Käykö teille koskaan niin, että joku idea iskee niin tunteisiin, että järki jää heikoksi kakkoseksi? Intuitio vie. Niin kävi tämän sälekaihdinkorin kanssa. Ensin näin sen Modernissa mummolassa, jossa arvottiin AND-merkkisiä ihanuuksia ja sitten olikin mentävä suoraan Konttiin - oikeaan aarrekauppaan. Ja kas, siellä myytiin nippu vähän vääntyneitä sälekaihtimia kuin suoraan minua ajatellen. Irrottelin nämä metallipäreet, pyyhin pölyt ja etsin netistä korinpunontaohjeen ja aloin toimeen.
Illan aikana mies kerkesi moneen otteeseen päivitellä uutta harrastustani. Sattui olemaan jo valmiiksi vähän väsyttävä päivä takana ja sen päälle kun rupevaa ensimmäistä kertaa tällaiseen, niin kyllä siinä on lähimmillä kestämistä!
Ensimmäinen korini on tämä sahalaitainen yksilö. Netin ohje sattui olemaan sahalaitaiseen koriin, joten tein sellaisen, vaikka ei olisi kannattanut. Säleet luistivat ja sormenpäät halkeilivat, kun yritin saada koria kokoon. Sälekaihdinmateriaalikin oli paksua ja siitä irtosi jotain mustaa sormiin. Mutta kori piti saada valmiiksi. Tämä pääsi meillä kunniapaikalle jätekärryyn metallijätteitä kaitsemaan. (Se oli jo menossa metallijätteisiin itsekin, mutta se sai hetken lisäaikaa.) No, ei näin pienestä saa lannistua!
Seuraavan kohdalla olin jo vähän nöyrempi ja tein tuon etualalla olevan pienen suorareunaisen yksilön. Jotain ongelmaa siinäkin oli, mutta sitä tehdessä opin, että sälettä voi leikata tylsillä saksilla ja kun vielä pyöristää reunat, niin sitä on helpompi pujotella.
Viimeisin yritykseni on tämä maustekori. Siihen keksin vielä yhden kikan lisää: laitoin tuohon reunaan yhden ylimääräisen päreen tukemaan käännöstä. Tämä kori on tehty ohuemmasta ja kiiltävämmästä sälekaihtimesta, ja sitä oli mukava punoa. Tässäkin on yksi oleellinen virhe, mutta ehkä sitä ei näe... Yllättävän huolellinen saa olla noiden taitoksien kanssa, sen verran paljastan. Koreja voisi tehdä muunkinkokoisia, mutta nyt en oikein millään keksi mihin ja minkäkokoisia seuraavaksi tekisin.
Intuitiivista loppuviikkoa teillekin! =)
no huh! voisin kuvitella että aika työläs materiaali :) mutta lopputulemat on kyllä tosi hienoja. kaikkea sitä idearikkaat ja innovatiiviset ihmiset keksii ja tekee :)
VastaaPoistaAluksi siinä oli vähän kesyttämistä, mutta toisaalta tuo sälekaihdin on kätevä punontaan, kun se on valmiiksi sopivankokoinen, tarvii vaan lyhentää. Sitten se taipuu ja toisaalta taittuu tosi hyvin. =) Kieltämättä itelläki oli mielessä tätä tehdessä, että kaikkeen sitä ryhtyykin! =)
PoistaHienoja koreja kaikki tyynni ja ku noin haastava materiaali, niin ihmeitä oot saanu aikaan :)!
VastaaPoistaKiitti Sari! =) Noita kaihtimia on monenlaisia. Nämä viimeisimmät olivat ohuita ja niistä oli ihan mukava punoa. =)
PoistaHattua nostan täältäkin! :) Hienoja koreja, kerrassaan..
VastaaPoistaKits, mulla on kutina, että mää saan kohta nostaa hattua sulle! =)
PoistaOlen tehnyt vain pahvista, sälekaihdin on varmasti aika erilaista työstää.
VastaaPoistaPahvisista tulis kyllä hienoja! =) Sälekaihtimet on varmaan erilaista työstää, mutta ei ne kyllä silti vaikeita ole! =) Valmiiksi sopivankokoisiakin. Pitää vaan pysyä erossa noista sahalaitaisista reunoista. =)
PoistaSiistejä! :) Näin just vasta yhdessä blogissa tällaisia ja ajattelin että vaude pitääpä tehdä itsekin joskus. Mutta sä kerkesit ensin :) Hienoa, että nyt saadaan sälekaihtimetkin kierrätettyä!
VastaaPoista-tintti
Tämä on kyllä aivan mainio kierrätysidea! =) Ja kestävä. Teehän sinäkin!
PoistaHienoja ja kestäviä noista näköjään saa, kun vaan tosiaan saa ne ensin kesytettyä ;) oisinpa hoksannu aiemmin tän päivityksen, ni oisin voinu pelastaa yhet muutossa roskiin heitetyt kaihtimet nyt menneenä vkonloppuna.. mut ehkä silti valitsisin jonkun muun materiaalin, jos näitä innostuisin tekemään. :)
VastaaPoistaOi, siellä meni nenän edestä hyviä kaihtimia. =) Kokeile ihmeessä korinpunontaa; se on hauskaa! =)
PoistaTosi kivoja :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaNo oh hoh!
VastaaPoistaNytpä löytyi oikein ihana blogi. Tällaista elämän makuista tunnelmaa kuvissa, ei liian valkoista ja tehtyä. UPEAA! Etsin siis vinkkejä siitä kuinka voisin toteuttaa valokuvan siirron, valtavan paljon suurempana kuin alkuperäinen, vanerille. Niin sitten löysin blogiisi ja ONNEKSI löysin. Tuo ohje on aivan mahtava ja nyt on pakko kokeilla tuota vanerille siirtoa itsekin. Liityn kyllä mielelläni lukijaksesi ja jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. KIITOS jo nyt tuosta selkokielisestä ohjeesta.
Kiitos ihanasta kommentista ja tervetuloa menoon mukaan! =) Mukava jos meidän ohjeet innostaa ja auttaa muitakin käsityöhaaveissaan. Kuulostaapa kiinnostavalta sun valokuvaprojekti, pitäskö itekki testata tuota Lotan ohjetta vähän isommalle pohjalle...
Poista