Piipin ohje

Jouluun on vielä muutamia öitä aikaa, joten vielä ehdit näperrellä yhden pehmoisen lahjan pienimmäiselle. Tai sitten voit tarttua toimeen helmikuun pakkasilla tai kesän lämpöisillä. Oikeastaan milloin vain on hyvä aika tehdä pehmoinen turvalelu omalle tai ystävän lapselle.

Aikasemmin kerroin teille piipistä, jonka tein nuorimmaista odottaessa. Vuoden verran tuo keltainen piipi ehti kulkea mukana, mutta nyt se on kertakaikkiaan kadonnut jonnekin. Saattaa olla, että joskus se vielä tupsahtaa esiin jostakin, mutta tein nyt kuitenkin uuden tilalle. Samalla otin kuvia eri tekovaiheista, sillä piipin ohjetta on kyselty. Kun olet tehnyt ensimmäisen piipin ja hoksannut idean, voit soveltaa kokoa ja muotoa mielin määrin. Tällä ohjeella saat tehtyä nuken, jonka pituus on päälaelta varpaisiin mitattuna n. 25 cm.

 Tarvitset:
- mukavan pehmoista kangasta piipin pukua ja lakkia varten, esimerkiksi velouria
- vaaleaa trikookangasta n. 45 x 35 cm pipin vartaloa varten
- vanua pää-, käsi- ja jalkapalleroita varten
- ompelukone, sakset, neula ja lankaa

1.  Valmista piipille vartalo. Suorakulmaisen trikookankaan keskipisteen yläpuolelle tehdään pääpallura (halkaisija n. 5,5cm). Kulmiin taas tehdään pienet pallurat käsiksi ja jaloiksi (halkaisija n. 2 cm). 

Laita vanua sen verran, että pallurasta tulee suunnilleen pyöreä ja tiivis. Vanu hirtetään kaksinkertaisella langalla piiloon, lanka päätellään huolellisesti.

 2. Tee piipille silmät ja suu. Lanka kannattaa päätellä takaraivoille, niin kaikki ylimääräiset solmulangat jää sinne hyvin piiloon. Olen tehnyt piipeille aina vain silmä- ja suupisteet. Näin lapsi voi nähdä kasvot iloisina, surullisina tai ihan minkälaisina haluaa.

3. Leikkaa piipille vaatteet. Yllä kaavat pukuun ja lakkiin. Kaavat sisältävät saumanvarat. Pukua varten tarvitset tietenkin etu- ja takakappaleen. Lakkiin tarvitset vain yhden kaavan mukaisen lakkikappaleen. Kaavat olen piirtänyt A4-paperille, joten skaalaa kuva tulostettaessa suunnilleen sen kokoiseksi.

4. Ompele puku ja lakki ompelukoneen suoraompeleella kuvan mukaisesti. Leikkaa kaarevien kohtien saumanvaroihin lovia, jotta sauma ei kirraa niistä kohdin oikeinpäin käännettynä. 

5. Käännä vaatteet oikeinpäin. Pue ne piipin ylle.

6. Käännä lakin sekä hihan- ja lahkeensuiden reunaa vähän ja ompele se niin sievästi kuin osaat kiinni vartaloon.

Käsinommeltavat kohdat näkyvät ylläolevassa kuvassa.

Kun viimeinenkin lanka on päätelty, on piipi valmis!

Meidän perheen nuorimmainen asettelee piipinsä aina poskea ja kaulaa vasten. Jotenkin se on niin hellyttävä näky, että kyllä varmasti teen taas uuden piipin, jos tuo menee hukkaan. ♥

Piipi - meidän perheen pikkuisten turvalelu

Kun meidän perheen esikoinen syntyi, sai hän kummitädiltään lahjaksi pienen nuken. Ihanan pehmeän, yksinkertaisen ja helposti mukana kulkevan. Tärkeä unikaveri ja lohduttaja siitä nukesta tuli. Piipi-nimen esikoispoika antoi nukelle itse. Nukke oli muodoltaan ja tunnelmaltaan niin tuttu, sillä olin itse pienenä leikkinyt vastaavilla. Niinpä tein oman Piipin seuraavallekin poikulille. Ja nyt ollaan kovasti mietitty ja suunniteltu omaa Piipiä uudellekin tulokkaalle. Tämä Piipi-asia on siis yksi meidän perheen valmistautumistapa uuden perheenjäsenen syntymiseen. Keltainen Piipi on nyt valmis ja odottaa täällä pienen pientä sylittäjää.

Steinernukeiksi tällaisia voi kai sanoa. Tosin useimmat steinernuket eivät ole nän yksinkertaisia toteutukseltaan, vaan niiden päälle voi pukea vaatteita ja niillä on hiukset. Yhteistä kuitenkin on se, että ne ovat pehmeitä ja kasvot on tehty vain muutamilla pistoilla, jolloin lapsi itse voi kuvitella sille sellaisen ilmeen ja tunteen kuin haluaa.

Esikoispojalle ensimmäiset hampaat tulivat neljän kuukauden iässä, minkä vuoksi Piipi joutui erityisen kovalle koetukselle. Kutittavat ikenet ja pikkuhampaat tekivät aika pian reikiä jalka- ja käsipalluroihin. Olihan niitä varmasti mukava jyrskyttää suussa. Toisessa Piipissä vahvistin kädet ja jalat kaksinkertaisella kankaalla. Päällimmäisestä kankaasta ei ole kuin reunariekaleet jäljellä (oranssi Piipi). Kolmannen Piipin harakka toi siinä vaiheessa, kun tutti jätettiin pois. Sitä ei kuitenkaan löytynyt kuvauksiin kerrassaan mistään. Ette muuten arvaakkaan, kuinka paljon Piipejä on tässä talossa etsitty iltaisin. Aika erikoisiin paikkoihin tuollainen parikymmensenttinen nukke voikaan päivän aikana eksyä!

Tummansininen Piipi on tehty toiselle pojalle. Hällä ensimmäinen hammas puhkesi vasta vuoden ikäisenä, eikä vastaavaa reikiintymistä ole siinä havaittu. Sama Piipi on nyt palvellut jo 3,5 vuotta. Ikä, jolloin lapsen ensimmäiset hampaat puhkeavat, vaikuttaa siis suoraan Piipin ehjänä säilymiseen. Tämä on nyt tutkitusti todistettu.

Yhteistä kaikille Piipeille on kuitenkin se, että niitä tarvitaan, kun tulee suuri suru. Tai kun ikävä iskee kesken hoitopäivän. Niitä tarvitaan myös nukahtamiseen, jolloin se asetetaan huolellisesti posken alle tuomaan turvaa ja hyviä unia. Tälläkin hetkelle tuo tummansininen Piipi pötköttelee nuoremman pojan posken alla ja tuoksuu juuri sille oikealle ja turvalliselle.

Minipiipejä testasin ja väkersin kerran, ja kokosin niistä vaunulelun. Siinä ne roikuskelee ja huiskuttaa seuraavallekin tulokkaalle terveisiänsä.

Vauvan syntymistä odotellessa tein myös uudet pinnasängyn reunapehmusteet. Meillä on alkuvaiheeseen sellainen pieni, miehen kotoa peräisin oleva pinnasänky, jonka pehmusteisiin halusin vähän päivitystä. Sisälle laitoin suikaleet retkipatjaa, mikä toimii muuten hyvin. Pysyy jämäkkänä melkein ilman kiinnitysnauhojakin. Pikkuhiljaa voisi siis vauva tähän taloon tupsahtaa!

Ps. Jos Tuiski lukee tätä päivitystä, niin otahan yhteyttä meidän sähköpostiosoitteeseen. Onnetar suosi sua arvonnassa! :)