Suklaasydämiä

Kuvitelkaa höyryävä pihasauna, jossa koivuvastat likoavat haalistuneessa muoviämpärissä ja nurkassa sihahtelee hitaastilämmennyt leppeälöylyinen kiuas. Kun kuumuus pakottaa poistumaan ovesta ulos ja ehkä istahtamaan harmaantuneelle penkille, humisee ympärillä kesä. Pajulintu viheltelee suruisasti ja peippo vastaa siihen ylipirteänä. Talvella tipottelemme tiivistettyä koivuaromia löylykauhaan, nyt sitä tuoksua on pihan täydeltä. Sitä täytyy hengittää pitkään ja rauhallisesti ihan sisimpään saakka, päästää kesä imeytymään ihon läpi kaikkiin jäseniin.

Muistan, miten minut kiedottiin pienenä kylpytakkiin jokaisen saunareissun päätteeksi. Hiukset kuivahtivat huppu päässä ja jätskikin maistui paremmalle froteiseen takkin pukeutuneena. Vaikka meillä ei olekaan omaa pihasaunaa, ompelin lapselle oman pehmoisen saunatakin. Jotenkin se tuntui tarvitsevan sellaista, aivan välttämättä.

Olin jo jonkin aikaa aikonut ommella typylle kylpytakin ja valmistauduin keksimään kaavat itse, kun sitten eräässä Ottobressa (6/2011) olikin aivan suloisia ohjeita, muun muassa tämä Robot Dog -malli. Ostin sitten Löytöpalasta ohutta valkoista joustofroteeta sisävuoreksi ja lupasin vanhalle ruskealle sydänpussilakanalle uuden elämän samaisen takin päällisenä. Yhdistelmä sopi paremmin kuin uskalsin kuvitella, ja ompelukin sujui sutjakkaasti, vaikka toinen kankaista jousti paljon ja toinen hyvin vähän.  Tehosteeksi leikkelin tilkkukankaaksi ostamastani ruudullisesta kirpparikankaasta taskun ja ripustuslenkin.

Napin tilalta mallissa suositeltiin pyöreäksi leikattua tarranauhaa, mikä on hauska idea ja toimii hyvin. Vyöllä puolestaan saa takin kiinni sopivan kireäksi. Kanttinauhan olisi voinut leikata tehostekankaasta, mutta kun sitä ei siihen riittänyt, oikaisin tämän vaiheen valmiilla leveällä kanttinauhalla. Minusta tämän takin vaikein vaihe oli kankaiden leikkaaminen. Ompelussa ei sen sijaan kovin kauaa kestänyt. Nyt voin sitten yrittää kertoa lapselleni, että saunominen kuuluu perinteistä parhaisiin.

Samaisesta suklaasydänlakanasta kokeilin ommella singoallamekkoa, jossa on sellaisia kuminauharypytyksiä edessä ja takana ja hihansuissa. Tein mekon vähän lonkalta ja kokeilumeininki näkyy siinä, mutta saattaapa se päästä vaatekaappiinkin odottelemaan hellekelejä. Tuo kuminauharypytysjuttu ei tuu jäämään ainokaiseksi kokeiluksi, niin mukavaa se oli! 

Loma on niin makea juttu, että sitä täytyy juhlistaa omatekoisilla kuppikakuilla. Kahvikupit ovat saaneet olla ainakin meidän astiakaapissa lähinnä sivustakatsojina, mutta tänään oli heidän vuoronsa. Voitelin kupit ja tein osan muffinsseista niihin. Ohjetta olen muokkaillut terveellisemmäksi ja laitan sen tähän; sen juttu on pätkikseltä maistuva suklaasydän! Nam!

Suklaasydänkuppikakut

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

4 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

200 g tummaasuklaata rouhittuna

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 dl kermaa

2 dl rypsiöljyä

2 dl kahvia

4 kananmunaa

1 pss pätkispaloja

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kerma, öljy, kahvi ja munat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Voitele kahvikuppeja ja annostele pohjalle pari ruokalusikallista taikinaa. Laita sen päälle yksi Pätkispala ja taas pari ruokalusikallista taikinaa. Paista 200* C noin puoli tuntia, kuitenkin niin, etteivät kakkuset kuivu liikaa. Nauti paljaaltaan tai vaniljajätskin kera.