Kesähepeniä

Kesä yllätti tällä kertaa niin, että vanhimmaisen vaatekaapissa ilmeni huolestuttavaa vajetta. Eivätkö lapset yleensä saa kasvupyrähdyksiä kesän jälkeen? Samalla kun tein jotain esikoiselle, tuli keskimmäisellekin leikeltyä pari vaatetta. Tässä muistiinpanonomaisesti kuvia tekeleistä. 

Pupu Tupuna -kangas on ostettu Metsolasta alun perin nuorimmaista ajatellen, mutta isotsiskot ihastuivat siihen niin, että saivat sitten molemmat tällaiset hieman puhvihihaiset t-paidat. Kaava on Ottobren Hoops-t-paita. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmikseni huomasin vasta molempien paitojen valmistuessa, että tuolla alahelmassa on tuollainen värivirhe. Kangas on ostetu pakalta, mutta ehkä sain tuon verran lisää kangasta tai sitten vain sellaista sattuu. Koot ovat yllättävän pieniä.

Hameen kaunis harmaa pallokangas on puolestaa Eurokankaasta. Resori löytyi Ottobrelta. Piirsin hameen kaavan jonkun kulahtaneen kirppishameen pohjalta. 

Pikkusisko halusi harmaan hameen kaveriksi vaaleanpunaista efektiä, joten äitihän tietysti totteli. Sattumalta hame sopii hyvin paitsi tuon Tupuna-paidan kaveriksi, myös aiemmin ommellun kettupaidan alaosaksi. Kettukangas on Ottobrelta ja tytön itse valitsema. Hän on tykästynyt kettuhahmoihin. T-paidan kaava on muokattu muistaakseni Ottobren kaavasta. Trikoot löytyivät myös samaisesta putiikista.

Ostan vaikeampiin sävyihin usein valmiiksi oikenvärisen resorin, jotta ommellessa ei tarvi tyytyä viereisiin sävyihin. Näköjään tuollainen lohenpunaiseen vivahtava on nyt nätti, kun sitä löytyi kanttinauhanakin.

Taannoisella mökkireissulla ompelin kaksi samankokoista t-paitaa. Toinen meni kummipojalle ja toinen omalle neidille. Leikkausvaiheessa hoksasin, että voin sekoittaa kankaat keskenään. Eli tyttärelle tuli tällainen sammakkopaita ja kummipojalle raitapaita sammakkohihalla. Kangas on vanha löytö, mistäköhän? Raitatrikoo on Marimekolta.

Kun kerran nuorempi sai valita oman kankaan kesävaatteisiin, niin tokihan vanhempikin. Pinkkiä sen olla pitää! Mehustin tähtikangasta raitatrikoilla ja värikkäillä resoreilla, jottei mekosta tule liian yöppärityylinen. Kaava tähän peppimekkoon on Mekkotehtaan Orelma ja jälleen kerran yllätyin, miten reiluja ne koot ovat. Tänä neiti käyttää kokoa 122-128 cm ja tein tämän 116 cm koossa. Reiluhan siitä tuli. Mittausten mukaan neiti olisi vaatinut peräti kokoa 98 cm. 

Keskimmäinen neiti sai yllättäen naapurilta tämän siivouspuuskan yhteydessä mekkotarpeet. Kiitos näistä! =) Tein näistä iisibiisimekon omalla viritelmälläni. Eli valmis H & M:n trikoopaita yhdistyi kissakankaaseen framilon-nauhan avulla. Näitä mekkoja voisi tehdä enemmänkin, nimittäin ei se huono juttu ole, jos ompelus valmistuu nopeasti. Ohjeeni tuohon mekkoon löytyy tästä.

Kaunista kesää teille lukijoille! Nautitaan lämmöstä ja lekotellaan auringossa. =)

Rantakuteita

Voi kerrassaan, mikä ihana heinäkuu meillä oli! Lämpöä ja aurinkoa saatiin tankata ihan tosissaan syyspimeitä varten. Eikä tämä elokuun alkukaan kovin viileältä ole vielä vaikuttanut.

Viime kesänä ostin vanhimmaiselle uv-suojamerkein varustetun ranta-asun. Mökillä ollessamme lapset räiskivät vedessä useaan otteeseen ja muutenkin ovat pihalla suurimman osan päivästä, joten ranta-asun ajattelin pelastukseksi auringolta suojautumiseen. Rasvaa ei tarvisi niin tolkuttomasti holvata herkkiä hipiöitä suojaamaan. Kankaan virallinen uv-suoja vakuutti minut niin, että päätin sijoittaa asuun - onhan kuitenkin suojattavana lapsen herkästi palava iho. Tuollaisen aurinkokankaan antama suoja tuntui jotenkin paremmalta ja laadukkaammalta tavallisiin kankaisiin verrattuna. Niinpä tyytyväisenä astelin kotiin uv-suojin varustettu ranta-asu mukanani. 

Muutamia viikkoja myöhemmin luin lehdestä artikkelin aurinkosuojavaatteista. Viisastuin, enkä ostanut tänä kesänä toista uv-merkein varustettua ranta-asua. Aurinkosuoja saadaan kankaaseen kemiallisella käsittelyllä, joka jutun mukaan kuluu muutamien pesukertojen jälkeen pois. Asiantuntijat sanoivat, että saman suojan antaa tavallinenkin vaate. Puuvillasta tehdyt vaatteet kuitenkin venyvät kastuessaan, jolloin uv-säteet pääsevät kankaan läpi iholle. Uimapukukangas pitää paremmin kuosinsa kastuessaankin, jolloin ne ajavat saman asian kuin aurinkosuojakankaatkin. Niinpä lampsin tämän kesän alussa kangaskauppaan ja ostin ihan tavallista uikkarikangasta. Siitä ompelin nuoremmalle vesselille ranta-asun. Tein korkeamman kauluksen ja pitemmät hihat t-paitaan ja muutenkin matkin ostetun ranta-asun mallia. Ja sen voin paljastaa, että ihan yhtä hyvin on tuokin asu suojannut palamiselta.

Kai sitten olen vähän hysteerinen tuon auringon suhteen, sillä huoli siitä, miten vauvan saa rannalla suojaan paahteelta, sai taasen aikaan tällaisen pikkuteltan. Tämän kesän Kotoliving-lehdessä oli ohjeet teltan tekemiseen, joita mukailemalla miehen kanssa yhteistyönä tehtiin kokoontaitettava varjopaikka rannalle tai paahteiselle terassille. Mökillä nikkaroitiin ja ommeltiin teltta valmiiksi. Kangas on vanha mökkilakana tehostettuna kirppislöytökankaalla.

Vauvaa ajattelin telttaa tehdessä ihan ensimmäiseksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että tykkäsin itekki pötkötellä pahimmalta loisteelta piilossa. Loppukesästä vauva ei enää pysynyt teltan suojissa vaan ryömi kolostaan pois ja tunki kaksin käsin hiekkaa suuhun isoveljien säestäessä vesipärskeillä vieressä. Syksyllä sitäkin on varmasti ikävä, kun räntä kastelee kalossit ja vihmoo pärskeitään silmillle.

T niin kuin t-paita

Monien yritysten ja erehdysten jälkeen t-paitojen ompelu alkaa hahmottua. Oma konseptini on saanut tartuntoja sieltä täältä ja ehkä se tulee vieläkin muuttumaan. Kuitenkin kerron nyt teille, mitkä pikkuasiat ovat mielestäni tärkeitä onnistuneen t-paidan takaamiseksi.

- Sopiva kaava tulee mittaamalla lapsen rinnanympärys. Omalle lapselleni sopii Ottobren peruskaava, slimfit oli tosi kapea ja luovuin siitä.

- Kaula-aukko on se hankalin. Ompelen itse ensin vasemman olkasauman. Sitten mittaan kaula-aukon. Sopiva resorin pituus on 0,71 x kaula-aukko saumavaroineen. Resorin leikkaan tilkkuleirkkurilla 5-6 cm:n levyseksi. Ompelen resorin saumurilla kaula-aukkoon oikeat puolet vastakkain, sitten nuppineulaan resorin nätisti ja ompelen kaksoisneulalla huolellisesti kiinni. (Jos jotain teistä kiinnostaa, voin laittaa kuvilla tämän vaiheen.)

- Hihat teen seuraavaksi ja samaan tyyliin kuin kaula-aukon, tosin en niin kireillä resoreilla. Resorit laitan siksi, että muuten hihansuut tuppaavat kääntymään käytössä.

- Seuraavaksi ompelen saumurilla toisen olkasauman, hihat, sivusaumat ja huolittelen helman. Tikkaan helman ompelukoneella sellaisella peitetikkiompeleella. Se toimii hyvin! Suosittelen pallokärkineulaa, jos haluaa, että paita on pitkäikäinen eikä ala purkautua ompeleen kohdalta. Yllä olevan t-paidan tein Marimekon trikoosta kummipojalleni. Muuten taisi olla sopiva, mutta hihansuut kuulemma kiristivät, kun oli niin isot habat! =)

Keltasirkut sirittävät meillä päin! Tämä yksilö ilahdutti meitä linturetkeläisiä poseeraamalla kiltisti kauan paikallaan. Siinä se esitteli hienoa kevätasuaan keikkuen puolelta toiselle. Kävimme Liminganlahdella koko perheen voimin retkellä, mutta sitten sade yllätti ja pakenimme uusiin luontokeskuksen sisätiloihin. Olipa siellä hienoa! Suosittelen.

Alla oleva kärpässienitrikoo tarttui mukaan Metsolan avajaisista. Minusta tämä on laadukas kangas ja printti kestää hyvin käyttöä. Alkuun kangas tuntui aika hempeältä, mutta punaiset resorit piristävät kummasti, vai mitä? Helman ommel näkyy tästä hyvin.

Muistatteko pipokokeiluni? Tämä t-paita syntyi samaisesta kankaasta, värikkäästä ohutraitatrikoosta, joka on majaillut jo liian kauan kangaskaapissani. Päädyin yhdistämään siihen tonttulakkitrikoota ja turkoosia resoria. Hmm... en oikein osaa sanoa, toimiiko tämä yhdistelmä.

Ja loppuun sääennustus, joka on tehty sateen ropistessa tulvalammikkoon. 

Ensi kesänä ei tarvitse palella: 

koko maassa vallitsee 

kolmen kuukauden mittainen t-paitakeli ja 

mangomelonipallot myydään loppuun

jätskikioskeilta.

Sopivan pieniä

Veikkaanpa että moni jää ommellessa koukkuun nimenomaan siihen tunteeseen, joka tulee, kun saa jotain valmiiksi. Se tunne on niin hieno, että se täytyy kokea uudelleen ja uudelleen. Tässä vasta kokoonnuimme käsityöstä innostuneiden ystävien kanssa kujelmat kourassa saman katon alle ja hörpimme kupin kuumaa. Juttelimme siinä, että pitää älytä tehdä tarpeeksi helppoja ja pieniä kokonaisuuksia, että joskus tulee myös valmista.

Nämä postauksen ompelukset ovat ihanan nopeita surautuksia. Toisinaan aika on kortilla, mutta tekisi kuitenkin mieli päästä Berninan kanssa juttusille. Yritän opetella sitä, että välillä riittää, että saa ommella pari pipoa kauniista kankaasta. Ilomielihän siitäkin tulee! Mittasin tyttöjen päänympärykset ja ompelin saumurilla ihan summissa nämä kevätpipot ja kivat tuli. Trikoo on Ottobrelta kauan sitten ostettua.

Marimekon raitatrikoo yritti taipua pikkuhousuiksi, mutta meillä on vielä neuvoteltavaa, ennen kuin teen näitä isompaa satsia. Kaava on varmasti hyvä, mutta lahkeet ja vahvike täytynee tehdä ensi kerralla toisin.

Keltaiseen teepaitaan halusin applikointia ja siinäkin täytyi tyytyä pieneen kokeiluun. Typylle bambi on tärkeä lisä ja sitä täytyy silitellä ja ihmetellä. Kuva on siis leikattu valmiista bambitrikoosta ja ommeltu kiinni liimakankaiden avulla Ottobren ihanaan raitatrikooseen. Velourhortsit tein viime kesänä ja ne ovat rekvisiittaa, kuten myös matto alla, joka on tuore kirppislöytö.

Maa on taas vitivalkea, mutta uusi lumihan on vanhan surma.
Kevät tulee p i e n i n askelin.

Hyvää pääsiäistä!

Kantohangille ja pajunkissoja poimimaan.

"Äiti laula se oli kesäkesäkesä!"

Pikkusiskollekin oma hilvimekko.

Basilika itää!

Auringonkukankeltaista

Ihastuin tähän vanhanaikaseen uikkarimalliin, joka löytyy uusimmasta Ottobresta. Shortsit on tosi mukavat päällä ja niitä voi käyttää myös sukkiksien kanssa. Kuten kuvasta näkee, ite pitää saada jo pukea!

Samaisesta Ottobren lehdestä nappasin myös t-paitakaavan, jota tosin pidensin aika reilusti. Pipon tein urhoollisesti omalla logiikalla saumurilla. Menihän se pari kertaa mönkään, mutta ihan mukava on lopputulos. Kaikki tämän postauksen kankaat ovat Lasten Metsolasta.

Kesäkamppeita

Kukkuu! Aurinko paistaa ja vettä sattaa ja täällä vartioin minä, omassa sisäleikkimökissä. Arvatkaa onko kiva leikkipaikka?

Äiti virkkas mulle kasarimekon Mandarin-merkkisestä puuvillalangasta. Siitä löytyi kirkkaita värejä. Ohje on kirjasta nimeltä Vaatteita virkaten - Uusi Ompelu- ja Käsityökerho, 1981. Mekon seuraksi sain Ottobren kankaasta tehdyt legginsit, joiden malli on mun vanhoista housuista.

Olipa hauskaa juksata äitiä kun se heilui kameran kanssa. Minäpä karkasin yläkertaan.

Äiti pääsi tosiaan käymään Ottobrella ja sitten se innostui ompeleen mulle kesävaatteita. Kärpässienipaita on mun lemppari ja sen kangas ja ohje on tuoretta Ottobreta. Legginsit on tehty Metsolan ruutufroteesta vanhojen housujen avulla. Taitaa tulla kesä.