyn raamit ja sitten leikkasin raanun sopivan kokoiseksi ja ompelin suoralla oikeaan malliin ja huolittelin siksakilla. Tässäkin on vetoketju sivussa. Tuo pienempi punainen on vanhasta Finlaysonin kapasta, joka sekin on yllättäen kirppikseltä. Tänä jouluna meillä on enemmän lämpimiä Lapin sävyjä joulusisustuksessa. Aurinkokin näyttäytyy usein tuollaisena lämpimän oranssina.

Tunnelmallista joulunodottelua täältä Lapista, Joulupukin kainalosta! 

Iisibiisimekkoja

Se oli ihastumista ensi silmäyksellä: mekko, jossa voi yhdistää trikoota ja mekkopuuvillaa. Paitaosa joustaa ja on mukava päällä ja hameosa voi olla vaikka kaapista löytyvää vanhaa pöytäliinaa.  Tuumasta toimeen -kipinä tämäntyyliseen mekkoon syttyi vierailulla Aenon blogissa, josta löytyy enemmänkin ihania mekkoja.

Nyt paljastan teille, miksi tämä oli  niin helppo mekko: ostin yläosan valmiiksi Lindexiltä. Leikkasin helmasta sen verran pois, että resori tulee vyötärölle. Hamekin on mun vanha äitiyshame, joka on jäänyt pitämättä. Nyt hame on päässyt arvoiseensa käyttöön: sillä voi harjoitella lentämistä!

Nuo Lindexin paidat on kyllä söpöjä pitseineen! Satuin saamaan niitä kaksi yhden hinnalla.

Tässä on nyt ohje iisibiisimekkoon. Sen voi siis tehdä joko a) Framilon-nauhan eli silikonisen joustonauhan tai b) resorin avulla. Ilman resoria tehdyt mekot näet postauksen lopusta.

1. Pue valmis paita lapsen päälle ja merkkaa nuppineulalla sopiva vyötärönkohta. Leikkaa paidan helmasta ylimääräinen kangas pois. Käy kätevästi tilkkuleikkurilla ja -viivottimella. Mittaa samalla myös sopiva hameenkorkeus, esimerkiksi vyötäröltä polveen. Muista saumavarat ja ota huomioon resorin leveys.

2.

a) Mittaa valmiin paidan vyötärönympärys ja leikkaa samanpituinen Framilon-nauha valmiiksi. Muista saumavarat.

b) Mittaa lapsen vyötärönympärys valmiilla resorikaitaleella ja ompele se sopivankokoiseksi renkaaksi.

3. 

a) Leikkaa hamekangas suorakulmionmuotoiseksi palaksi niin, että vyötärönympärys on esimerkiksi kaksi kertaa niin leveä kuin paidan vyötärö.  Nuppineulaa Framilon-nauha hameosaan niin, että osaat ommella nauhan tasaisesti hameeseen. Ompele nauha kiinni suoralla ompeleella niin että venytät joustonauhaa reilusti. Ompele sitten hameosa ympyräksi ja käännä helma. 

b) Jos teet resorihameen, ompele hameosa valmiiksi renkaaksi.

(Minä käytin sinipunamekossa valmista hametta, joka oli valmiiksi vähän kellomainen. Turkoosit mekot on tehty suorakulmionmuotoisista hameosista.)

4. 

a) Kun sinulla on valmis paita ja valmis hame, niin ompele ne kiinni toisiinsa joko saumurilla tai ompelukoneen jousto-ompeleella, esimerkiksi hunajakennolla. Mekko on valmis!

b) Kiinnitä resori tasaisesti nuppineuloilla hameosaan ja ompele joustavalla ompeleella kiinni. Tee sama paitaosaan. Mekko on valmis!

Meijän tyttö ihastui tähän mekkoon ja olisi mielellään jättänyt sen heti päälleen kotileikkeihinkin. Ennen tahroja se kuitenkin dokumentoitiin blogia varten.

Nämä turkoosivalkoiset mekot tein tytöille ristiäisiin. Isojentyttöjen paitaosat ovat siis valmiita Lindexin trikoopaitoja. Mekkojen väristä voi päätellä, milloin meillä juhlitaan. Joko tuo pikkukukkakangas alkaa tulla teillekin tutuksi? :) Ja sitä on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon...

Samalla idealla voi tehdä vauvallekin mekkobodyn. Tässä hameosa on tehty kuminauhavyötäröllä ja se on vielä irrallaan, koska en tiennyt, minkä kokoinen vauva on ristiäisten aikaan. Aika monta senttiä hän on jo venynyt ja massukin mukavasti pullistunut sitten alkuaikojen, jolloin tämän ompelin. Kiinnitän sen sitten jousto-ompeleella sopivaan kohtaan, jos hame pyörii. 

Juhlamekoista tuli nyt tällaiset. Harvoin juhlamekko-ompeluksista selviää niin nopeasti, että lasten viihdyttäjäkin yllättyy positiivisesti. Mitä nytkö ne jo valmistui?

Sinivalkoista loppuviikkoa toivottelen!