Käykö teille koskaan niin, että joku idea iskee niin tunteisiin, että järki jää heikoksi kakkoseksi? Intuitio vie. Niin kävi tämän sälekaihdinkorin kanssa. Ensin näin sen Modernissa mummolassa, jossa arvottiin AND-merkkisiä ihanuuksia ja sitten olikin mentävä suoraan Konttiin - oikeaan aarrekauppaan. Ja kas, siellä myytiin nippu vähän vääntyneitä sälekaihtimia kuin suoraan minua ajatellen. Irrottelin nämä metallipäreet, pyyhin pölyt ja etsin netistä korinpunontaohjeen ja aloin toimeen.
Illan aikana mies kerkesi moneen otteeseen päivitellä uutta harrastustani. Sattui olemaan jo valmiiksi vähän väsyttävä päivä takana ja sen päälle kun rupevaa ensimmäistä kertaa tällaiseen, niin kyllä siinä on lähimmillä kestämistä!
Ensimmäinen korini on tämä sahalaitainen yksilö. Netin ohje sattui olemaan sahalaitaiseen koriin, joten tein sellaisen, vaikka ei olisi kannattanut. Säleet luistivat ja sormenpäät halkeilivat, kun yritin saada koria kokoon. Sälekaihdinmateriaalikin oli paksua ja siitä irtosi jotain mustaa sormiin. Mutta kori piti saada valmiiksi. Tämä pääsi meillä kunniapaikalle jätekärryyn metallijätteitä kaitsemaan. (Se oli jo menossa metallijätteisiin itsekin, mutta se sai hetken lisäaikaa.) No, ei näin pienestä saa lannistua!
Seuraavan kohdalla olin jo vähän nöyrempi ja tein tuon etualalla olevan pienen suorareunaisen yksilön. Jotain ongelmaa siinäkin oli, mutta sitä tehdessä opin, että sälettä voi leikata tylsillä saksilla ja kun vielä pyöristää reunat, niin sitä on helpompi pujotella.
Viimeisin yritykseni on tämä maustekori. Siihen keksin vielä yhden kikan lisää: laitoin tuohon reunaan yhden ylimääräisen päreen tukemaan käännöstä. Tämä kori on tehty ohuemmasta ja kiiltävämmästä sälekaihtimesta, ja sitä oli mukava punoa. Tässäkin on yksi oleellinen virhe, mutta ehkä sitä ei näe... Yllättävän huolellinen saa olla noiden taitoksien kanssa, sen verran paljastan. Koreja voisi tehdä muunkinkokoisia, mutta nyt en oikein millään keksi mihin ja minkäkokoisia seuraavaksi tekisin.
Intuitiivista loppuviikkoa teillekin! =)
