Vauvavarustelua

Mistä tietää, että talvi on tulossa? Kun herää aamulla ja vilkaisee ikkunasta ulos ja sydän hyppää  pari ylimääräistä volttia kauniin kuuramaiseman vuoksi. Kun lapset täytyy kääriä moneen eri vaatekerrokseen, ennen kuin päästää heidät ulos. Kun heidän kulkunsa näyttää aluksi kömpelöltä paksuissa toppapuvuissa ja talvikengissä. Kun ei muista, minkä verran onkaan sopiva määrä vaatetta ulkoilevalle vauvalle, vaan kurkkii vähän väliä vaunuverhojen raosta, onko pienellä varmasti lämmin. Kun yleensä hänellä on liiankin lämmin.

Tämä norsukangas päätyi siis lopulta vaunuverhoihin pikkupojalle. Se on sopivan neutraali noihin meidän tummanvioletteihin vaunuihin. Toiselta puolelta verho näyttää harmaaraitaiselta, ehkä vanhaa Marimekkoa. Piirsin kaavan vaunuverhoon ja ompelin näillä ohjeilla. Jyskin suihkuverhojen c-koukut pitävät verhoa paikoillaan. Muistan, kun hakkasin kesällä renkaita vasaralla paikoilleen terassilla, että iso mahani hytkyi ja lapsi sai säikähdyksestä hikan. Sellasta se on kun pitää saada vaunuverho.

Loppukesän vauvalle paksu fleece-pussukka tuntui alkuun liian kuumalta, joten muokkasin vanhasta äitiyspakkauksen makuupussista tällaisen kaukalopussin. Nyt tämä on mennyt jo pieneksi, mutta olin siihen niin tyytyväinen, että laitanpa sen blogiin muistoksi. Makuupussissa on valmiina kaikki hyvät elementit, ainoastaan tuon kiristysnyörin jouduin lisäämään.

Pussukan selkäpuolelle piti tehdä isot napinlävet turvavöitä varten. Vetskari kiinni, kun kulkee ulkona, auki, kun tullaan sisälle. Vauvan unet saavat jatkua rauhassa.

Nuo värikkäät helistinkisulit löysin kirppikseltä. Ne oli pakko ripustaa siihen, kun kerran minullakin on ollut sellaiset pienenä. Kuinkahan paljon ihmiset hurahtavat kirppiksille kaikkeen vanhaan tuttuun?

Talvi on tulossa, kun linnunpöntön katto huurtuu ja talitinttien ruokinta alkaa. Kun täytyy kaivaa pehmikettä ja lämmikettä. Kun sumuinen maisema muuttuu yön aikana kimaltavaksi ja kirkkaaksi.