Rakastan tilkkutäkkejä ja ikävöin tällä hetkellä kesää ja auringon lämmintä valoa, siksi postaan tänään keltaisia täkkejä. Tilkkutäkki-innostukseni lähti liikkeelle muutama vuosi sitten kirpparilla, kun ihastelin kauniita vanhoja kankaita. Ne suorastaan vaativat päästä toistensa kanssa juttusille. Ajattelen nimittäin että tilkkutöiden kiehtovuus onkin juuri erilaisten kankaiden yhdistelyssä. Tässä täkissä on mausteena myös pieniä vihreitä pitsiliinoja, entisiä hääkoristeita. Kokoa peitteellä on 60 cm x 90 cm.
Tämä täkki on hieman reilumpi kuin edeltäjänsä, 70 cm x 90 cm, kätevä koko tämäkin, koska se käy kaukaloon, mahtuu laukkuun ja toisaalta peittelee hyvin vielä yksivuotiaankin. Sisällä täkeissäni on hyväksi havaittu 1 cm:n vanulevy, jonka ruukaan ommella suoraan kiinni sivusaumoihin. Silloin ei välttämättä tarvitse isoja tikkauksia.
Kun edelliset täkit löysivät kotinsa vauvaystävieni luota, tämä täkki jäi leikkialustaksi omalle tytölleni. Ohje löytyy Wilkinsonin Värikkäät ja helpot tilkkutyöt -teoksesta ja se on kooltaan 102 cm x 102 cm, lattiamallia siis. Salmiakkitikkaukset antavat viimeisen terästyksen muutenkin pirteälle täkille. Taustakangas on erityisen vahvaa ja paksua. Pakko vielä mainita, että tätä täkkiä en saanut sommitella, koska joskus keltainenkin kangas loppuu ja on pakko tehdä juuri sellainen mihin tavara riittää.
Olen saanut vinkin, että tämmönen blogi on olemassa... :)
VastaaPoistaEnsinnäkin ihailin ja kadehdin tuota isoäidinneliöpeittoa. Se on IHANA. Kun jaksais itekin tehdä, mutta just nyt puuttuu se pakottava inspiraatio. Jään odottelemaan.
Toiseksi ihastelin tuota takkia. Haaveilen, että tekisin omalle tytölle takin tässä kevään edetessä, mutta ehkä vasta sitten, kun hän kävelee. Tuntuu, että takki pääsee enemmän oikeuksiinsa, kun sen kantaja seisoo omilla jaloillaan.
Kolmanneksi: tilkkuasiat ovat mielenkiintoisia. Siis siinä mielessä, että millaisia "värejä" kukin tekee. Jokaisella on oma värimaailmansa. Sun peitot on ihan sun näköisiä: keltaisia, vihreitä, luonnon sävyjä. Ja mulla taas on ihan oma värimaailma. :)
Kiitos kommenteista Maria! =) Sain joulun jälkeen inspiksen blogeiluun ja tässä sitä ollaan. Isoäidinneliöt on tosi koukuttavia! Ne tulee tosi helposti ja niissäkin saa vähän sommitella eri värejä. Tyyny vois olla ihan hauska kans tällä tekniikalla. Tilkkutäkit taitaa olla mun krooninen ihastus, nyt on työn alla punainen iso kierrätyskankainen.
VastaaPoistaJes, Sakru :)! Marian blogin kautta löysin tänne, ja mietin, että minkä ihmeen takia Google ei muutama päivä sallinut paljastaa minulle blogiasi. Sitäkin makoisampi löytö: mansikkaakin maittavamman näköinen takki tytöllä! Tuo, mitä Maria sanoi väreistä, on niin totta. Meiän mammalla on teoria, että värit kertovat ihmisestä ainakin jotain. Kertoohan ne. Sun peitoista tulee mieleen mausteet, curry ja kaneli. Mutta sitä en osaa sanoa, mitä se sinusta kertoo... :)
VastaaPoistaMinä nostan hattua kaikille tilkkusankareille! Miten te osaatte noin hienosti kattoa, että mikä passaa minkäki viereen? Kuiskiiko joku sisäinen taiteilijasielu teille vastauksia?
VastaaPoistaMulla nimittäin meinaa mennä hermot, ku en osaa kattoa, että mikä passais minkäki viereen. Oon tekemässä kangassuikaleita yhteenompelemalla semmosta pitkää matoa, ja ainakin tämmöseltä aloittelijalta menee aikaa ja, niin, hermojakin edes tyydyttävännäköisiin yhdistelmiin.
Kiitos Anonyymi ja tervetuloa lukemaan blogia. =) Hauska tulkinta noista väreistä. Ja Lotta, kuulostaa tosi hauskalta tuo sun matoprojekti! Vaudevau sentään! =)
VastaaPoistaKauniita peittoja! Vau. Ja pehmopalikat myös kivoja taaperon kyydissä.
VastaaPoistaKiitos Anni, näitä peittoja on ihana ommella. Tervetuloa lukemaan blogia! =)
VastaaPoista